Beirutin sataman tiistaisessa varastoräjähdyksessä on kuollut ainakin 154 ihmistä ja loukkaantunut jopa 5000. Taustalta paljastuu yksittäisen kapitalistin ja hallitsevan luokan välinpitämättömyys tavallisten ihmisten kohtaloista.
Venäläisen rahtilaivan kyydissä ollut ammoniumnitraattilasti päätyi Beirutin satamaan jo vuonna 2013. Vaikka aineen vaarallisuudesta tiedettiin – siitä varoittivat sekä laivan miehistö että tulliviranomaiset – asialle ei tehty mitään.
Miehistö ilman palkkaa ja perustarpeita
Ylen mukaan räjähdysaltis ammoniumnitraattilasti jäi Beirutin satamaan vuonna 2013, koska varustamo Teto Shipping oli jättänyt lastia kuljettaneen rahtialuksen miehistön pulaan ja palkat maksamatta.
Varustamon omistaa Kyproksella asuva venäläinen kapitalisti Igor Gretshuskin. Laiva taas purjehti Moldovan lipun alla.
Tapauksesta kertoi keskiviikkona tiedotusvälineille alusta aikanaan kipparoinut venäläinen merikapteeni Boris Prokosev.
MV Rhosus -niminen rahtialus lähti vuonna 2013 Batumin satamasta Georgiasta kohti Mosambikia lastinaan 2 750 tonnia ammoniumnitraattia, jota käytetään maataloudessa lannoitteena, mutta joka voi toimia myös räjähdysaineena.
Eho Moskvi -radioaseman haastattelussa kapteeni Prokosev kertoo, että varustamoyhtiö oli käytännössä jättänyt miehistön heitteille. Palkkoja ei maksettu ja perustarpeiden varastot hupenivat.
Kun laiva oli täydentämässä polttoainevarastojaan Kreikassa, varustamoyhtiö vetosi rahan puutteeseen ja vaati, että Rhosusin on poikettava Beirutin satamaan hakemaan lisää rahtia kulujen kattamiseen.
Beirutissa venäläisistä ja ukrainalaisista merimiehistä koostuva miehistö oli saanut tarpeekseen palkattomasta työstä, mutta Libanonin viranomaiset eivät päästäneet heitä pois alukselta.
– Merimiehet olivat olleet laivassa 11 kuukautta, eikä meillä ollut lopulta juuri mitään tarvikkeita jäljellä… Lopulta meidän oli pakko myydä polttoainetta, jotta saimme rahaa lakimieheen, kapteeni kertoo.
Lakimiesten avulla miehistö pääsi maahanmuuttomääräyksistä huolimatta pois alukselta ja lopulta kotiin.
Venäjän merimiesunionin mukaan paikalliset satamaviranomaiset takavarikoivat aluksen törkeiden laivausrikkomusten, maksamattomien satamamaksujen ja miehistön valitusten perusteella. Rhosus jäi Beirutin satamaan, ja lopulta sen lasti siirrettiin satamavarastoon.
Jo vuonna 2014 merenkulkua seuraavan verkkosivuston FleetMonin ylläpitäjä Mihail Voitenko nimitti alusta ”kelluvaksi pommiksi”.
Uhkaan ei reagoitu
CNN kertoo, että tulliviranomaiset yrittivät toistuvasti vuosien mittaan saada lastina ollutta ammoniumnitraattia pois satamasta, mutta Libanonin oikeuslaitos ei puuttunut tilanteeseen. Nyt maan hallitus syyttää tapahtuneesta sataman viranomaisia.
Tapauksella voi olla pitkälle meneviä poliittisia vaikutuksia Libanonissa. Beirutissa on julistettu hätätila, ja kaupunki on sotilasvoimien hallinnassa kahden viikon ajan.
Jo ennen räjähdystä Libanonin työttömyys oli noussut 45 prosenttiin, ja maassa on nähty suuria mielenosoituksia valtaapitäviä vastaan lokakuusta 2019 alkaen. Protestiliikettä on nimitetty ”lokakuun vallankumoukseksi”.
Nyt maan pääkaupungin ollessa monin paikoin raunioina lukemattomat uudet ihmiset jäävät vaille toimeentuloa. 300 000 ihmisen arvioidaan jääneen kodittomaksi.
Räjähdys on herättänyt vihaa Libanonin hallitsevaa luokkaa kohtaan. Torstai-iltana viranomaiset hajottivat kyynelkaasulla mielenosoituksen, jossa vaadittiin vallankumousta ja maan johtajia ulos.
– Tämä ei ollut mikään onnettomuus, tämä oli rikollisuuttakin pahempaa, kirjoittaa sosiologi Rima Majed Twitterissä.
– Me menetimme kaiken, meillä ei ole kuin raivomme jäljellä. Antaa raivomme ohjata meitä tulevina päivinä, Majed sanoo.
Beirutin satama tunnetaan miljardien dollarien arvoisesta tuonnista, jonka verotulojen ymmärretään kuitenkin valuvan rikkaan eliitin taskuun. Al-Jazeeran mukaan satama tunnetaan paikallisten keskuudessa ”Ali Baban ja 40 ryövärin luolana”.
Merenkulkijat mielivallan kohteena
Rhosuksen miehistön kohtalo kertoo karulla tavalla laivanvarustajien asenteista, mutta se ei ole mikään yksittäistapaus. Koronatilanne on tehnyt jo ennestään leväperäisen merenkulkualan työläisten elämästä erityisen vaikeaa.
Tällä hetkellä arviolta 200 000 – 300 000 merenkulkijaa on jumissa laivoilla määräysten takia, jotka estävät normaalit miehistön vaihdot. Heitä kuormittavat kovan työtaakan ja virukselta suojautumisen mahdottomuuden lisäksi kotiinpaluun mahdottomuus, vaikka sopimuskausi päättyy.
Niissäkin maissa joissa rajoja ollaan avaamassa, miehistönvaihdoksiin liittyy valtavat määrät byrokratiaa. Viranomaiset saattavat vaatia miehistöltä terveystarkastuksia päiviä ennen laivan saapumista satamaan, vaikkei sellaisia ole mahdollista suorittaa keskellä merimatkaa.
Miehistönvaihtojen estäminen tarkoittaa myös työttömyyttä niille merimiehille, jotka ovat jääneet rantaan, ja ylimääräisiä fyysisiä ja mielenterveydellisiä terveysriskejä heille jotka ovat jumissa laivoilla.
Maailman ammattijärjestöjen liitto vaatii laivanvarustajilta ja hallituksilta suurlähetystöjensä kautta käyttämään kaikkia tarvittavia keinoja jotta merenkulkijat pääsisivät takaisin kotimaihinsa, jotta he pääsisivät terveydenhuollon piiriin ja ettei heitä kohdeltaisi vain viruksen kantajina.
Proletaarit 