Jokainen kommunisti on luultavasti jossain vaiheessa törmännyt väitteeseen, joka kuuluu suunnilleen näin: ”Kommunismi ja kommunistihallinnot tappoivat 100 miljoonaa ihmistä”.

Tämä väittämä perustuu verrattain tunnettuun Kommunismin mustaan kirjaan, jota oikeistolaiset mielellään heristelevät perustelemaan argumenttejaan siitä, kuinka nykyinen epäoikeudenmukainen kapitalistinen järjestelmä on itseasiassa koko ihmiskunnan yhteinen etu.

Kirjan väittämä on tietystikin virheellinen ja propagandistinen – edes kaikki kirjoittajat eivät hyväksy tätä lukua. Kommunismin mustan kirjan saamat luvut eivät tunnetusti kestä tieteellistä arviointia ja perustuvat yleensä kaikkein runsaimpiin arvioihin uhreista, joita laitetaan sosialismia ajaneiden tahojen uhrilistaan.

Erityisesti taipumus laskea sotien ja poliittisen terrorin lisäksi myös nälänhädät mukaan joukkoon, osana valtion aikaansaamia uhreja, on kyseenalainen ratkaisu. Kirjalla on myös taipumus laskea esimerkisi Vietnamin sodan uhrit mukaan kommunismin uhreihin, vaikka kapitalismilla oli näiden uhrien syntymiseen merkittävä rooli.

Havainnollistaen tilannetta, suurimman yksittäisen kommunismien uhritapauksen ”Kiinan suuren nälänhädän” kohdalla luvut vaihtelevat virallisesta 15 miljoonasta aina yli 40 miljoonaan. Jotkut tutkijat laskevat uhreihin mukaan jopa syntymättömät ihmiset, jolloin luku kasvaa yli 70 miljoonaan.

Sama pätee muihin mehukkaimpiin kuolintilastoihin, kuten Stalinin aikaan, jonka uhriarvio vaihtelee 6 ja 20 miljoonan välillä. Siihen lasketaan joskus mukaan holodomor (nälänhätä Ukrainassa, toim. huom.) jonka uhriluku vaihtelee arvioissa 2-12 miljoonan välillä.

Tutkimuksien valossa kommunismin uhrien määrä on mahdollista arvioida hyvin korkeaksi, mutta sen voi myös arvioida pienemmäksi riippuen siitä miten asiat halutaan tulkita. Kommunismin musta kirja tulkitsee asiat yleensä suurempien uhrien mukaisesti.

Vaikka kommunismin musta kirja onkin osoitettu paikkaansapitämättömäksi, käytetään sitä yleisesti perusteluna sosialismin vaarallisuudesta ja epäkelpoisuudesta yhteiskuntajärjestelmänä. Kirjaa on käännetty lukuisille kielille ja se on saatavilla myös suomeksi. Osaltaan se on ollut mukana vahvistamassa kapitalistista valtahegemoniaa.

Vähemmälle huomiolle on jäänyt kirjan vastikkeeksi kirjoitettu Le Livre noir du capitalisme (”Kapitalismin musta kirja”).

Tätä kirjaa ei ole toistaiseksi käännetty suomeksi tai edes englanniksi. Tämä on ymmärrettävää kapitalistisesta hegemonian näkökulmasta, sillä käytettäessä samoja arviointikriteerejä kuin Kommunismin musta kirja paljastuu kapitalismi huomattavasti sosialismia tuhoisammaksi järjestelmäksi. Kirja määrittelee kapitalismin uhreiksi sotien, terrorin ja nälänhädän uhrit.

Kirja käsittelee 1900-luvun kapitalistisia uhreja, joten se armeliaasti jättää pois tätä aikaisemmat kapitalistiset uhrit, vaikka sivuaakin niitä. Näistä mainitakseni joitakin makoisia esimerkkejä ovat Atlantin ylittävä orjakauppa (vähintään 13-17 miljoonaa uhria, ehkä kokonaisuutenaan jopa 112 miljoonaa), Leopold II:n aikaisen Kongon vapaavaltion rikokset (10-16 miljoonaa), Suomen suuri nälänhätä (0,2 miljoonaa), Irlannin suuri nälänhätä (1 miljoona) ja 1800-luvun Intialaiset nälänhädät (12-30 miljoonaa).

Näitä karmivia lukuja, samoin kuin Amerikkojen alkuperäisväestöjen tuhoamista (jopa 100 miljoonaa) ja Afrikan, Aasian kansojen alistamista sotimalla (lukuisia miljoonia) tai Australian alkuperäisväestön hävittämistä (0,5 miljoonaa) ei lasketa mukaan.

Unohdamme myös erinäiset kapitalististen välikäsien, kuten muslimihallitsijoiden suorittamat kansanmurhat (vähintään 11 miljoonaa) ja poliitiset murhat kuten Pariisin kommuunin kukistaminen (40 000). Kapitalismin uhriluku pelkästään 1800-luvulta on varmasti enemmän kuin 100 miljoonaa ja luultavasti paljon enemmän. Mutta unohdetaan 1800-luku ja keskittykäämme samaan ajanjaksoon kuin kommunismin musta kirja, eli 1900- lukuun.

Kapitalismin syntilista 1900-luvulta on seuraavanlainen, mikäli käytämme samoja kriteereitä kuin kommunismin musta kirja käyttää. Olen tätä artikkeliani varten tehnyt mukaan tiettyjä lisäyksiä ja silti lista on puutteellinen.

Alkupuoli (30 350 000 kapitalismin uhria)

• 1900-luvun alussa suoritetut viimeiset Yhdysvalloissa tapahtuneet alkuperäisamerikkalaisten alistamistoimet, jotka viimeistelivät 1800-luvulla suoritetun kansanmurhan (100 000)
• Toinen Buurisota 1899-1902 (100 000)
• 1900-luvun taitteessa ja alkupuolella suoritetut siirtomaiden valloitukset, pitäen sisällään Japanin suorittaman Korean valloituksen 1908 (500 000)
• Venäjän ja Japanin välinen sota 1904 – 1905 (300 000)
• Venäjän ensimmäisen vallankumouksen tukahduttaminen 1905 (100 000)
• Herero-kansanmurha 1904 – 1908 (100 000)
• Italian ja Turkin sota 1911 – 1912 (50 000)
• Balkanin sodat 1912 – 1913 (500 000)
• Armenian kansanmurha (1 000 000)
• Ensimmäinen maailmansota (10 000 000)
• Venäjän sisällissota (6 000 000)
• Erilaiset kansannousujen tukahduttamiset Euroopassa, esim. Suomessa, Baltiassa, Romaniassa jne. 1918-1922 (200 000)
• Kreikan ja Turkin sota 1920-1922 (100 000)
• Fasismin uhrit maailmansotien välisenä aikana 1924 – 1939 (150 000)
• Ranskan ja Espanjan sota Marokkoa vastaan 1925 – 1926 (50 000)
• Erilaiset USA:n interventiot keski ja etelä amerkassa, sekä karibialla 1910 – 1940 (50 000)
• Chakon öljysota Bolivian ja Paraguayn välillä 1931 – 1935 (150 000)
• Nälänhätien ja kulkutautien uhrit Kiinassa, Intiassa ja Indokiinassa 1900 – 1945 (8 000 000)
• Kiinan tasavallan suortittama valkoinen terrori Kiinan sisällissodassa 1927 – 1937 (1 000 000)
• Japanin sota Kiinaa vastaan 1931 – 1941 (1 000 000)
• Abyssinian sota (200 000)
• Espanjan sisällissota (700 000)

Jälkipuoli (65 550 000 kapitalismin uhria)

• Toinen maailmansota uhreineen, sisältäen juutalaisten, romanien ja muiden vähemmistöjen murhaamisen fasistien toimesta (50 000 000)
• Ranskan sota Indokiinassa 1946 – 1955 (1 200 000)
• Vietnamin sota 1956 – 1975 (2 000 000)
• Siirtomaakansannousujen tukahduttaminen Algeriassa, Marokossa, Tunisiassa ja muualla Afrikassa (500 000)
• Siirtomaakansannousujen tukahduttaminen Madagaskarilla (800 000)
• Erilaiset kansanmurhat Intian ja Pakistanin jakamisen jälkiselvittelynä 1948 (300 000)
• Algerian sota 1956 – 1962  (1 200 000)
• Antikommunistien suorittamat joukkosurmat Indonesiassa syyskuussa 1965 (1 500 000)
• Sisällissota ja vainot Bangladeshissa ja itä-Bengalissa (3 000 000)
• Israelin ja arabien väliset sodat 1948 – 1956 – 1967 – 1973 (700 000)
• Irakin, Iranin ja Turkin kurdivainot (200 000)
• Irakin ja Iranin sota (600 000)
• Itä-Timorin sisällissota (200 000)
• USA:n suorat interventiot, sekä sen rahoittamien puolisotilaallisten joukkojen toimet Nigaracuassa, El Salvadorissa, Guatemalassa, Panamassa, Dominikaanisesa tasavallassa (200 000)
• Yhdysvaltain liittolaishallituksien tekemät vainot latinalaisessa Amerikassa (150 000)
• Angolan ja Mosambikin sodat (3 000 000)

1900-luvun loppuoli (5 800 000 kapitalismin uhria)

• Ensimmäinen Persianlahden sota (200 000)
• Irakin kärsimät uhrit (nälkä, taudit) kauppapakotteiden takia (500 000)
• Etniset konfliktit Kaukasiassa ja keski-Aasiassa, sisältää ensimmäisen Tsetsenian sodan 1990-1995 (200 000)
• Kansanmurhat ja sisällissodat Somaliassa, Liberiassa, Ruandassa, burundissa, Sierra Leonessa, Kongon tasavallassa, Kongon demokraattisessa tasavallassa ja Etelä-Afrikassa. Pitää sisällään Sahelin, Somalian, Etiopian jne. nälänhädät (4 000 000)
• Sisällissota Afganistanissa hallinnon hävittyä (700 000)
• Jugoslavian hajoamissodat kansanmurhineen (200 000)

Haluaisin itse jatkaa listaa muutamilla Kapitalismin mustan kirjan julkistamisen jälkeisillä tapahtumilla, vaikka ne eivät osukaan suoraan 100-vuoden aikajanalle. Tämä vain osoittaakseni, ettei kapitalistinen järjestelmä ole lopettanut uhriensa kartuttamista kansanmurhien, sotien ja vainojen muodossa.

2000-luvun alku  (9 265 000 kapitalismin uhria)

• Toinen Kongon sota 1998 – 2008 (5 400 000)
• Kosovon sota (10 000)
• Toinen Tsetsenian sota (100 000)
• Afganistanin sisällissota 2001- (170 000)
• Irakin sota ja miehitys 2003 – 2011 (2 230 000)
• Darfurin kriisi 2003 (300 000)
• Meksikon huumesota (100 000)
• Syyrian sisällissota 2011- (586 000)
• Libyan sisällissota 2011- (25 000)
• Itä-Ukrainan sota 2014-(10 000)
• Jemenin sisällissota 2015- (110 000)
• Etelä-Sudanin sisällissota 2013 – 2020 (200 000)
• Toinen Libanonin sota 2006, Georgian sota 2008, Malin sota 2012 jne. (10 000)
• Rohingya-kansanmurha 2016 (24 000)

Eli jos käytämme tätä listaa ohjenuorana, aiheutti kapitalismi viime vuosisadalla 101,7 miljoonan ihmisen kuoleman. Tämä luku on jo itsessään kommunimin mustan kirjan väitteiden kanssa enemmän kuin tasoissa. Tämän jälkeen kapitalismi on aiheuttanut jo ainakin 9,2 miljoonaa uhria erilaisisa konflikteissa.

Jos haluamme miettiä kapitalismin kokonaisuhrilukuja, on meidän otettava mukaan myös 1800-luku, sillä se oli jo kapitalismin voimissaan olon aikaa. Tämä tarkoittaa, että mukaan on laskettava 90-273 miljoonaa uhria. Se puolestaan tarkoittaisi, että kapitalismin uhriluku olisi jossakin 200 ja 380 miljoonan paikkeilla, mikäli arvioimme Kommunismin mustan kirjan laskutavoilla.

Tämä luku on kuitenkin puutteellinen, sillä kaikkia kapitalistisen järjestelmän aiheuttamia kuolemia on mahdoton arvioida. On esitetty arvioita, että vuosittain kuolee aliravitsemukseen 1,5-3 miljoonaa ihmistä!

Lisäksi vuosittain kuolee tiettävästi 1,5 miljoonaa ihmistä rokotuksien ja lääkkeiden puutteeseen. Ruokaa ja lääkkeitä olisi maailmassa riittävästi, mutta köyhyytensä takia ihmiset eivät saa näitä välttämyyksiä. Tämän voi laskea poliittisella valinnalla tehdyksi kapitalismin rikokseksi, sillä pääsy olemassaoleviin resursseihin kielletään tietyin perustein valitulta kansanryhmältä (liian köyhiltä).

Tämä tarkoittaa, että viime vuosisadalla saattoi kuolla jopa 300-450 miljoonaa ihmistä kapitalismin oheisseurauksena. Tällä vuosisadalla kuolleita on tullut käyttäen tätä arviointia jo noin 60-90 miljoonaa lisää.

Voimme vain arvailla 1800-luvun vastaavaa, joten emme sisällytä sitä lukuun. Ihmisiä oli vähemmän, lääkkeet huonompia ja tekniikka heikompaa, joten oletamme kapitalismin oheisseurauksena kuolleen ainakin 100 miljoonaa ihmistä 1800-luvulla. Tämä on armelias tulkinta.

Mitä tämä sitten tarkoittaa?

Voimme sanoa kapitalismin aiheuttaneen suoraan 200-380 miljoonan ihmisen kuoleman valtakautensa aikana. Tämän lisäksi voidaan katsoa järjestelmän aiheuttaneen epäsuorasti yli 500 miljoonan ihmisen kuoleman. Tämä luku on suunnaton ja jättää varjoonsa kaikki oikeistolaiset väitteet sosialismin tuhoisuudesta.

Mitä tämä tarkoittaa Suomen kohdalla? Kuinka monta ihmistä suomessa on kuollut kapitalismin seurauksena?

Luku on summittainen mutta havainnollistava. Mukaan voi laskea porvaristomme aiheuttamat ”Suuret nälkävuodet” (200 000), Venäjän armeijassa sodissa kuolleet (1000), Valkoisen terrorin ja sisällissodan uhrina kuolleet (36 000), heimosodat (660), hyökkäyssotamme Natsi-Saksan rinnalla (65 000) ja sotamme näitä itse kutsumiamme fasisteja vastaan (2000). Pikaisella laskemalla kapitalismi on tappanut ainakin 300 000 suomalaista.

Mukaan voisi vielä laskea mukaan uhrit, joita Suomen kapitalistien toimet ovat aiheuttaneet muille kuin suomalaisille, jolloin luku nousee puoleen miljoonaan (jatkosodan neuvostoliittolaiset sotilasuhrit 200 000, leirillä kuolleet NL:n sotavangit 20 000 ja suomalaisten keskitysleireillä kuolleet siviilit 10 000).

JARI KARTTUNEN

Kirjoittaja on Demokraattisen sivistysliiton pääsihteeri ja SKP:n keskuskomitean jäsen.

---

Lukemasi juttu on toimituksen valitsema vierailevan kirjoittajan artikkeli. Juttu on julkaistu aiemmin Tiedonantajan numerossa 05/2020. Halutko lähettää oman juttusi julkaistavaksi? Katso ohjeet täältä.

---

Lähteet

• Gilles Perrault 1998, Le Livre noir du capitalisme
• Stéphane Courtois 2001, Kommunismin musta kirja