Eriarvoisuus tappaa – luokkaerot näkyvät hyvinvoinnissa

Kriisiaika on kuin taskulamppu, joka valaisee yhteiskuntamme rakenteita ja paljastaa niiden puutteita. Kriisit vaikuttavat eri tavalla eri ihmisryhmiin, ja se tulee esille sitä raadollisemmin mitä rajummasta kriisistä on kyse.

Nykyisen globaalin pandemian keskellä monet haluavat takaisin normaaliin arkeen ja yhteiskuntaan, mutta meidän tulisi ottaa tämä tilaisuus tarkastella kriittisesti sitä normaalia mitä olemme eläneet ja miettiä tarkasti, haluammeko siihen takaisin.

* * *

Sosiaaliepidemiologit Bruce Link ja Jo Phelan (1995) esittivät, että sosioekonominen asema on ”perimmäinen syy” sairauksille. Mitä laajempaa väestönosaa tarkastelemme, sitä selkeämmin sosioekonominen asema on yhteinen hyvinvoinnin tasoa ennustava tekijä.

Perimmäinen syy tarkoittaa sitä, että vaikka otamme kaikki muut tekijät, kuten saadun hoidon, omat valinnat ja geneettiset alttiudet huomioon, näiden tekijöiden vaikutus ei ole yhtä suuri kuin sosioekonomisella asemalla jos tarkastellaan hyvinvointia koko väestön tasolla. Toisin sanoen, vaikka saisit hyvää hoitoa, olet voittanut geenilotossa ja olet tehnyt itse kaiken oikein, sinun hyvinvointisi ja elinajanodotteesi silti määräytyy hyvin pitkälti sosioekonomisen aseman mukaan.

Tämä näyttäytyy Suomen kohdalla esimerkiksi siinä, että tuloerojen välillä on merkittäviä eroja elinajanodotteen mukaan. Ne eivät ole pelkästään merkittävät, vaan ne ovat myös kasvaneet 1990-luvulta lähtien: naisten ero on kasvanut kahdella vuodella ja miesten kolmella.

Lähde: Tilastokeskus

Myös tyytyväisyydellä terveydentilaan on suuria eroja tuloluokkien välillä, mikä ilmenee WHO:n terveysraportissa.

Friedrich Engels määritteli ”sosiaalisen murhan” käsitteen vuonna 1845 julkaistussa teoksessaan Työväenluokan asema Englannissa. Hänen mukaansa ihmisten asettaminen asemaan joka johtaa aikaisempaan kuolemaan on lievimmillään kuolemantuottamus, ja jos tiedämme, että eriarvoiseen asemaan liittyy edellä mainitut seuraukset, kyseessä on murha.

Me tiedämme, kuten ensimmäisestä kuvasta voi nähdä, että kasvavat tuloerot kasvattavat elinajanodotteiden eroa. Politiikot, jotka ovat ajaneet eriarvoistumista joko tietoisesti tai tietämättään syyllistyvät lievimmillään kuolemantuottamukseen ja pahimmillaan, jos he ovat olleen tietoisia toimiensa seurauksesta, murhaan.

Näin karu retoriikka ei välttämättä ole tehokasta tai tarkoituksenmukaista, mutta tosiasia on, että eriarvoisuus tappaa. Siihen ovat syynä päätökset, joita hallituksemme ovat tehneet ja rakenteet, joiden varaan yhteiskuntamme on rakennettu. Sosioekonominen asema on niin johdonmukainen ennustava tekijä, että eriarvoisuuden ratkaiseminen tulisi olla tärkeyslistalla ensimmäisenä ja jokainen, joka ei sitä ota tavoitteekseen edes pitkällä tähtäimellä, syyllistyy politiikan ja rakenteiden tukemiseen, jotka johtavat ihmisten kuolemaan.

Politiikka nähdään helposti ideologioiden ja mielipiteiden vastakkainasetteluna. Todellisuudessa se on elämän ja kuoleman kysymys, jossa alempien yhteiskuntaluokkien terveydellä ja hengellä maksetaan elintaso, josta ylemmät yhteiskuntaluokat nauttivat.

* * *

Marx vertasi pääomaa vampyyriin, joka imee ihmisistä elämänvoimaa pitääkseen yllä itseään. Esittämäni luvut ovat vasta pintaraapaisu, mutta en voi olla näkemättä niissä hyvin vahvasti Marxin vertausta.

Kun pandemian pahin vaihe on ohi ja jälkipyykki alkaa, tulisi kiinnittää huomioita siihen, miten pandemia on vaikuttanut eri luokkaeroihin. Ennustan, että sama trendi näkyy, mikä on näkynyt tähänkin asti: työläiset ja työelämän ulkopuolelle syrjäytetyt kärsivät eniten.

Kysymys tuleekin olemaan: hyväksymmekö sen, vai taistelemmeko paremman tulevaisuuden puolesta?

PETRI LEVOLA


Lukemasi juttu on toimituksen valitsema vierailevan kirjoittajan artikkeli. Halutko lähettää oman juttusi julkaistavaksi? Katso ohjeet täältä.

2 kommenttia artikkeliin ”Eriarvoisuus tappaa – luokkaerot näkyvät hyvinvoinnissa

Kommentointi on suljettu.