Puolassa äänestetään sunnuntaina 12.7. presidentinvaalien toisella kierroksella. Vastakkain ovat hallitsevan konservatiivisen Laki ja oikeus -puolueen istuva presidentti Andrzej Duda sekä pääoppositiopuolue Kansalaisfoorumin ehdokas, Varsovan pormestari Rafał Trzaskowski.

Proletaarit haastatteli kesäkuussa puolalaista vasemmistolaisen Strajk.eu-lehden toimittajaa Bojan Stanislavskia.

Mitä Puolassa tapahtuu, ja onko maan sisäinen poliittinen tilanne pelkistettävissä vain liberaalin demokratian ja nationalistisen autoritarismin taisteluksi?

Äärioikeiston esiinmarssi

Kysyttäessä Puolan poliittisesta ilmapiiristä Stanislavski kuvailee maansa tilannetta ”kauhuksi”.

– Kulttuurinen ja yhteiskunnallinen ilmapiiri Puolassa on hyvin synkkä. Monista ihmisistä tuntuu että maata hallitsee hölynpöly, toisista käynnissä on täysi kaaos.

Hän kuvaa poliittisen prosessin keskiön vallannutta Laki ja oikeus -puoluetta konservatiiviseksi katoliseksi fundamentalistipuolueeksi, jonka kanssa kilpailee kasvava äärioikeiston läsnäolo.

Maan itsenäisyyspäivinä pääkaupungissa Varsovassa on nähty jopa 60 000 ihmisen soihtumarsseja, joiden tunnuksissa toistuvat valkoisen rodun säilyttäminen ja seksuaalivähemmistöjen vastaisuus. Marssien yhteydessä on esiintynyt väkivaltaisuuksia vastamielenosoittajia ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksia ajavia tahoja vastaan.

– Viimeisen 30 vuoden ajan äärioikeisto on vahvistunut, mutta pysynyt politiikan ulkolaidalla.

– Laki ja oikeus flirttaili heidän kanssaan, toisaalta kutsuen heidät mukaan politiikkaan, mutta samalla yrittäen säilyttää selkeän etäisyyden heihin. Näin siinä kuitenkin käy, että kun äärioikeistolle avaa pienenkin raon poliittisessa prosessissa, he tulvivat siitä sisälle.

Nyt äärioikeisto on jo muodostanut pienen uhkan hallitusoikeistolle. On syntynyt uusi sekalaisten äärioikeistolahkojen yhteenliittymä, Konfederacja, jolla on yksitoista kansanedustajaa.

Presidentinvaaleissa tämän liittouman ehdokkaasta Krzysztof Bosakista povattiin ”kuninkaantekijää”, jonka tuki lopulta ratkaisee voittajan. Hän sai vaalien ensimmäisellä kierroksella 6.78% äänistä.

Vaikka presidentinvaalit ovat ajankohtaiset, Stanislavski muistuttaa, ettei maan todellinen johtaja ole presidentti, vaan Laki ja oikeus -puolueen puheenjohtaja Jaroslaw Kaczyński. Poliittisissa kysymyksissä on nähty kuvio, jossa pikemminkin presidentti tulee puolueen päämajalle kysymään neuvoa, eikä toisin päin.

Emotionaalista terroria

Viimeisen viiden vuoden ajan Kaczyńskin hallitus on ajanut poliittista ohjelmaansa jota sanotaan Puolan ”nousemiseksi polviltaan” ja asettumiseksi seisomaan omilla jaloillaan.

Slogani noudattaa oikeiston tuttua kaavaa kansallisesta herätyksestä ja vanhojen hyvien aikojen palauttamisesta, mutta polvilta nousemisen sijaan Stanislavskin maa on tosiasiassa matkalla aivan päinvastaiseen suuntaan.

– Emme koskaan modernin historiamme aikana ole pudonneet näin matalalle tasolle. Puola on kansainvälisesti eristäytynyt ja oikeuslaitoksemme on täydessä hävityksen tilassa.

Toiminta puolalaisessa yhteiskunnassa on hyvin vaikeaa ihmisille, jotka millään tavalla poikkeavat valtavirrasta.

– Hallitus aktiivisesti etsii keinoja aiheuttaa emotionaalista terroria yhteiskunnassa. Tämä on ainoa vallan malli jonka he ymmärtävät. Heillä ei ole mitään tarkoitusta oikeasti muuttaa järjestelmää, heidän tavoitteensa on ainoastaan pitää kiinni saavuttamastaan vallasta.

Presidentinvaalien yhteydessä on kuultu monenlaisia salaliittoteorioita esimerkiksi juutalaisista ja seksuaalivähemmistöistä, mutta vastaavaa puhetta on kuultu julkisessa keskustelussa jo ennen vaaleja.

– Varmistaakseen että tilanne on hallittavissa, he heittelevät julkisuuteen jatkuvasti toinen toistaan järkyttävämpiä väitteitä. Kiihkoilulla ja pelkopornolla he pyrkivät lietsomaan jakolinjoja jotta olisimme koko ajan kiinni toinen toistemme kurkuissa.

Syntipukeiksi ja ovat kelvanneet myös pakolaiset ja Euroopan unioni. Keinotekoisia vihollisia luodaan henkistä hyväksikäyttöä varten.

– He onnistuneet luomaan pakolaisvastaisen ilmapiirin, vaikka Puolaan ei juurikaan tule pakolaisia jäädäkseen. He haluavat maalata kuvan Puolasta piirityksen kohteena olevana linnoituksena, johon pahat länsieurooppalaiset voimat yrittävät väkisin tuoda LGBT-ajatteluaan.

Hyökkäykset erilaisia ihmisiä vastaan eivät rajoitu vain hallituksen propagandistisiin puheisiin. Esimerkiksi Stanislavski nostaa hiljattaisen tapauksen, jossa ryhmä opiskelijoita Katowicen yliopistosta oli tehnyt valituksen erään professorin avoimen rasistisesta ja homofobisesta kielenkäytöstä luennoilla.

– Fanaattinen katolilaisten lakimiesten lahko nosti asiasta jutun opiskelijoita vastaan. Ja mikä vakavampaa, poliisi auttoi heitä tässä, jopa niin että poliisiviranomaiset olivat hakeneet opiskelijoita yliopistolta poliisiasemalle näiden fundamentalistien ”kuulusteltaviksi”. He pyörittivät omaa showtaan valtiokoneiston kautta.

– Opiskelijat pantiin itkemään, he olivat psykologisesti hajalla tällaisesta kohtelusta.

Oikeudeton oikeusjärjestelmä

Puolan oikeusjärjestelmän tilanne on toistuvasti noussut median otsikoihin. EU:n komissio on syyttänyt Laki ja oikeus -puolueen ajamien uudistusten uhkaavan oikeusvaltioperiaatteen toteutumista ja politisoivan tuomioistuimet.

Stanislavski huomauttaa, että järjestelmässä oli vikansa jo ennen ”uudistuksia”.

Puolan oikeusjärjestelmä on hyvin tehoton, ja on ollut tehoton vuosikymmenten ajan. Monet ovat syyttäneet aivan oikeista syistä tuomareita, korkeaa oikeutta ja perustuslaillista oikeusistuinta monenlaisesta korruptiosta ja puolueellisuudesta.

Useimmat oikeuslaitoksen kanssa tekemisissä olleet ovat joutuneet pettymään järjestelmään. Ilman kovalla rahalla palkattua lakimiestä ihminen ei pärjää sille. Yhteiskunnassa on kasvanut vahva tunne, että oikeuslaitos ei ole tavallisten ihmisten puolella vaan heitä vastaan.

– Osa tästä on täysin perusteltua: Tuomareiden päätökset heittää ihmisiä ulos kodeistaan kun he eivät pystyneet maksamaan vuokriaan, heidän päätöksensä pomojen puolesta työtaisteluissa.

– Rehellisesti sanottuna, itse pitkälti jaan tämän näkemyksen. Puolalainen tuomaristo on mielestäni yksi maan moraalittomimmista ammattikunnista.

Laki ja oikeus -puolue käytti tätä tyytymättömyyttä hyväkseen, kehitti sen pohjalta vihamielisen noitavainon oikeuslaitoksessa ja alkoi asettaa omia lojaaleja syyttäjiä ja tuomareitaan kaikkialle minne pystyivät.

– Samaan aikaan kritiikin kohteeksi joutuneiden tuomareiden reaktio oli hyvin ylimielinen. Heidän asenteensa on aristokraattinen – kun Puolassa kerran pääsee tuomariksi, tulee aina olemaan tuomari, teki sitten mitä hyvänsä.

Ihmisten epäoikeudenmukaisuuden kokemukset kuitattiin rahvaan typeryytenä ja sillä, että alaluokka ei vain kykene ymmärtämään demokraattisen oikeuslaitoksen monimutkaisuutta.

– Tämä on hyvin myrkyllinen sekoitus: yhdellä puolella vallanhimoisia katolilaisia fundamentalisti-apparatsikkeja, ja toisaalla joukko rikkaita ja ylimielisiä ihmisiä jotka vihaavat sitä että joku haastaa heidän koskemattomuutensa.

Kaczyńskin mielessä koko tuomaristo on häntä vastaan, ja sillä ei niinkään ole väliä, onko oikeasti niin – hän haluaa tuhota tämän vastarinnan.

– Monet erityisesti oppositiossa nimittävät Kaczyńskiä fasistiseksi diktaattoriksi. Vaikka hän on vaarallinen, ei ole totta että hän olisi diktaattori, ainakaan vielä. Mutta tämä oikeuslaitoksen haltuunotto rupeaa jo haiskahtamaan hieman fasismilta, Stanislavski varoittaa.

– Kun hallitusvalta pystyy manuaalisesti manipuloimaan tuomioistuimia, se on lopun alkua.

Jo nyt Puolan politiikassa vallitsee hänen mukaansa täydellinen laittomuus.

– Olemme yksi harvoista maista joissa poikkeustilaa Covid-viruksen takia ei koskaan julistettu, vaikka siihen olisi ollut kaikki syyt.

– Miksi? Vain koska Kaczyński pelkäsi että se sotkisi presidentinvaalien aikataulun, ja hän halusi pitää ne toukokuussa. No, niitä ei sitten kuitenkaan pidetty, mutta se on jo toinen juttu. Pelkästään Kaczyńskin henkilökohtaisen uppiniskaisuuden takia hallitus jätti toteuttamatta velvollisuutensa kansanterveyskriisissä.

Sen sijaan hallitus on rajoittanut kansalaisoikeuksia äärimmäisillä tavoilla, ja valtion hallintakoneistolle, poliisille ja syyttäjille on annettu uusia valtuuksia. Nämä muutokset runnottiin läpi massiivisissa parlamentin äänestyksissä, joilla muutettiin jo olemassaolevia lakeja.

– Esimerkiksi eräässä kymmentuntisessa parlamentin istunnossa, joka jatkui pitkälle yöhön, satoja ja satoja lakeja muutettiin. Kansanedustajat kertoivat minulle, että heillä oli noin kolme minuuttia aikaa keskustella jokaisesta muutoskohdasta.

Tämä on ilmiselvästi täyttä piittaamattomuutta instituutioista ja oikeusjärjestelmästä, jota Laki ja oikeus -puolue oli itse aiemmin mukana kehittämässä.

– He olivat jo vallan kahvassa vuonna 2005, mutta menettivät otteensa. Nyt he aikovat varmistaa että niin ei käy uudestaan.

Konsensuspolitiikan tappio

Miten Laki ja oikeus -puolueesta sitten tuli niin suosittu puolalaisten keskuudessa?

Bojan Stanislavskilla on tähän selkeä vastaus. Se oli ainoa puolue, joka uskalsi haastaa 90-luvulla sovitun poliittisen konsensuksen Puolassa.

Reaalisosialismin kaatumisen jälkeen vuonna 1989 vanhan hallitsevan luokan ja uuden nousevan eliitin välillä nousi yhteisymmärrys Siirtymästä, toisin sanoen kapitalismin palauttamisesta maahan. Keskeinen sääntö oli, että tätä prosessia ei saa kritisoida.

– Se kuitenkin oli ja on edelleen erittäin kivulias tapahtuma nykyhistoriassa. Monet eivät tiedä sen realiteetteja, koska heille kerrotaan vain sokerista tarinaa demokratian ja vapauden saapumisesta. Ja totta on, että meillä on nykyään enemmän kansalaisoikeuksia kuin ennen vuotta 1989, mutta mikä on ollut hinta?

Stanislavski mainitsee yhden tilastotiedon esimerkkinä murroksen rajuudesta. Vuosina 1991 – 1993 taloudesta hävisi keskimääräisesti 1500 työpaikkaa joka päivä.

– Se antaa jotain osviittaa siitä yleisestä taloudellisesta ja sosiaalisesta katastrofista joka täällä tapahtui. Ja silti, samaan aikaan eliitti oli tehnyt sopimuksen että tätä ei saa merkittävästi arvostella.

– Kaikki, mukaanlukien sosialidemokraatit, toistelivat mantraa siitä miten kaikki on nyt hyvin ja paremmin. Ja tätä Laki ja oikeus käytti hyväkseen: he päättivät rikkoa tämän konsensuksen ja sanoa, ei, itse asiassa tämä siirtymä oli hirveä juttu jossa monelle kävi huonosti.

– Tietenkin he pakkasivat tämän ajatuksen hyvin valheelliseen hölynpölypropagandaan siitä, miten todellinen ongelma onkin ettei kommunismi ei koskaan loppunutkaan, ja että oikeuslaitosta ja politiikkaa ohjailevat edelleen kommunistit.

Mutta se oli tarpeeksi, että siirtymän ongelmat sanottiin ääneen. Puolue saavutti välittömästi niiden suosion, jotka olivat jääneet kuulematta viimeisinä vuosikymmeninä.

Se rikkoi myös toista yhdessä sovittua konsensusta.

– Toinen asia, jonka Laki ja oikeus -puolue teki, oli lupaus puuttua näihin ongelmiin. He esittivät erittäin tärkeän sosiaaliturvan parannuksen, valtion maksaman lapsilisän.

Sekin verhoiltiin konservatiiviseen retoriikkaan perheen ja kirkon tärkeydestä, mutta parannus ihmisten elämään oli todellinen.

– Se oli asia josta poliittinen eliitti sopi 90-luvun alun pyöreän pöydän keskusteluissa: että Puolaan ei kehitetä minkäänlaista sosiaalista hyvinvointijärjestelmää.

Oikeisto saavutti siis suosionsa paradoksaalisesti tekemällä vasemmiston politiikkaa.

Oikeistojen välinen taistelu

Puolan poliittisessa tilanteessa ja presidentinvaaleissa keskustelua on kansainvälisessä mediassa herättänyt lähinnä kysymys siitä, vaikuttaako ehdokasvalinta Puolan EU-suhteisiin. Keskeisen jakolinjan nähdään kulkevan EU-myönteisten liberaalien ja EU-vastaisten konservatiivien välillä.

Stanislavskista on huvittavaa, miten kevyesti tällaisia jaotteluja tehdään. Hän

– Ensinnäkään EU ei oikeasti ole tässä niin merkittävä kysymys kuin moni antaa ymmärtää. Eikä Laki ja oikeus koskaan ole oikeasti ollut Puolan EU-jäsenyyttä vastaan.

– Toisekseen Puolan oppositio ei varsinaisesti ole edes mitenkään liberaalia. Siis olisivatkin edes liberaaleja, mutta käytännössä he ovat myös konservatiiveja, joita millä tahansa länsieurooppalaisella mittapuulla nimitettäisiin myös nationalistiseksi.

Arvoissa ero oppositiossa ja hallituksessa on Stanislavskin mukaan lähinnä siinä, että Laki ja oikeus nojaa vahvemmin katoliseen kirkkoon, jonka he tietävät olevan monella tapaa merkittävä pelaaja ja keino päästä lähelle ”tavallista kansaa”.

Kaczyńskin käytettyä EU:ta ja sieltä tulevaa LGBT-uhkaa pelottelukeinona opposition on täytynyt yrittää löytää tapansa erottua. Entisen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan Donald Tuskin vetämä Kansalaisfoorumi-puolue on yrittänyt löytää sisäpoliittista vipuvoimaa eliitiltä Brysselissä.

– Siinä kliseet kuten ”eurooppalaiset arvot” on ollut helppo ottaa käyttöön – ne uppoavat hyvin myös mediaan.

– Mutta tosiasiassa ei puolalaisessa oppositiossakaan pidetä seksuaalivähemmistöistä, naisten oikeuksista tai mistään oikeasti edistyksellisestä tai vapautuksellisesta.

Kyseessä on oikeistopuolueiden keskinäisestä valtataistelusta, jossa ei niinkään ole kyse ohjelmallisista eroista.

– Nykyinen oppositio itse asiassa petasi tien Kaczyńskin valtaannousulle omalla nationalistisella politiikallaan ja historiantulkinnallaan, pakkomielteisellä antikommunismillaan ja vasemmiston demonisoinnilla.

Puolan vasemmistossa vuodesta 1989 mukana ollut Stanislavski muistaa hyvin, miten moneen kertaan vasemmistolaiset aktivistit ja journalistit yrittivät varoittaa nykyisen kaltaisen kehityksen mahdollisuudesta.

– Sanoimme sen selvästi: tällä menolla ennemmin tai myöhemmin tässä maassa tulee tapahtumaan jotain karmeaa. Ja aina kun mainitsimme sanan fasismi, meille naurettiin ja käskettiin olla hiljaa.

– Ja nyt kun äärioikeiston nousu sitten tapahtuu, sekä poliitikot, asiantuntijat että media on täysin ymmällään. Miten näin saattoi käydä, Puolanhan piti marssia vaurauteen ja menestykseen?

Rohkeutta vaatia muutosta

Erityisesti Kansalaisfoorumiin kiteytyvä puolalainen oikeisto-oppositio ei siis saa Bojan Stanislavskilta kovin korkeita arvosanoja.

Entä vasemmisto-oppositio?

– Tosiasia on että myös vasemmisto on ollut oppositiopolitiikassaan heikkoa. Miksi vasemmisto ei ollut se voima Puolassa, joka vaatii 500 złotyn lapsilisää?

– Siksi, että myös he menivät mukaan konsensukseen olla ajamatta hyvinvointijärjestelmiä, olla kritisoimatta siirtymäprosessia.

Viimeisessä kymmenessä vuodessa Puolan terveydenhuollossa on leikattu 25 000 sänkypaikkaa.

– Sanottiin että ei niitä tarvita ja kyllä markkinat hoitavat. No, nyt on pandemia päällä ja niitä olisi tarvittu.

– Meidän on päästävä pois tästä kurjuudesta jossa olemme olleet viimeiset vuosikymmenet, linjaa Stanislavski.

– Aloitetaan siitä, että sanotaan: 500 złotyä lapsilisää ei ole tarpeeksi, me tarvitsemme enemmän. Meidän pitää nostaa minimipalkkaa, nostaa eläkkeitä, meidän on parannettava työsuhteiden turvaa, parannettava koulutusta ja terveydenhuoltojärjestelmää.

Siinä missä oppositio kampanjoi paluulla vanhaan status quo’on, ihmiset eivät enää hänen mukaansa vakuutu tästä, vaan äänestävät muutoksen puolesta. Kaczyński toi muutoksen – olkoonkin että se on ollut kamala muutos. Siitä voi ottaa opiksi.

– He sanovat olevansa mätää järjestelmää vastaan, ja niin meidänkin tulisi olla. Me tarvitsemme vasemmistovoiman, joka taistelee tiensä poliittiseen keskusteluun, ajaa todellista järjestelmän muutosta ja kykenee selittämään minkälainen se tulee olemaan.

– Se on vaikeaa, koska myös kansainvälisellä tasolla vasemmisto on hylännyt vanhat tavoitteensa, lakannut uskomasta että sosialismia olisi mahdollista saavuttaa ja sopeutunut vallitsevaan asiantilaan. Jotta meillä olisi toivoa paremmasta, tämän on muututtava.

– Optimistisesti voimme ajatella, että Puolassa 30 vuotta vallinnut poliittinen arkkitehtuuri on nyt tullut tiensä päähän, joten on täydellinen hetki voimakkaalle vasemmiston vastaiskulle.

Stanislavskista uusliberalismi on romahtanut kaikilla tavoilla: moraalisesti, poliittisesti ja taloudellisesti.

– Jos meillä olisi rohkea vasemmistovoima jolla on uskallusta esittää kapitalismin vastaisia ajatuksia ja poliittinen ohjelma, en usko että olisi mitään ongelmaa haastaa valtavirran kolme tahoa: hallitusoikeisto, oppositio-oikeisto ja äärioikeisto.

Tavalla tai toisella ne kaikki nojaavat siihen, että nykytilanteesta on mahdollista palata menneeseen, laittaa käsiin levinneet lelut takaisin vanhaan laatikkoon.

– Me voimme sanoa, ei, sekä nämä lelut että tämä laatikko ovat syitä nykyiseen ahdinkoon, meidän on päästävä niistä eroon. Ja meillä on esittää jotain parempaa tilalle.