Yhdysvalloissa protestit rasismia ja poliisiväkivaltaa vastaan ovat jatkuneet päivittäin poliisin tapettua George Floydin keskellä katua Minneapolisin kaupungissa. Mielenosoitukset ovat saaneet osakseen myös kansainvälistä solidaarisuutta.

Helsingissä järjestettiin Black Lives Matter -liikettä tukeva tapahtuma keskiviikkona 3.6. Osanotto ylitti kaikki odotukset, koko Senaatintorin täyttyessä ihmisistä poikkeustilasta huolimatta.

Floydin lisäksi tapahtumassa luettiin ääneen pitkä lista muiden poliisin tappamien afroamerikkalaisten nimiä.

Ghanalaismies kuoli poliisin käsittelyssä

Proletaarit haastatteli mielenosoittajia paikan päällä. Kaikilta löytyi perspektiivi siitä, ettei rakenteellinen rasismi ja poliisiväkivalta ole vain Yhdysvaltoja koskeva ilmiö.

– Se mitä toisiin mustiin ihmisiin kohdistuu Yhdysvalloissa, minä tunnen sen myös, sanoo mielenosoituskylttiä pitelevä Sharon.

– Vaikka itse olen turvallisuuden kannalta etuoikeutetummassa asemassa, se ei tarkoita että pitäisi jättää nämä tapahtumat huomiotta. Meitä on kollektiivina sorrettu johdonmukaisesti.

Hänen mukaansa rakenteellista rasismia esiintyy kaikkialla maailmassa, myös Suomessa.

– Jos kysyt täällä asuvilta mustilta ihmisiltä, jokaiselta löytyy vähintään yksi kokemus jossa he ovat joutuneet järjestelmän uhriksi.

Tutkimusten mukaan etninen profilointi on arkipäivää myös Suomessa, ja rasististen asenteiden yleisyys poliisin riveissä tuli vain muutama vuosi sitten julkisuuteen poliisin salaisen keskusteluryhmän sisältöjen vuodettua julkisuuteen. Suomalaisen virkavallan toimintaa arvioidessa nämä asiat kuitenkin tuntuvat monilta unohtuvan.

Sharonin kyltissä mainitaan numero +1 – Yhdysvaltain suuntanumero – ja sen alla poliisin tappamat George Floyd ja Eric Garner. Molempien viimeisiksi sanoiksi jäi ”en saa henkeä”.

Vieressä on Suomen suuntanumero +358, ja sen alla nimi Samuel Dolphyne.

– Ikävä kyllä ihmiset eivät tunne tätä tapausta, vaikka asuvat Suomessa. Olen joutunut selittämään tätä kylttiä ihmisille. Me emme Suomessa puhu näistä asioista.

Dolphyne oli Itävallassa asuva ghanalaistaustainen mies, joka vieraili kaksi vuotta sitten Suomessa. Hän oli täällä osallistumassa ystävänsä Kwaku Oforin kanssa joulujuhlaan.

Poliisi pysäytti Dolphynen ajaman auton, jossa myös Ofori oli kyydissä. Häntä epäiltiin rattijuopumuksesta ja puhallutettiin useaan kertaan. Dolphyne nousi autosta vapaaehtoisesti selvittämään tilannetta. Kun Ofori ei kuullut ystäväänsä takaisin, myös hän nousi autosta.

Hän näki Samuel Dolphynen makaavan maassa päällään kaksi poliisimiestä, ja kuuli ystävänsä huutavan: ”Ofori! Ofori! He tappavat minut! Olen astmaatikko. En saa henkeä!”

Ofori pyysi poliisia vapauttamaan Dolphynen otteestaan, mutta he eivät kuunnelleet. Poliisien laittaessa ghanalaismiehelle käsirautoja, uhri meni tajuttomaksi ja menetti henkensä.

Ilta-Sanomissa poliisi väitti myöhemmin, että ghanalaismies oli ollut pakko laittaa maahan ja rautoihin, koska hän oli käyttäytynyt aggressiivisesti eikä ollut suostunut puhaltamaan alkometriin. Kwaku Oforin mukaan väitteet eivät ole totta.

Tapahtumasarja muistuttaa kammottavalla tavalla George Floydin kuolemaa. Sharon muistuttaa, ettei tulisi uskoa vain virallista tarinaa.

– Meidän pitäisi ymmärtää että medialla ja viranomaisilla on omat ennakkoasenteensa, ja ne tulisi kyseenalaistaa. Meidän tulisi vaatia vastauksia.

Rasismin vastustamista ei Sharonista tulisi myöskään jättää vain mielenosoituksiin.

– Ihmisten tulisi tukea järjestöjä jotka yrittävät auttaa, osallistua rasismin vastaisiin työpajoihin, opiskella näitä asioita ja viedä ne käytäntöön yhteisöissään.

– Ja kun sanon ihmiset, en tarkoita mustia ihmisiä. Tarkoitan kaikkia niitä jotka nauttivat valkoisesta etuoikeudesta. He ovat ne joiden nämä asiat olisi opittava, koska me olemme todella väsyneitä tähän paskaan, Sharon päättää.

”Arvaa kumpaa uskotaan, sua vai mua?”

– Olen täällä osoittamassa mieltä ihmisvastaisen käytöksen takia, kertoo Roda.

Hän sanoo seuranneensa uutisia surullisin mielin.

– Totta kai se harmittaa todella paljon, että tuollaista tapahtuu. Toisaalta kun asia on tullut esille, tuntuu että nyt monet ihmiset ovat todella tajunneet mistä on kysymys.

Poliisiväkivallan karuus Yhdysvalloissa on yllättänyt myös hänet itsensä.

– Tiesin että tällaista tapahtuu, mutta en että se on vielä näin raakaa ja julmaa tänä päivänä.

Roda kiinnittää huomiota poliisien lyhyeen koulutukseen maassa. Hänestä poliisikoulutuksen tulisi olla vähintään kolme vuotta, ja siihen pitäisi kuulua rasismin vastaisuus jo opiskeluvaiheessa.

– Poliiseille pitäisi tehdä selväksi että he ovat turvaamassa ihmisten elämää, eivät tappamassa ja viemässä ihmisten turvallisuutta.

Myös Rodan lähipiiristä löytyy kokemuksia poliisiväkivallasta. Poliisi oli ottanut hänen kaverinsa miesystävän kuristusotteeseen, koska häntä oli ”luultu mustalaiseksi”. Yllätetty mies oli käynyt vastarintaan tajuamatta, että hänen kimppuunsa käynyt taho edusti virkavaltaa.

– Kaverini yritti ottaa kiinni poliisista sanoen ”jättäkää mun mies rauhaan!” Hänet lyötiin maahan asvaltille, kädet taakse, ja kirjaimellisesti hakattiin.

Pahoinpitelyn jälkeen molemmat vietiin putkaan. Seuraavana päivänä kaveri oli ilmoittanut tekevänsä valituksen poliisin toiminnasta.

– Poliisimies oli vain naurahtanut ja sanonut: ”Arvaa kumpaa uskotaan, sua vai mua.” Kertoo aika paljon.

Rasismin pohja tulee kapitalismista

Vivianin mielenosoituskyltissä Black Lives Matter -liikkeen vastapuoliksi asetetaan avoimen rasismin ja fasismin lisäksi muun muassa vammaisiin kohdistuva syrjintä, ableismi.

Keskeisimmäksi viholliseksi hän osottaa kuitenkin kapitalismin.

Vivian muistuttaa rasismin synnystä historiallisena ilmiönä. Se ei ole jotain, joka on aina ollut olemassa, vaan sen tausta on tietyissä prosesseissa satojen vuosien takana.

– Rasismi luotiin oikeuttamaan länsimaiden käymää transatlanttista orjakauppaa Afrikan ja Pohjois- sekä Etelä-Amerikan välillä.

Siksi se ei ole myöskään vain afroamerikkalaisten ongelma, vaan koskettaa laajasti kaikkia afrikkalaistaustaisia.

– Kapitalismi luo pohjan tälle kaikelle. Se voi hyvin kun iso enemmistö ihmisiä on pohjalla, ja elää hyödyttääkseen muutamia huipulla. Jotta voimme purkaa nämä muut sorron muodot, meidän on ensin purettava kapitalismi.

Hänen mukaansa se ei ole kamppailu, joka voidaan voittaa yhdellä marssilla tai useammallakaan.

– Se ei tapahdu päivässä eikä viikossa, mutta sen on tapahduttava, jotta mustien elämillä todella olisi väliä.