Posti Group Oyj:n vastuuttomat toimet ovat herättäneet laajaa vastustusta. Työehtoshoppailu, palkkojen polkeminen ja muut heikennysesitykset on tuomittu jyrkästi sekä järjestäytyneen työväenliikkeen taholta että yhteiskunnallisessa keskustelussa. Työntekijöitä vastaan jatkuvasti hyökkäävää, yhtiön tilasta valehtelevaa ja kovapalkkaista Postin johtoa vaaditaan irtisanottavaksi.

Nämä vaatimukset ovat tarpeellisia tällä hetkellä, mutta eivät ratkaise taustalla olevia rakenteellisia ongelmia. Postin julma nykylinja ei johdu ainoastaan erityisen pahantahtoisesta johdosta, vaan heijastelee syvälle juurtunutta ja pitkäjänteistä kehitystä Postin palveluissa.

Postin alasajo alkoi jo 1990-luvulla, kun valtion virastosta tehtiin ensin liikelaitos ja myöhemmin osakeyhtiö. Sipilän hallitus puuhaili Postin listaamista pörssiin, ja nyt Rinteen hallituksen omistajaohjausministeri Sirpa Paatero (sd.) on väläyttänyt Postin pilkkomista kahdeksi eri yhtiöksi, joista mahdollisesti vain toinen olisi valtion omistuksessa. Julkisesta peruspalvelusta on siis asteittain tehty markkinaehtoista yritystoimintaa.

Vaikka Suomessa Posti on edelleen valtion omistuksessa, on se osakeyhtiö, jonka toimintalogiikkana on tehdä voittoa, ei palvella kansalaisia. Se, että tässä yhteydessä valtio itse on kapitalisti, ei muuta mitään. Posti on viimeisen neljän vuoden aikana tuottanut valtiolle osinkoa 140 miljoonaa euroa, mutta samaan aikaan sekä palvelun laatua että työläisten oikeuksia on heikennetty.

Vasemmiston ja työväenliikkeen on aika laatia kestävä linjaus Postin tulevaisuuden suhteen. Voittoa tavoittelevan yhtiön sijaan Posti on palautettava kokonaisuudessaan julkiseksi valtion laitokseksi, joka vastaa ensisijaisesti kaikille kuuluvien postipalvelujen laadukkaasta toteuttamisesta.

On syytä arvioida myös, voidaanko Postille palauttaa muita sen piiristä yksityistettyjä tärkeitä palveluita, kuten tietoliikenne- ja pankkitoiminta. Yhteiskunnalle välttämätön infrastruktuuri kuten posti- että telepalvelut on kansallistettava uudelleen ja säilytettävä yhteisenä omaisuutena, ei kenenkään rahasampona.

Postin ja muiden peruspalvelujen palauttaminen täyteen julkiseen omistukseen olisi valtava edistysaskel suomalaisille työläisille, mutta se herättää myös kysymyksen siitä, ketä nämä palvelut suunnataan hyödyttämään eniten kapitalistisen valtion valvonnassa. Julkinen omistus ei yksistään riitä. Välttämättömien julkisten palvelujen ja keskeisien taloudenalojen tulisi olla niitä pyörittävien työntekijöiden ja laajemmin koko työväenluokan joukon hallinnassa.

Posti ei tarvitse toimitusjohtajaa ja hallitusta ohjaamaan sitä kohti maksimaalisia voittoja, se tarvitsee postityöntekijöiden itsensä asiantuntemusta ja ohjausta palvellakseen parhaiten myös käyttäjiä. Demokraattisesti hallinnoitu postipalvelu ei koskaan yrittäisi myydä sinulle ruohonleikkuripalveluita. 

• Postin yhtiöittäminen purettava; ei pilkkomiselle ja yksityistämiselle; Posti takaisin valtion laitokseksi!

• Ei työehtojen heikennyksille; loppu vuokratyövoiman ja nollatuntisopimusten käytölle Postissa; vakituiset työsopimukset pysyville työtehtäville.

• Ei enää miljonäärijohtajia Postille, tilalle työntekijöiden demokraattinen johto!

• Laajennetaan entisestään ammattiliittojen solidaarista lakkotoimintaa, tarvittaessa kohti yleislakkoa.