#RentStrike: Asunnottomuus on mahdollista ratkaista

“Vuokranantajan oikeus saa alkunsa ryöstöstä. Vuokranantajat, kuten kaikki ihmiset, rakastavat niittää sieltä, mihin eivät koskaan ole kylväneet, ja vaativat vuokraa jopa maan luonnollisista hedelmistä.”

Näin luonnehti vuokran instituutiota vapaan markkinatalouden isänä pidetty Adam Smith. Talous on toki muuttunut Smithin ajoista melkoisesti, mutta vuokraaminen elää ja voi edelleen paksusti.

Olemme saaneet nähdä ympäri maailmaa koronakriisin seurauksena myös vuokran instituution kriisin. Moni työläinen on joutunut lomautetuksi, jolloin ei luonnollisesti voi maksaa vuokraa. On syntynyt vuokralakkoliikkeitä, jotka pyrkivät kollektiivisesti edistämään vuokralaisten asemaa vaikeina aikoina.

On kuitenkin syytä muistaa, että asumisen kriisi on kapitalismille endeeminen; se ei johdu pandemiasta tai muista ulkoisista kriiseistä, vaan jatkaa olemassaoloaan niin kauan kuin kapitalistinen yhteiskuntajärjestys jatkaa olemassaoloaan.

***

Friedrich Engels kirjoitti 1873 Asuntokysymyksessä seuraavasti:

Mutta mistä asuntopula johtuu? Kuinka se on syntynyt? — se on porvarillisen yhteiskuntamuodon kiertämätön tuote ja ei voi olla asuntopulaton sellainen yhteiskunta, jossa työtätekevien suurten joukkojen on elettävä yksinomaan työpalkalla, siis niiden olemassaoloon ja suvun jatkamiseen välttämättömällä elämäntarvikkeiden summalla; jossa konetekniikan uudet parannukset jne. tekevät alinomaa suuria työläisjoukkoja työttömiksi; jossa voimakkaat ja säännöllisesti toistuvat teolliset heilahtelut toisaalta luovat edellytykset työttömien työläisten suurilukuisen reserviarmeijan olemassaololle ja toisaalta heittävät aika ajoittain kadulle suuret määrät työttömiä; jossa työläisiä kokoontuu joukoittain suuriin kaupunkeihin ja lisäksi nopeammin kuin vallitsevissa oloissa voidaan järjestää heille asuntoja; jossa siis inhottavimmillekin sikoläteille on aina löytyvä vuokraaja ja jossa vihdoin talonomistaja kapitalistina ei ole ainoastaan oikeutettu, vaan kilpailun vuoksi tietyssä mitassa pakotettukin kiskomaan häikäilemättä talo-omaisuudestaan korkeimman vuokramaksun. Sellaisessa yhteiskunnassa asuntopula ei ole mikään sattuma, vaan se on kiertämätön instituutio; se ja sen vaikutus terveyteen jne. voidaan hävittää vasta sitten, kun koko asuntopulaa synnyttävä yhteiskuntajärjestelmä tulee perinpohjin mullistettua.

Koska asumisen hinta määräytyy kysynnän ja tarjonnan lakien mukaisesti, on päivänselvää, ettei kodittomuutta voida lopettaa kapitalistisessa yhteiskunnassa. Sama pätee työttömyyteen; täystyöllisyys nostaisi työvoimakulut taivaisiin, kun porvariluokka menettää neuvotteluaseensa.

Ylipäätään kaikkea kapitalistista tuotantoa ohjaa lisäarvon tuottaminen. Ruokaa, asumista jne. ei tuoteta tarpeeseen, vaan vaihdettavaksi markkinoilla, rikastuttamaan pääoman ja tuotannonvälineiden omistajia. Syntyvästä vaihtoarvosta kapitalisti maksaa työläiselle järjestään vähemmän kuin mitä tämän työ tosiasiassa tuottaa – tätä riistoa porvarit kutsuvat ”voittomarginaaliksi.” Tämän muuttamista ei estä mikään tosiasiallinen seikka, vain poliittinen päätös ja tahto.

Porvariluokka on toki tietoinen asumisen kriiseistä ja sen tuottamista sosiaalisista ongelmista. Mutta porvari ei voi tunnustaa näiden ongelmien rakenteellisuutta, sillä tällöin hän tunnustaisi oman osasyyllisyytensä niihin. Siksi porvaripoliitikot puhuvat niin mielellään moraalista, tehden systemaattisista ongelmista yksilöiden luonteenlaadun ongelmia. Engels kirjoittaa:

” Ken julistaa kapitalistiset tuotantosuhteet, nykyisen porvarillisen yhteiskunnan »rautaiset lait», koskemattomiksi ja tahtoo siitä huolimatta poistaa niiden epämiellyttävät, mutta kiertämättömät seuraukset, sen ei auta muuta kuin pitää kapitalisteille moraalisaarnoja, joiden liikuttavan vaikutuksen haihduttavat heti persoonallinen etu ja tarpeen vaatiessa kilpailu.”

Kapitalistinen moralismi ei ole kadonnut mihinkään. Tänäkin päivänä keskuudessamme saarnaavat puoskarit, jotka puhuvat kauniisti reiluudesta ja huolenpidosta, kaiken maailman nytliikkeet, janvapaavuoret sun muut, jotka eivät halua meidän kohtaavan järjestelmällisiä ongelmia, vaan puhuvat ”rikkinäisestä politiikasta”, ”kaverikapitalismista”, ”keinottelusta” ja ”korruption kitkemisestä”, tunnustamatta sitä tosiasiaa, että koko talous perustuu työläisten järjestelmälliseen hyväksikäyttöön.

Tätä ilmiötä ei tule käsitellä yksittäisenä instanssina, vaan osana laajempaa kokonaisuutta. Koko porvariluokka hyötyy tästä tilanteesta, nekin, jotka eivät omista asuntoja. Tämä siksi, että kapitalistinen järjestelmä on porvariluokan kokonaisuudessaan hallitsema – jos kaikille taattaisi asuminen ja toimeentulo, paskaduuneja ei voisi teettää enää yhtä halvalla.

Siispä porvariluokka tarvitsee työttömien reservin, jotta työvoimakustannukset pysyvät tarpeeksi alhaisina lisäarvon kasautumista varten. Marx nimitti tätä työläisten vara-armeijaksi. Sama mekanismi pätee asuntoihin: kysynnän ja tarjonnan lain ylläpitämiseksi tarvitaan tyhjien asuntojen reservi, jotta asuntomarkkinoilla voisi kerryttää lisäarvoa. Tämä väistämättä ajaa osan ihmisistä asunnottomuuteen.

Mikä neuvoksi?

Vailla vakinaista asuntoa ry:n mukaan Suomessa on tällä hetkellä n. 4600 asunnotonta. Vapaita vuokra-asuntoja on sen sijaan yli 18 000. Myynnissä olevia asuntoja taasen on yli 52 000. Nämä luvut perustuvat vapaiden markkinoiden ilmoituksiin; tosiasiassa tyhjiä asuntoja lienee siis vielä enemmän – varsinkin kun otetaan huomioon erilaiset vapaa-ajan asumukset.

Skaala on absurdi: miten ihmeessä meillä voi olla yli kymmenen kertaa enemmän tyhjiä asuntoja kuin kodittomia, mutta silti maassa on tuhansia vakituisesti asuntoa vailla olevia ihmisiä. Onko vika moraalissa ja ”pehmeiden arvojen puutteessa” kuten porvaripoliitikot meille pajunköyttä syöttävät? Ei tosiaankaan!

On mahdollista korjata koko asia. Meillä on jo nyt tarpeeksi asuntoja kaikille. Niitä myös rakennetaan jatkuvasti lisää. Tätä lisärakentamista ohjaa paraikaa vaihtoarvon tuotanto. Sen ei tarvitsisi olla näin. Meillä on kapasiteettia rakentaa tarpeeseen – samalla säästyy myös luonnonvaroja, kun asuntoja ei rakenneta turhaan olemaan tyhjillään.

Voimme siis tarjota kaikille katon päämme päälle. Asuntoja eivät tuota vuokranantajat eivätkä sijoittajat, vaan niitä rakentavat työläiset. Tämä on tärkeää muistaa silloin, kun vuokranantajat väittävät ”tarjoavansa ihmisille asuntoja”. Päinvastoin: vuokranantajat kiristävät ihmisiä asunnottomuudella, aikana, jolloin asuntoja on yli kymmenkertaisesti asunnottomien määrään nähden.

Asunnottomuuden ratkaiseminen on poliittinen, ei logistinen, kysymys. Moni porvari väittää vastaan sanomalla, että kyse on kohtaanto-ongelmasta, jossa ihmiset haluavat asua eri paikassa kuin tyhjiä asuntoja on tarjolla. ”Eivät kaikki halua asua kaupungissa,” he sanovat. Aivan, pitää paikkansa. Mutta tyhjiä asuntoja on niin kaupungeissa kuin maallakin. Tyhjillään on perheasuntoja, yksiöitä soluasuntoja, omakotitaloja, rivitalokämppiä; eri elämänmuodoille ja -vaiheille sopivia koteja.

Toistan: tämän asiantilan muuttamista ei estä mikään logistinen tai materiaalinen seikka, vaan poliittinen tahto. Porvaristo hyötyy vallitsevista olosuhteista, ja asunnottomat ovat heille välttämätön uhri pääoman alttarilla.

***

Nähtäväksi jää, mikä on vuokralaisliikkeiden kohtalo. Kirjoitushetkellä ensimmäiset vuokrat on jätetty maksamatta, ja porvariluokan vastaus on ollut ennalta-arvattava. Kun proletariaatti uhkaa pääoman kerryttämistä, usuttaa kapitalistinen luokka työläisten kimppuun väkivaltakoneistonsa.

Näin on käynyt esimerkiksi Austinissa, Yhdysvalloissa, jossa 22 ihmistä pidätettiin vuokralakkoilun takia. On kulunut vasta alle viikko siitä, kun ensimmäiset vuokrat ovat jääneet perimättä, joten tilanne kehittyy edelleen. Todennäköisesti moni porvari odottaa lakkolaisten taipuvan, kun pidätykset seuraavat toisiaan.

Juttusarjan viimeisessä osassa puidaan vuokralakkojen tuloksia. Elämme ratkaisevia taistelun hetkiä: kuukauden päästä tiedämme, johtiko vuokralakko muuhun kuin aktivistien pidätyksiin.


Proletaarit seuraa kansainvälistä vuokralakkoliikettä. Mikäli sinulla on tietoa vuokralakoista asuinpaikkakunnallasi tai muualla, pyydämme ottamaan yhteyttä proletaarit@gmail.com.