Vuonna 2016 useiden afrikkalaistaustaisten yhdistysten koalitio lähetti YK:lle raportin, jossa esitti konkreettisia tietoja rasistisesta eriarvoisuudesta Portugalissa.

Raportissa korostettiin afrikkalaistaustaisten kohtaamaa rakenteellista syrjintää: heitä oli suhteellisesti kolme kertaa enemmän alhaisen koulutuksen ammateissa, ja saman tyyppisistä ammateista he saivat keskimäärin 103 euroa vähemmän palkkaa kuukaudessa. Heillä oli kaksinkertainen työttömyysaste. He asuivat seitsemän kertaa todennäköisemmin huonoissa asuinolosuhteissa.

On monia afrikkalaistaustaisia, joita syntyessään Portugalissa pidetään ulkomaalaisina ja jotka eivät nauti peruskansalaisoikeuksia. Laki estää Portugalin kansalaisuuden välittömän saamisen niiltä, jotka ovat syntyneet Portugalin maaperällä, mutta ovat maahanmuuttajien lapsia.

Portugalin rakenteellisen rasismin rumin ja barbaarisin ilmentymä on kuitenkin poliisiväkivalta afrikkalaistaustaisen enemmistön esikaupunkialueilla, etenkin Lissabonin kaltaisten suurten kaupunkien ympäristössä. Poliisin käsissä on parin viime vuosikymmenen aikana kuollut näissä naapurustoissa kymmeniä, usein hyvin nuoria ihmisiä.

Viime vuosien aikana jotkin näistä tapauksista ovat tulleet julkisuuteen, ja ne tarjoavat laajalle yleisölle välähdyksen raa’asta arkitodellisuudesta, jonka afrikkalaistaustaiset kohtaavat Portugalin lähiöissä. Paljon voitaisiin myös sanoa siitä väkivallasta ja rasismista, jota maan romanit kohtaavat päivittäin, etenkin sisämaassa, jossa militarisoitu poliisivoima GNR häiritsee ja tukahduttaa järjestelmällisesti romaniyhteisöä.

Tämä on todellisuus, josta suurin osa suomalaisista on täysin tietämätön.

Cláudian tapaus: Poliisi pahoinpiteli äidin

Viimeisin tapaus, joka nosti esiin rasismin ja poliisin raakuuden, oli angolalaisen Cláudia Simõesin. Poliisi pahoinpiteli Cláudian raa’asti Amadoran kunnassa, koska hänen 8-vuotias tyttärensä oli unohtanut bussimatkaan vaadittavan passin.

Aiheesta tuli julkinen huolenaihe, pääasiassa koska video ja kuvia Cláudian pidätyksestä ja vammoista levisi sosiaalisessa mediassa. Alla on video Cláudian pidätyksestä.

Cláudia Simões nousi bussiin 8-vuotiaan tyttärensä ja veljenpoikansa kanssa sunnuntaina 19. tammikuuta klo 21:37. Pääkaupunkiseudun julkisen liikenteen sääntöjen mukaan alle 12-vuotiaiden ei tarvitse maksaa lippua, mutta heidän on esitettävä passi, joka lapselta oli unohtunut.

Cláudia vakuutti kuljettajalle, että hänen vanhin poikansa tuo tytön passin määräpysäkille. Cláudia ja lapset pääsivät bussiin, mutta kuljettaja jatkoi rasististen loukkauksien huutamista matkan varrella. Loukkauksia ja sanoja vaihdettiin matkan aikana, jonka piti olla melko lyhyt, vain kaksi pysäkkiä. Kun Cláudia, hänen tyttärensä ja veljenpoikansa poistuivat bussista, kuljettaja huusi ravintolasta lähtevän poliisin puoleen ja pyysi häntä toimimaan.

Poliisi lähestyi ja väänsi Cláudialta puhelimen kädestä. Seurasi sananvaihtoa ja poliisi määräsi Cláudian pidätettäväksi. Nainen käskettiin istumaan maassa, mutta hän kieltäytyi ja sanoi istuvansa bussipysäkin penkillä. Poliisi kohdisti tällöin Cláudiaan japanilaisissa taistelulajeissa käytetyn kuristusliikkeen.

Sitten seurasi tilanne, jonka sosiaalisessa mediassa leviävä video osoittaa: Cláudia makaa vatsallaan, käsiraudoissa ja poliisi istuu hänen päällään. Hänen tyttärensä huutaa ”älä tapa äitiäni!” poliisille. Kuten Cláudian puolustusasianajaja Ana Cristina Domingues totesi tuolloin:

Videokuvissa hänen kasvonsa näyttävät edelleen tavallisilta. Ankarimmat aggressiot tapahtuivat seuraavaksi. Paikalle saapui kolme partioautoa, joissa oli enemmän poliiseja. He panivat Cláudian yhden auton takapenkille. Hänen viereensä istui agentti, joka oli jo käynyt hänen kimppuunsa, he laittoivat musiikin soimaan erittäin kovaäänisesti ja alkoivat lyödä häntä raa’asti ja julmasti.

Partioauton sisäisten väkivaltaisuuksien jälkeen poliisi pysäköi Boban poliisiasemalle, Casal de S. Brásissa, Amadorassa. He poistivat Cláudian autosta, mutta hän kaatui elottomana aseman sisäänkäynnin portaiden lattialle. Tällöin he jättivät hänet vuotamaan verta kadulle. Sama agentti, joka oli pidättänyt hänet ja lyönyt häntä, potki häntä, kun hän makasi maassa.

Tapahtumapaikalle saapuivat sitten amadoralaiset palomiehet, jotka kuljettivat naisen sairaalaan. Tapahtumasarja eteni varmistettujen faktojen mukaan niin, että Cláudia nousi bussiin klo 21:37 ja poistui siitä ennen klo 22.00. Hän saapui sairaalaan klo 22:48.

Se tarkoittaa, että hän vietti noin tunnin ajan Amadoran alueella ajelevassa autossa, samalla kun poliisit löivät häntä jatkuvasti. Tila, jossa hän oli matkan päätyessä, osoittaa ettei häntä lyöty vain kerran. Hänet hakattiin toistuvasti, totesi tuolloin Cláudian asianajaja lehdistölle.

Useat rasismin vastaiset ryhmät järjestivät 1. helmikuuta 2019 mielenosoituksen ”Oikeutta Cláudia Simõesille! Alas rasistinen väkivalta!”. Yli tuhat ihmistä kokoontui Lissaboniin protestoimaan poliisin rasistista väkivaltaa pääkaupungin lähiöissä.

Järjestäjät korostivat mielenosoituksen kutsussa, kuinka alempien yhteiskunnallisten ryhmien sortamiseen ja terrorisointiin käytetään systemaattista väkivaltaa. Näin pidetään afrikkalaistaustaisia, romaneja, työläisiä, köyhiä ja syrjäytettyjä toisen luokan kansalaisina ja vaikeutetaan heidän mahdollisuuksiansa järjestäytyä tätä järjestelmää vastaan.

Alfragiden tapaus: “Hyökkäys poliisiasemalle” jota ei tapahtunut

Cláudia Simõesin tapaus on vain jäävuoren huippu. Se kuvastaa systeemistä taipumusta rasismiin Portugalin valtion väkivaltakoneistossa, sen poliisissa ja armeijassa. Tässä artikkelissa ei ole tilaa tutkia syvällisesti rakenteellisen rasismin monimutkaisia sosiaalisia juuria Portugalissa, mutta poliisin julmuus on räikeää.

Cláudian tapaus ei ole ainoa vastaava tapaus, joka julkisesti tunnetaan. Portugalin media uutisoi 5. helmikuuta 2015, että poliisi ampui naisen Cova da Mourassa, työväenluokkaisessa naapurustossa Amadorassa, jossa enemmistö asukkaista on afrikkalaistaustaisia.

Pian uutisten jälkeen poliisi kertoi yleisölle, että ”nuoret yrittävät hyökätä” lähellä olevaan Alfragiden poliisiasemaan. ”Hyökkääjät” vapautettiin 48 tunnin pidätyksen jälkeen, ja sisäministeriön valvova elin (Inspeção-Geral da Administração Interna, IGAI) ilmoitti 8. helmikuuta aloittavansa kurinpidollisen tutkinnan poliisin toiminnasta ”hyökkäyksen” yön aikana. Kaksi päivää myöhemmin kuusi nuorta syytti julkisesti poliisia kidutuksesta ja rasismista pidätyspäiviensä aikana.

24-vuotiaan Bruno Lopesin mukaan hän oli juttelemassa Moinho-kadulla serkkunsa kanssa keskiviikkona 5. helmikuuta, kun kuusi poliisia tuli provosoimaan heitä. Poliisit alkoivat lyömään Brunoa paikan päällä, samalla kun ohikävelijät yrittivät rauhoittaa tilannetta turhaan.

Poliisit myös ampuivat tilanteessa kumiluodeilla viisi kertaa. 29-vuotias kapverdeläistaustainen Jailza Sousa todisti tapahtumia parvekkeellaan, kun yksi poliiseista ampui myös häntä kaksi kertaa. Jailza loukkaantui rintaan ja pakaraan. Hänen poikansa todisti kaiken tapahtuneen. Myös Neusa Correia ammuttiin kumiluodilla nenään, kun hän yritti estää poliisia pahoinpitelemästä Brunoa.

Brunoa lyötiin raa’asti pampulla kadulla ja sitten poliisiasemalla. Hänen todistuksensa mukaan poliisi pilkkasi häntä rohkaisemalla häntä “liittymään ISIS:iin”, kutsuen häntä ”neekeriksi” (port. preto) ja ”apinaksi”, ja sanomalla, että he ”tuhoavat hänen rotunsa”. Myöhemmin oikeudenkäynnissä olleet poliisit oikeuttivat Brunon pidätyksen syyttämällä häntä kiven heittämisestä poliisin pakettiautoon. Oikeudenkäynnin loppuun mennessä kuitenkin kävi ilmi, että ainoa syy poliisin puuttumiseen oli se, että Bruno oli hymyillyt. Lausunnon mukaan poliisin versio tapahtumista ei pitänyt paikansa, kun pidätyksen virallisessa raportissa ei ollut edes oikeaa tapahtumapaikkaa.

Brunon ystävät Flávio Almada ja Celso Lopes kuulivat hänen pidätyksestään ja suuntasivat poliisiasemalle selvittämään ystävänsä tilannetta. Yli kymmenen poliisia otti heidät vastaan.

Poliisit ampuivat heitä kumiluodeilla, löivät heidät maahan ja potkivat heitä toistuvasti. ”Olette onnekkaita, että laki ei salli sitä, muutoin teidät kaikki teloitettaisiin. (…) sinun pitäisi liittyä islamilaiseen valtioon”, poliisit huusivat potkiessaan ja lyödessään heitä.

Myös kapverdeläistaustaista Rui Monizia lähestyttiin kadulla, häntä lyötiin ja vietiin poliisiasemalle, koska poliisin mielestä hän oli kuvannut aiemmat pahoinpitelyt puhelimellaan. Häneen kohdistettiin myös rasistisia loukkauksia pahoinpitelyn aikana. Myöhemmin samana iltana poliisi julkaisi lausunnon, jossa kerrottiin yleisölle Cova da Mourasta tulevan ”jengin” väitetystä hyökkäyksestä asemalle, jonka vuoksi kuusi nuorta miestä pidätettiin.

Flávio totesi tuolloin portugalilaiselle medialle:

Näen edelleen mielessäni erään poliisin ilmeen, kun hän sanoi minulle sellaisella vakaumuksella, etten osaa sitä matkia: ”Jos olisin vastuussa, jokainen teistä tuhottaisiin. Et tiedä kuinka paljon vihaan sinua, vitun rotuasi, vitun neekereitä.” En ollut koskaan nähnyt niin raakaa vihaa. En ole koskaan nähnyt sellaista, vaikka olen nähnyt monia asioita. Hänen ilmeessään oli täysin sokeaa vihaa ja se pelotti minua: miten yhteiskunta tuottaa tällaisia ​​henkilöitä?

IGAI:n kurinpitotutkimuksen seurauksena vain kahta poliisia rangaistiin määräaikaisella erottamisella. Samaan aikaan oikeusministeriön alainen Polícia Judiciária (julkisen turvallisuuden poliisin PSP:n kuuluessa sisäministeriöön) suoritti oman tutkimuksensa.

10. heinäkuuta 2017 syyttäjä syytti Alfragide-aseman kahdeksaatoista poliisia asiakirjojen väärentämisestä, törkeästä kunnianloukkauksesta, vakavien vammojen aiheuttamisesta, rikoksesta fyysistä koskemattomuutta vastaan, vääristä todistuksista, sieppauksesta, kidutuksesta ja muusta rasismiin perustuvasta julmasta, halventavasta tai epäinhimillisestä kohtelusta.

Kahdeksan heistä tuomittiin pahoinpitelystä ja sieppauksesta: seitsemän sai ehdollisen tuomion, samalla kun yksi poliisi sai vuoden ja kuuden kuukauden vankeusrangaistuksen aiemmista vastaavista rikoksista. Vaikka tuomioistuin tunnusti rasistiset solvaamiset ja erittäin raa’at pahoinpidellyt tosiseikkoina, se kuitenkin katsoi rasismin ja kidutuksen syytökset perusteettomiksi.

Coxien tapaus: Koko perhe hakattiin kadulla

20. tammikuuta 2019 poliisiväkivalta afrikkalaistausenemmistöisissä köyhissä naapurustoissa tuli jälleen esiin julkisuuteen.

Poliisi saapui Bairro da Jamaican naapurustoon vastauksena puheluun, jonka mukaan alueella oli levotonta. Asukkaiden mukaan tilanteen rauhoittamisen sijasta poliisit käyttäytyivät aggressiivisesti, kuten heillä on tapana, ja hakkaavat angolalaistaustaisen perheen.

Video tapahtuneesta pyöri laajasti sosiaalisessa mediassa. Kuvissa on joukko poliiseja, jotka saapuvat pakettiautolla. Ensin poliisi lähestyy 63-vuotiasta Fernando Coxia, joka tarttuu poikansa Hortêncion käsivarteen. Yksi poliiseista iskee Fernandoa nyrkillä ja polvellaan.

He aikovat pidättää 31-vuotiaan Hortêncion syyttäen häntä hyökkäyksestä poliisia vastaan. Hänen äitinsä, Julieta Joia, 52-vuotias, osallistuu poikansa puolustamiseen, ja poliisi tönäisee häntä. Hän putoaa heti maahan. Hänen tyttärensä Aurora, 27-vuotias, yrittää puuttua riitaan, kun voimakkaasti aseistettu poliisi hyökkää hänen kimppuunsa. Hänen 24-vuotiaan siskonsa Ginan päälle käy myös yksi poliisi. Heidän 33-vuotias veljensä Flávio on myös tapahtumien keskipisteessä.

Koko video on nähtävissä täällä:

Seuraavana päivänä kutsuttiin koolle mielenosoitus poliisiväkivaltaa vastaan.

Mielenosoitus eteni rauhallisesti Lissabonin Avenida da Liberdadessa, kun poliisi tukahdutti sen kumiluotiaseilla ja pidätti neljä osallistujaa, pelotellen matkan varrella mielenosoittajia ja ohikulkijoita. Kuten yksi mielenosoituksen osanottaja todisti tuolloin:

Poliisi alkoi lyödä kaikkia heidän edessään (…) kromaattisten kriteerien (ihonväri) mukaan pampulla. Tuolloin paikalla oli ihmisiä, jotka olivat hakemassa lapsiaan koulusta, poistumassa työpaikoiltaan, turisteja lähdössä hotelleistaan. Poliisi muutti Avenida da Liberdaden eräänlaiseksi sisällissodan skenaarioksi. Kuulin monien sanovan, että he pelkäävät poliisia, mutta eivät mielenosoittajia.

Poliisien syyte kuitenkin peruutettiin, kun taas kuutta Coxi-perheen jäsentä syytettiin virallisesti tuomioistuimessa. Eli edes poliisimies, jonka väkivaltaisuudet tallentuivat nauhalle, ei kärsinyt toiminnastaan mitään seurauksia. Coxin perheen puolestaan on kohdattava Portugalin valtion rasismi kaikilla tasoilla: ensin poliisin raakuuden ja sitten oikeudellisen vainon muodossa.

Tuomioistuimet ovat kuitenkin myöhemmin uudelleen aloittaneet tutkimuksen poliisien toiminnasta ​​Coxi-perheen pyynnöstä.

 

* * *

Bairro da Jamaican tapaus ja muut vastaavat tapahtumat ovat aiheuttaneet tulista keskustelua institutionaalisesta rasismista ja poliisiväkivallasta.

Ehkä voimme sanoa, että rasismin subjektiivisessä ilmenemisessä on viime aikoina tapahtunut muutoksia: uusi tekniikka ja sosiaalinen media ovat tehneet Lissabonin köyhien lähiöiden todellisuuden näkyväksi laajemmalle yleisölle. Voidaan väittää, ettemme koskaan olisimme tienneet Cláudia Simõesin tapauksesta, jos vaikka sama poliisimies olisi lyönyt häntä ennen älypuhelimia ja somea.

Tämä muutos sosiaalisen viestinnän alueella on väistämättä vähentänyt rasismin uhrien ja heidän puolustajiensa esteitä tapaustensa tiedottamisessa ja julkiseen keskusteluun vaikuttamisessa.

---

Artikkelin seuraavassa osassa käsitellään portugalilaisessa yhteiskunnassa esiintyvän rasismin taustoja ja äärioikeiston nousua maassa.