Sivustollamme julkaistiin taannoin mielipidekirjoitus Yhteisrintama Suomessa, jossa kritisoitiin paikoin kovasanaisestikin suomalaisia edistysmielisiä ja vasemmistolaisia liikkeitä. Kuten on odotettua, polemiikkia syntyi.

Polemiikki ei ehkä kuitenkaan ole nyt ihan toivotun kaltaista. Aktivisti Antti Rautiainen julkaisi Twitterissä organisaatiotamme halventavan postauksen ja lisäksi suoria valheita. Tänään on käynyt ilmi, että uusnatsistinen PVL on löytänyt keskustelun, ja äärioikeisto revittelee nyt vasemmiston hajaannusta sivuillaan.

Oikaistaanpa nyt hieman esitettyjä väitteitä: Proletaarit on työväenluokkainen ja kommunistinen järjestö ja mediaprojekti. Emme ole mikään stalinistinen pienpuolue. Emme ole myöskään väittäneet anarkistien ja fasistien olevan sama asia tai toimivan toisiaan hyödyttäen, vaikka niinkin on annettu ymmärtää meidän sanoneen. Sivustoltamme löytyy nyt oma kysymyksiä ja vastauksia -palsta, jossa käsittelemme näitä kysymyksiä tarkemmin.

Lisäksi. Korostan: emme ole milloinkaan kehoittaneet väkivaltaan toisia vasemmistolaisia vastaan. Sen sijaan Rautiainen itse spekuloi joulukuussa Twitterin puolella väkivallan käytön mahdollisuudesta muita antifasisteja vastaan. Tällainen käytös on paitsi ala-arvoista ja tuomittavaa, myös strategisesti todella hölmöä – kuten nyt olemme saaneet nähdä.

Proletaarit on järjestönä sitoutunut antifasistisen rintaman rakentamiseen. Tähän kuuluu luonnollisesti myös kritiikki, mutta siihen ei voi eikä saa kuulua mustamaalaus tai uhkailu väkivallalla. Yksittäisten nasevien Twitter-sutkautusten ja olkiukkojen sijaan toivoisin rakentavaa keskustelua. Kritiikkiin olisin suonut vastattavan asiallisesti – puheenjohtajana voin sanoa, että olisimme mielellämme julkaisseet myös vastineita niiltä tahoilta, joita kritisoimme. Parhaimmillaan se johtaa hyvään rakentavaan keskusteluun järjestäytymisen tavoista ja vahvistaa antifasistista liikettä.

Sen sijaan jos tavoitteena on ”vastapuolen” nöyryyttäminen ja ownaaminen eeppisillä meemeillä, niin siitä vaan. Teoreetikko Mark Fisher kirjoitti vampyyrilinna -ilmiöstä. Suosittelen kaikkia sosiaalisen median käyttäjiä lukemaan tämän tekstin.

”Vampyyrilinna on erikoistunut syyllisyyden levittämiseen. Sitä ohjaa papin halu julistaa pannaan ja tuomita, akateemikko-saivartelijan halu olla ensimmäinen virheen havainnut henkilö ja hipsterin halu kuulua sisäpiiriin. Vampyyrilinnaan hyökkäämisen vaara piilee siinä, että se voi vaikuttaa myös hyökkäykseltä rasismin, seksismin ja heteroseksismin vastaisia kamppailuja vastaan – ja vampyyrilinna tekee kaikkensa vahvistaakseen tätä ajatusta.

Vampyyrilinna ei todellakaan ole tällaisten kamppailujen ainoa legitiimi ilmaus, ja se voidaankin parhaiten ymmärtää näiden liikkeiden energian haltuunottona ja porvarillis-liberaalina perversiona. Vampyyrilinna syntyi sinä hetkenä, kun kamppailu välttää tulemasta identitääristen kategorioiden määrittelemäksi muuttui pyrkimykseksi saada porvarillisen suuren Toisen tunnustamia “identiteettejä”.”

Ymmärrän toki Rautiaisen turhautumisen. Hän on toiminut vuosikausia aktivistipiireissä, usein vähäisellä tuella. Se ei silti voi olla oikeutus avoimeen vihamielisyyteen muita antifasistisia järjestöjä kohtaan.

Varsinkin sosiaalinen media hyötyy vampyyrilinnasta. Tulee muistaa, että postausten sisällöstä huolimatta kaikki sosiaalisen median käyttö lopulta sataa pääoman laariin. Emme tietenkään voi vetäytyä täysin somesta, mutta sen käyttöä poliittisen järjestäytymisen välineenä on arvioitava strategisesti. Sen sijaan, että jahtaisimme klikkejä uusille nokkelille sutkautuksille ja ”hot take”ille, on meidän rakennettava keskusteluympäristöjä, jotka sallivat kritiikin ja vahvistuvat siitä. Fisher jatkaa tekstissään:

”Meidän on opittava, tai opittava uudelleen, miten toveruutta ja solidaarisuutta rakennetaan sen sijaan, että tekisimme työtä pääomalle tuomitsemalla ja hyväksikäyttämällä toisiamme. Meidän ei tietenkään tarvitse olla aina samaa mieltä. Päinvastoin, meidän on luotava sellaiset olosuhteet, joissa erimielisyys on sallittua ilman ulossulkemisen ja eristetyksi tulemisen pelkoa.

Meidän täytyy ajatella sosiaalisen median käyttöä erittäin strategisesti – täytyy aina muistaa, että vaikka pääoman haluinsinöörit väittävät sosiaalista mediaa tasa-arvoiseksi, niin on se todellisuudessa tällä hetkellä vihollisen alue, joka on omistettu pääoman uusintamiselle. Mutta tämä ei tarkoita sitä, ettemmekö voisi vallata alueen ja käyttää sitä luokkatietoisuuden tuottamiseen. ”

Toivoisinkin, että jatkossa asialliseen kritiikkiin vastattaisiin kritiikillä eikä keräämällä irtopisteitä Twitterissä. Rautiaisen ”hauska vitsi” antoi natseille hyvän propagandavälineen. Kuka hyötyy Twitter-kiistoista? Ei ainakaan antifasistinen liike. Ymmärrätte kaikki varmasti, miksi tällainen strategia rakentavan keskustelun sijaan on vahingollinen ja vaarallinen?

Toistan vielä kertaalleen: Proletaarit on sitoutunut antifasistisen rintaman rakentamiseen. Emme ole koskaan uhanneet toisia vasemmistolaisia väkivallalla, emmekä tule niin tekemään. Meillä ei ole myöskään mitään illuusioita fasismin kukistamisesta yksin; päin vastoin, tarvitaan laajaa rintamaa, jonka kasaamisessa eri järjestöt ovat avainasemassa. Siksi kritisoimme alun perinkin poliittisten tunnusten kieltoa marssilla.

Olemme kommunistinen ja antikapitalistinen järjestö – emme siis ole muita vasemmistolaisia vastaan, vaan tunnustamme työväenluokan yhteisrintaman tarpeellisuuden. Aiomme jatkossakin esittää kritiikkimme suoraan, mutta toivoisimme, että siihen myös vastattaisiin yhtä asiallisesti.

Esitän puheenjohtajan ominaisuudessa kädenojennuksen muille antifasistisille järjestöille. Toivon, että tartutte siihen ja jatkamme asiallisesti ja toverillisesti eteenpäin.

JUHO TAMMINEN
puheenjohtaja, Proletaarit