Koronaviruksen toinen aalto on täällä. Uusien tapausten määrä on moninkertaistunut parissa viikossa. Eksponentiaalinen tartuntojen kasvu näyttää taas väistämättömältä.

Jälkiviisastelun sijaan aion argumentoida, että näin olisi joka tapauksessa käynyt. Se johtuu yhteiskuntajärjestelmämme luonteesta.

Elämme porvarillisessa valtiossa, jonka arvot ovat kapitalismin arvoja. Talouskasvua, siis rikkaiden entisestään rikastumista, arvostetaan yli ihmishenkien. Tämä on päivänselvää, kun seuraamme hallituksen ja muiden valtaapitävien toimia kriisissä.

Olemme saaneet jo kuulla epämääräistä venkoilua siitä, miten ”yhteiskuntaa ei voida enää sulkea.” Etenkin EK, mutta hallitus sen vanavedessä, maalailee piruja seinille siitä, miten vahingot taloudelle olisivat korvaamattomia, ja uudet rajoitukset tarkoittaisivat suunnilleen maailmanloppua.

Ensinnäkin: yhteiskunta ei ollut keväällä ”kiinni” tai ”suljettuna”. Se kävi hitaalla ja pyrki suojelemaan ihmishenkiä. Yhteiskunnan avoimuutta ei uhkaa se, jos parturit ja vaatekaupat ovat kiinni jonkin aikaa. Välttämättömät toiminnot suoritettiin edelleen, ja tietyssä mielessä paremmin kuin ”normaalina” aikana.

Yhteiskuntamme ei ole koskaan ollut avoin, vaikka niin väitetään. Sitä ei siis myöskään voida ”sulkea” koronarajoituksilla.

Toki, jos käsitämme sanan ”yhteiskunta” tarkoittavan vain markkinataloutta, niin tietysti voimme silloin sanoa yhteiskunnan olleen kiinni. Tämä kertoo meille paljon porvarillisista arvoista!

Samalla, kun porvarit kauhistelevat ”yhteiskunnan” (eli talousjärjestelmän) puolesta, he tulevat kertoneeksi meille totuuden yhteiskunnastamme. Se on: porvareille me emme ole kansalaisia, vaan kuluttajia. Porvarillisessa järjestelmässä ihmisyyden korkeimmat hyveet ja oikeudet eivät ole oikeutta turvaan, hyvään elämään tai onneen, vaan oikeutta ostaa, kuluttaa, raataa ja tulla huijatuksi.

Sepä se. Vähät oikeudesta terveyteen, sillä oikeus myydä lomamatkoja epidemia-alueille menee sen edelle. Vähät riskiryhmien turvallisuudesta, sillä onhan oltava oikeus myydä ihmisille halpaa viinaa yökerhoissa. Bisneksen on pyörittävä.

Kenen vika?

Huomaatteko, kehen kohdistan syytökseni?

Voisin tehdä ennalta-arvattavasti ja nuhdella kanssaihmisiäni: miksi on pakko mennä lomamatkalle, miksi on pakko päästä keikoille, mikä itsekkyys, mikä hengen köyhyys! Tätä kuulee varsinkin sosiaalisessa mediassa päivittäin.

Ymmärrän hyvin impulssin syyttää vastuuttomia ihmisiä. Olen itsekin tehnyt niin – tilanne on kaikin puolin kurja, ja se tuo meistä kaikista juroja piirteitä esiin. Mutta. Ongelma on laajempi, se on kulttuurinen, se on poliittinen.

* * *

Erilaiset yhteiskuntajärjestelmät luovat erilaisia subjekteja. Yhteiskunnat kasvattavat yksilöitä toimimaan optimaalisesti niiden sisällä.  Subjektin muodostumiseen vaikuttavat mm. ympäristötekijät, kasvatus, vallitsevat arvot sekä koulutus. Kunkinlaisen yhteiskunnan yksilöt heijastelevat tämän arvoja ja ihmiskuvaa.

Nationalismin luoma subjekti on kansalainen, uskonnot tekevät subjekteistaan kristittyjä, muslimeja, jainalaisia, hinduja. Kapitalismi sen sijaan tekee yksilöistä kuluttajia. Ihmiselämän korkein arvo nähdään talouden toimintojen täyttämisenä, eritoten kuluttamisena.

Emme ole tässä yhteiskunnassa kansalaisia, emmekä enää uskovaisia. Myöhäiskapitalismi pyrkii tekemään meistä kaikista aivottomia kulutuskoneita, jotka puurtavat loputtomasti töissä saadakseen tyydytettyä markkinoiden kyltymättömän himon.

Onko siis mikään ihme, että ihmiset parveilevat turistirysiin, terasseille tai yökerhoihin? Nykyihminen on alistettu täydellisesti kapitalismille. Sielumme janoaa vain alennustuotteita ja halpaa kertakäyttönautintoa.

* * *

Huonosta kasvatuksesta ei syytetä lasta, vaan vanhempaa.

Kapitalismi on ajanut ihmiset yhä atomisoituneempaan vieraantuneisuuden tilaan, jossa meillä ei ole enää perinteisiä siteitä perheisiin, yhteisöön, luontoon tai toisiimme. Tähän aukkoon sydämissämme lääkkeeksi se tarjoaa vain kulutusta vailla syvempää merkitystä. Osta uusi, hieno, kiiltävä, haluttu, trendikäs, tehokas, niin olet jälleen kokonainen – hetken, kunnes tulee taas aika kuluttaa lisää.

Kapitalismi tässä mielessä on kuin väkivaltainen parisuhde, joka riistää meiltä kyvyn onneen. Se pitää meitä otteessaan kiristämällä väkivallan uhalla ja uskottelee meille olevansa parasta, mitä voimme saada tai ansaita. Siispä meidän olisi tyytyminen vain kulutuksen onttoihin nautintoihin ja identiteettiin kuluttajayksilöinä.

Emme elä avoimessa yhteiskunnassa

Elämme kapitalismissa. Sen ylin arvo on voitontavoittelu.

Tälle on alisteista kaikki: yhteiskunnan pienimmistä toiminnoista suuriin poliittisiin linjauksiin, kaikki tähtää porvariston voittojen maksimointiin joko suoraan tai kiertotietä. Meistä kasvatetaan kuluttajia, meidät koulutetaan työntekijöiksi, terveydestämme huolehditaan vain sen verran kuin se hyödyttää työkykyä.

Vallalla on porvarillinen individualismi: vastoin ihmisluontoa meitä piiskataan olemaan atomisoituja yksilöitä vailla juuria ja siteitä yhteisöön. Ihminen on pohjimmiltaan äärimmäisen empaattinen laumaeläin, mutta yhteiskuntajärjestelmämme perustuu kilpailun korostamiseen – jokainen itseään varten, vahvin voittakoon.

Mutta tämäkin on illuusio: elämämme ovat erottamattomasti nivoutuneet yhteen. Porvaristo tiedostaa kyllä tämän, ja pitää yhtä: oikeisto kokoaa rivinsä tehokkaasti aina, kun on aika vastustaa heikomman oikeuksia.

Kapitalismissa tuotanto on julkista, ja voitot ovat yksityisiä. Tämä tarkoittaa sitä, että tuotantoketju koostuu koko yhteiskunnasta: kaikkia sen toimintoja tarvitaan, jotta tuotanto voi jatkua.

Varhaiskasvatus ja koulutus valmistavat uutta työvoimaa, terveydenhuolto pitää sen työkykyisenä ja vanhustenhuolto huolehtii jo työuransa tehneistä. Sivistyslaitos tuottaa uusia innovaatioita ja teknologiaa.  Poliisivoimat ja oikeuslaitos suojelevat järjestystä ja omaisuutta. Toiset tuotannonalat tuottavat raaka-ainesta jalostuksen käyttöön, ja alkutuotanto ruokkii koko työläisten joukon.

Kyseessä on hienostunut systeemi, jonka eri osat ovat riippuvaisia toisistaan, ja voimme puhua tuotannosta yhteiskunnallisella tasolla.

Tästä prosessista voitot käärii kuitenkin porvaristo yksityisomistuksensa kautta. Tuotantovälineet ja pääoma ovat yksittäisten ihmisten mielivallan käsissä. Nalle Wahlroosin tai Veikko Vallinin kaltaiset toimijat, siis kapitalistit, saavat päättää vailla mitään valvontaa, mitä monimutkaisen tuotantoketjun hedelmille tapahtuu.

Meille uskotellaan, että yhteiskuntamme on avoin, koska saamme arvostella lainsäätäjiä vapaasti, mutta tosiasiassa elämäämme hallitsevat enemmän yritysjohtajat, pankkiirit, sijoittajat ja muut kapitalistit. He päättävät viime kädessä mitä ruoka, lääkkeet ja asuminen maksavat sekä paljonko työstä maksetaan palkkaa. Pomoilla on oikeus tietää kaikki yksityiselämästämme, mutta saammeko me tietää heistä mitään, saatikka siitä, mihin työmme tuottama lisäarvo menee?

Yhteiskuntamme ei ole koskaan ollut avoin, vaikka niin väitetään. Sitä ei siis myöskään voida ”sulkea” koronarajoituksilla.

Koronan toinen aalto on koko ajan ollut väistämätöntä, sillä yhteiskuntamme toimintaa ohjaa porvaristo (”elinkeinoelämä”). Hallitus on noudattanut EK:n ohjeita talouden avaamisesta orjallisesti. Huhtikuussa EK ehdotti koulujen avaamista, ei niinkään opetuksen takia, vaan ”normalisoimaan yhteiskunnan avaamista”. Hallitus teki nöyrästi työtä käskettyä.

Koulut avattiin, ja se toimi katalyyttina muiden rajoitusten nopealle purkamiselle. Ravintolat ja terassit avattiin, joiden jälkeen yökerhot ja isot yleisötapahtumat. Rajoitusten avaamisessa mentiin selkeästi talous edellä. HUS:n diagnostiikkajohtaja piti rajoitusten purkamista selkeästi liian nopeana.

Rajoituksia purettiin ennen kuin aikaisempien rajoitusten purkamisen vaikutusta voitiin arvioida. Mikäli koronan toista aaltoa olisi haluttu välttää, olisi rajoitusten purun välillä pitänyt olla vähintään kaksi viikkoa, jotta uusien tartuntojen itämisaika kyettäisiin ottamaan huomioon.

Näin ei tehty.

Tämä kaikki oli väistämätöntä

Nyt, kun EK:n suositusten noudattamisen seurauksena toinen aalto iskee taas Suomeen, EK kehtaa vielä vaatia toimia koronaviruksen leviämisen estämiseksi! Uskomattoman häikäilemätöntä politiikkaa.

Uskallan väittää, että hallituksen ja kapitalistien tarkoitus ei missään vaiheessa ollut koronan toisen aallon välttäminen. He ottivat tietoisen riskin, arvostaen talouskasvua ylitse ihmishenkien.

Toimien painopiste on ”talouden” pelastamisessa sekä yhteiskunnan ”avaamisessa”. Nämä tarkoittavat käytännössä samaa asiaa: rikastumista porvaristolle, kurjuutta meille muille.

Positiivisena toimena mainittakoon ministeri Kiurun ilmoitus siitä, että riskialueilta palaavat matkustajat määrätään pakkokaranteeniin viranomaispäätöksellä.

Tämä olisi pitänyt tosin tehdä jo aikoja sitten, heti ensimmäisen aallon ilmaannuttua. Ilmoitus kirvoitti heti jopa kanteluja oikeuskanslerille. Ihmiset puhuvat ”vapaudenriistosta” ja ”oikeuksiensa polkemisesta”.

* * *

Entä ihmisten oikeus terveyteen?

Kuluttajasubjektille positiiviset oikeudet saattavat tuntua sorrolta, sillä meitä on lapsesta asti kasvatettu olemaan omaan napaamme tuijottavia konsumeristeja. Kuitenkin jokaisella ihmisellä tulee olla oikeus terveyteen ja turvallisuuteen, ja koronarajoitusten purkaminen polkee näitä oikeuksia säälimättömästi.

Kun liberaalit ja byrokraatit selittelevät, miksei epidemialle voida tehdä mitään, he vetoavat oikeuksiin. Onko tosiaan niin, että ihmisen oikeus kuluttaa rajattomasti ja levittää vaarallisia tartuntatauteja menee ihmisten oikeuden terveyteen edelle? Kyllä, jos kysymme hallitukselta ja muilta porvareilta.

Tätä samaa voimme verrata ilmastonmuutokseen. Porvaristo ympäri maailman uskottelee, että ihmisten oikeus kuluttaa rajattomasti on elämämme ylin hyve ja tarkoitus. Se polkee alleen meidän ja tulevien sukupolvien oikeuden puhtaaseen ilmaan, elinkelpoiseen maailmaan ja monimuotoiseen luontoon.

Kovia toimia ilmastonmuutoksen ehkäisemiseksi kutsutaan ”pakkokeinoiksi” – ihan kuin ne olisivat jotenkin meiltä pois. Ympäristötuhon rajoittaminen, vaikka sitten yksilönvapauksien kustannuksella toteuttaa meidän kaikkien oikeutta elämään. Samaten koronarajoitukset, vaikka ne rajoittaisivatkin ”oikeuttamme” käydä lomamatkoilla tai baareissa, toteuttavat oikeuttamme elää terveinä.

Kun puhumme koronarajoitusten tehostamisesta tai ylipäätään politiikasta, joka pyrkii asettamaan ihmiskunnan hyvinvoinnin talouskasvun edelle, meille vastataan ”se ei ole lain puitteissa mahdollista.” Karanteeni ei ole ”mahdollista,” maskipakko ei ole ”mahdollista,” leikkausten peruminen ei ole ”mahdollista”, politiikka, jossa kollektiivinen hyvinvointi on etusijalla, ei ole ”mahdollista”.

Ei tietenkään. Se johtuu siitä, että järjestelmämme on rakennettu porvaristoa ja kapitalismia varten.

Sen ei tarvitse olla näin. Me voimme rakentaa yhteiskunnan, joka on olemassa eikä pääomaa ihmistä varten. Se yhteiskunta on työläisten oma, se on työväenluokkaa ja koko ihmiskuntaa varten. Voimme rakentaa maailman, jossa ihmiselämällä on itseisarvo, eikä elämän tarkoitus ole kuluttaminen, vaan yhteisöllisyys, solidaarisuus ja työn teko paremman huomisen puolesta.

Kutsun kaikkia tekemään työtä sosialismin eteen, jotta tulevaisuudessa voisimme elää maailmassa, jossa ihmishenki on kultaa kalliimpaa. Käymme nykyjärjestelmää vastaan kiivaasti, ja teemme sen rakkaudesta sekä toivosta parempaa huomista varten.