Yhdysvalloissa puhjenneiden rasismia ja poliisiväkivaltaa vastustavien mielenosoitusten vanavedessä lähes kaikki ovat kiirehtineet tuomitsemaan rasismin ja poliisiväkivallan.

Rasismi (ja siihen olennaisesti kytkeytyvä poliisiväkivalta) siis tunnustetaan aivan oikein jatkuvaksi, vakavaksi ja konkreettiseksi ongelmaksi.

Myös Proletaarit suhtautuu rasismiin kriittisenä ongelmana, jonka huomiotta jättäminen johtaa kokonaisvaltaisesti tappioon koko työväenluokalle, oli kyse sitten palautuksista ja karkoituksista, saamelaisten tai muiden kansallisten vähemmistöjen sortamisesta.

On oleellista kohdata nämä ongelmat Suomessa, joka on Euroopankin mittapuulla erityisen takapajuinen maa. Samoin on tartuttava Euroopan unionin murhaavaan rajapolitiikkaan, jossa riistetään muut maat rutiköyhiksi samaan aikaan, kun näistä maista pakoon pyrkiviä tapetaan. Pääoma liikkuu miten lystää, riistetty ja sorrettu niin kuin rasisti suvaitsee.

Historiallisesti rasismi on pääoman korvaamaton liittolainen; kapitalismin suuret talousmahdit rakennettiin orjien selkänahasta, ja kahleorjuuden muodollisen kieltämisen jälkeenkin rodullistettujen työläisten erityisen raaka sorto on jatkunut.

Porvarillinen valta pyrkii edelleen kaikkialla hajottamaan työväenluokan rivit, ja rasismi on sen yksi tärkeimmistä työkaluista. Rasismin murskaaminen on koko työväenluokan yhteinen etu, sen historiallisen voiton elinehto; vain pääoma hyötyy työväenluokan hajottamisesta rasistisin perustein.

Monelle porvarilliselle todellinen ongelma ei ole rasismi, vaan se, että heitä häiritseviä mielenosoituksia on järjestetty. He haluavat mielenosoitukset pois päiväjärjestyksestä, minkä tähden porvarilliset ovat valmiita antamaan nimellisiä myönnytyksiä.

Vastaukset rasismiin ja mielenosoituksiin jäävät ajatusten tasolle, symbolisiksi eleiksi, voimattomiksi liberaaleiksi vetoomuksiksi lakiin tai sopimuksiin. Oikeuden sijaan saarnataan rauhaa; riistettyjen ja sorrettujen oma-aktiivisuuden sijaan kehotetaan luottamaan porvarilliseen valtioon, sen poliisiin, ja vaaleihin.

Kansainvälinen työväki eteenpäin rasismia vastaan

• Työväen on järjestäydyttävä taisteluun työpaikoilla ja ammattiliitoissa rasismia vastaan, mikä tarkoittaa myös suuntautumista liittojen lamaannuttavaa, byrokraattista johtoa vastaan. Työpaikoilla on korvattava sovinismi ja korulauseet luokkatietoisuudella, solidaarisuudella, ja todellisilla rasismia vastustavilla teoilla. Työnseisaukset, ulosmarssit, ja lakot rasismia vastaan ovat kaikki mahdollisia, jos työväki järjestäytyy. 

• Kaikki palautukset ja karkotukset lopetettava välittömästi ja ehdottomasti. Suomen valtion murhaava virallinen rasismi hajottaa työväenluokan rivejä, se helpottaa ulkomaisten työläisten riistämistä ja sitä kautta kaikkien työläisten riistämistä. Se pyrkii asettamaan työläisen työläistä vastaan. Järjestäytyneen työväenluokan tulee koota sekä kotimaiset että ulkomaiset työläiset yksien ja samojen sopimusten alle ja pakotettava Suomen valtio avaamaan rajansa kaikille sorretuille ja riistetyille.

• Poliisit pois ammattiliitoista! Tuemme poliisin voimaa ja valtuuksia hajottavia, heikentäviä, ja rajoittavia vaatimuksia aina poliisin lakkauttamiseen asti. Kapitalistisessa yhteiskunnassa poliisin tehtävä ei ole “kansalaisten turvallisuuden” vaan porvarillisen luokkavallan ja luokkajärjestyksen suojeleminen. Porvarillisen valtion poliisia ei lopulta voi muuttaa johtuen juuri tästä luokkaluonteesta, sen voi vain päihittää. Poliisi pääoman suojelijana on läpeensä rasistinen instituutio, ja Suomenkin poliisi on syyllistynyt rasistisiin murhiin sekä jatkuvaan etniseen profilointiin.

Lopulta rasismin päihittäminen edellyttää kapitalismin päihittämistä, ja poliisin lakkauttaminen porvarillisen valtion ylittämistä.

Kommunistinen yhteiskunta vailla sortoa ja riistoa, vailla alistavaa vastakkainasettelua, on saavutettavissa, mutta vain, jos hajanaiset taistelut pystytään yhdistämään vallankumouksellisen muutokseen, jos toisiaan vastaankin ajetut sorretut ja riistetyt tunnistavat yhteisen etunsa.