Koronavirus jatkaa riehumistaan; pandemia kiihtyy Suomessa nyt entisestään. Olemme olleet yli kuukauden tilanteessa, jossa päivittäisten tartuntojen määrä on huomattavasti suurempi kuin kevään huippukohdassa. Eniten tartuntoja keväällä rekisteröitiin 6.4., 210 tapausta. Nyt uusia tapauksia tulee rutiininomaisesti päivittäin reilusti yli 200 – eikä tartuntojen kasvu näytä heikentyvän. Eniten tartuntoja yhden päivän aikana on ollut 306 – siis 46 % enemmän kuin kevään pahimman päivän aikana. Tilanne on erittäin vakava. Hallitus ei näytä silti edes olkiaan kohauttavan tilanteelle.

Keväällä pandemiatilanne kirvoitti nopean vastauksen hallitukselta. Valmiuslakiin tartuttiin historiallisesti – ja se auttoi. Tartuntojen kasvu saatiin painettua alas tiukkojen, ajoissa säädettyjen rajoitusten avulla. Toki myös kesä auttoi osaltaan: kesällä tartuntataudit leviävät heikommin eivätkä ihmiset vietä niin paljon aikaa tiiviisti sisätiloissa keskenään.

Kevään huippu oli myös melko lyhytkestoinen: kiihtymisvaiheen alusta kesän rauhalliseen tilanteeseen kesti n. 3 kuukautta. Nyt tilanne on toinen. Syyskuun alusta alkanut kiihtymisvaihe jatkuu edelleen, eikä merkkejä laantumisesta ole. Tartuntojen päivittäiset määrät huomattavasti ovat korkeampia kuin keväällä, paikoin jopa tuplaten. Se kriisitietoisuus, päättäväisyys ja tehokkuus, josta hallitusta kiiteltiin keväällä, loistaa nyt poissaolollaan. Jos seuraa pelkästään hallituksen omia toimia, saattaa syntyä vaikutelma, että tilanne on edelleen yhtä hyvä kuin kesällä.

Missä rajoitukset?

Tässä tilanteessa olettaisi, että hallitus ryhtyisi toimiin samalla tarmolla kuin keväällä. Tuloksetkin puhuvat sen puolesta, että valmiuslain ja rajoitusten käyttö toimi epidemian torjunnassa.

Uusia laajoja rajoituksia ei kuitenkaan ole tulossa. Viralliset selitykset tälle ovat moninaisia, mutta niiden punainen lanka on selkeä. Hallitus on päättänyt sopeutua koronaan eikä torjua sitä. Kuten olemme kirjoittaneet aiemminkin, on selvää, että tässä kriisissä hallituksen ykkösprioriteetti on ollut elinkeinoelämän ja porvariston intressien turvaaminen.

Koronakriisin torjunnassa on alusta asti ollut kyse valinnoista. Annammeko muutaman bisneksen kaatua, vai annammeko vanhusten ja riskiryhmäläisten kuolla? Valinta on kivuliaan selvä: bisnes vai elämä. Kummasta joustamme, liike-elämän voitoista vai ihmisten terveydestä? Hallitus on tehnyt valintansa, ottaen tietoisen riskin kaikkein heikoimpien kustannuksella.

Tämä on selvää, kun tarkastelemme sitä, miten rajoitusten purkaminen tehtiin kesällä. Kuten kirjoitimme, rajoitukset purettiin elinkeinoelämän ehdoilla. Kun EK ehdotti koulujen avaamista, ei niinkään opetuksen turvaamiseksi, vaan rajoitusten purun normalisoimiseksi, hallitus teki työtä käskettyä. EK:n tavoite oli alusta asti turvallisuudentunteen ja ”kuluttajaluottamuksen” lisääminen, jotta kulutus palautuu normaaliksi. Ei siis oikean turvallisuuden parantaminen.

Rajoituksia purettiin liian kiireellisesti, eikä kukaan voi väittää, ettei tiennyt näin olevan. Terveysviranomaiset suosittelivat odottamaan vähintään kaksi viikkoa kunkin rajoituksen purun jälkeen, jotta tartuntojen mahdollinen kasvu ehditään huomioimaan ennen seuraavien rajoitusten purkamista. Näin ei tehty – päivänselvää on myös, miksi: on huonoa bisnestä joutua odottamaan kaksi viikkoa tietoa siitä, puretaanko rajoituksia ollenkaan. On siis selvää, että hallitus tietoisesti asetti pääoman edun jälleen ihmisten edun ylitse.

Niitämme nyt tämän ihmisvihamielisen politiikan satoa. Sen lisäksi, että tilanne on tietoisella toiminnalla päästetty näin pahaksi, mitään uusia toimia ei ole tiedossa. Sen sijaan hallitus nojaa suosituksiin vailla mitään lainvoimaa. On selvää, että yksikään kapitalisti ei tule suosituksia noudattamaan, jos se tarkoittaa voittojen vähenemistä. Onko mikään ihme, että saamme lukea joukkoaltistumisista yökerhoissa ja yleisötapahtumissa?

Maskit auttavat, mutta eivät riitä

Maskisuositus on hyvä asia. Hengityssuojaimet tutkitusti vähentävät tartuntojen todennäköisyyttä, joten niitä on syytä käyttää aina kun mahdollista. Maskeihin liittyy tietysti kaikenlaisia omituisia asenteita, kuten denialismia. On selvää, että meidän ei tule luottaa salaliittoteorioihin. Silti yhdessä asiassa maskidenialistit ovat olleet valitettavasti oikeassa: maskit luovat valheellisen turvallisuuden tunteen. Toisin kuin maskidenialistit, jotka moralistisesti paheksuvat yksilöitä maskien käytön suhteen, haluan kiinnittää huomiota yhteiskunnallisesti oleelliseen asiaan.

Sitä ennen on tähdennettävä: maskit toimivat, ne vähentävät tartuntojen todennäköisyyttä ja maskien käyttäminen osaltaan auttaa tartuntojen torjunnassa. Kuitenkaan ne eivät ikinä täysin estä tartuntoja. Tästä syystä maskisuositukset (tai maskipakot) eivät voi korvata muita koronatoimia. Maskien käyttö on parhaimmillaan se vakuutus ja varotoimenpide, jolla varmistetaan, että konkreettiset rajoitukset toimivat. Mutta: maskit eivät tarjoa täydellistä suojaa, eivätkä voi korvata aukiolo- ja kokoontumisrajoituksia. Maskien tehokkuus epidemian torjunnassa perustuu siihen, että ne vähentävät tartuntojen todennäköisyyttä ja viruspartikkelien leviämistä. Mahdollisimman monen ihmisen on syytä käyttää maskeja, sillä näin virus ei tartu yhtä ärhäkästi. Täydellistä suojaa ei silti synny, vaikka koko väestö käyttäisi maskeja.

Vaikuttaisi siltä, että hallitus ei enää halua ryhtyä valtakunnallisiin toimiin koronan ehkäisemiseksi, vaan piiloutuu maskisuosituksen taakse, ja uskottelee, että se riittää. Miten maskisuositus voi ikinä riittää, jos koulut, kaupat, työpaikat, teatterit, ravintolat ja baarit ovat auki tavallisesti?

Esimerkiksi Helsingissä on käynnissä ”Keep Helsinki Open” -kampanja, jonka on tarkoitus lisätä maskien käyttöä. Maskien käytön lisääminen on toki hyvä asia, mutta muutoin kampanjan prioriteetit ovat päälaellaan. Maskit eivät suojaa tartunnoilta sataprosenttisesti. Hyvin käytettynä maskisuositukset toimivat viimeisenä varokeinona, jolla varmistetaan, että todelliset toimet epidemian rajoittamiseksi toimivat.

Nyt näyttää siltä, että baarit ja ravintolat halutaan pitää auki, koska maskisuositus ilmeisesti riittää. Ei tarvitse olla ruudinkeksijä ymmärtääkseen, miksi maskit eivät riitä ehkäisemään epidemiaa, jos ravintolat, kaupat, baarit, uimahallit ym. normaalisti pidetään auki.

Kun puhutaan siitä, mitkä palvelut pidetään auki, tulisi myös huomioida palvelujen tarpeellisuus ja tasa-arvo. Baarien tai halpamuotikauppojen aukiolo ei ole olennaista yhteiskunnan toimivuuden ja ihmisten terveyden kannalta. Sen sijaan esimerkiksi kuntoutuskeskusten ja ruokakauppojen aukiolo on. Strategia, jossa kaikki yhteiskunnan toiminta nähdään samanarvoisena, asettaa esimerkiksi pitkäaikaissairaat entistä heikompaan asemaan.

Tavoitteen ei siis tulisi olla pitää yhteiskuntaa ”avoimena” (mistä kirjoitimme jo aiemmin), vaan suojella ihmisten terveyttä. Nämä tavoitteet ovat keskenään ristiriitaiset. Joko pidämme liike-elämän avoinna ja porvarit tyytyväisinä, tai sitten torjumme pandemiaa ja pelastamme ihmishenkiä.

Hallitus on myös ulkoistanut vastuun rajoitustoimista sairaanhoitopiireille ja kunnille. Näillä ei kuitenkaan ole tarpeeksi valtaa tehokkaiden rajoitusten toteuttamiseksi. On selvää, että valtion ylintä valtaa käyttävä hallitus kykenisi tehokkaammin puuttumaan yritysten toimintaan ja toteuttamaan rajoituksia, jotka pitävät. Pandemian leviäminen ei myöskään tapahdu siististi sairaanhoitopiireittäin – varsinkaan, kun mitään konkreettisia rajoituksia matkustamiselle ei suostuta edes ajattelemaan.

Lisäksi: kuka olettaa, että hallitus nyt kuuntelee terveysviranomaisia, kun näiden äänelle ei annettu keväälläkään tarvittavaa painoarvoa?

Poliittista tahtoa pandemian torjumiselle on myös vaikea löytää. Se on ymmärrettävää porvarillisen edustajainlaitoksen puitteissa: uusi valmiuslaki rajoitteineen tarkoittaisi varmasti vaikeita poliittisia kiistoja ja potentiaalista kannatuksen menetystä hallituspuolueille. Varsinkin elinkeinoelämä on painostanut keväästä asti, jotta mitään uusia rajoituksia ei tulisi. Hallitus tietysti palvelee pääomaa uskollisesti – he eivät halua menettää porvariston ääniä ja tukea.

Nyt vaikuttaisi siis siltä, että hallitus on tahallisesti epäonnistumassa epidemian torjunnassa pitääkseen porvarit tyytyväisenä ja turvatakseen oman kannatuksensa ja valtansa. Moinen opportunismi ihmishenkien kustannuksella on tuomittava kaikkialla!

Eihän tämä nyt niin paha ole…?

Moni varmasti miettii, että hyvinhän tässä on pärjätty tähänkin asti. Onko? Koronakriisi on vienyt tuhansilta ihmisiltä työn ja toimeentulon, ja sen päähyötyjät ovat olleet suurrikkaat porvarit, joiden omaisuus kasvaa kasvamistaan pandemian aikana. Lisäksi usein unohtuu, että emme ole kaikki samalla viivalla. Keväällä kävi ilmi, että tiedotus maahanmuuttajataustaisten yhteisöjen keskuudessa oli huonompaa kuin keskimäärin, mikä johti kohonneeseen esiintyvyyteen näiden keskuudessa. Riskiryhmäläiset ovat edelleen vaarassa vammautua tai jopa kuolla. Itse asiassa vaikuttaa, että myös perusterveillä ihmisillä on usein pahoja jälkioireita. Oireet saattavat jatkua kuukausikaupalla ja viedä työkyvyn kokonaan. Näille ihmisille ei ole luvassa helpotusta, ja yhä useampi liittyy heidän joukkoonsa, kun piittaamaton hallituksemme jatkaa bisneksen edessä kumartelua.

On tietysti selvää, ettei porvarillisessa järjestelmässä muu ole mahdollista. Yhteiskuntamme ylin arvo on kapitalistinen hyväksikäyttö, jota voitontavoitteluksikin kutsutaan. Kaikki puolueet, jotka eivät aktiivisesti vastusta kapitalismia, hyväksyvät passiivisesti sen jatkumisen. Mutta sen ei tarvitse mennä näin. Me pystymme parempaan!

Tietysti ei ole hyvä asia, jos yritysten mennessä konkurssiin ihmiset menettävät työpaikkansa. Mutta bisnesten kaatuminen on olennainen osa kapitalismia: etenkin pienet ja keskisuuret yritykset jäävät aina ennen pitkää suurpääoman alle. Laskun maksaa aina työväenluokka, kun ihmiset jäävät työttömäksi ja palvelut heikkenevät. Tähänkin on kuitenkin vaihtoehtoja. Sen sijaan, että suojelisimme porvarien voittoja, voidaan kaatuneet yritykset ottaa julkiseen omistukseen. Mikäli kyseinen yritys todella on tarpeellinen (esimerkiksi tarpeellisia hyödykkeitä tuottava tehdas tai yhteisölle tärkeä kahvila), voivat sen työntekijät jatkaa toimintaa entiseen malliin ilman, että näiden tuottama lisäarvo valuu turhaan porvarin taskuun. Yhteisesti omistettua yritystä voidaan hallita demokraattisesti ja sen toiminnan ei tarvitse olla alisteista sijoittajien voitoille, vaan se voi perustua yhteiseen etuun. Kapitalistit eivät tietenkään ikinä tule suostumaan tähän iloiten. Työväenluokan etuna on kuitenkin se, että meitä on moninkertaisesti enemmän. Liittymällä yhteen me voimme tehdä tyhjäksi pääoman vallan.

Me voimme rakentaa yhteiskunnan, jossa ihmishenki on aina kaikkia maailman rikkauksia arvokkaampi. Meidän tulee vaatia sitä säälimättä ja väsymättä myös päättäjiltä – kuitenkaan tuudittautumatta siihen harhaan, että porvarivaltio antaisi meille edistyksen ylhäältä alaspäin. Muutos lähtee meistä kaikista, työväenluokasta. Meillä on voimaa: voimme mennä lakkoon, seisauttaa koko yhteiskunnan, kunnes saamme oikeutta.

Koronakriisi on osoittanut (taas kerran) kapitalismin kestämättömyyden ja epäoikeudenmukaisuuden. Meillä ei ole varaa tyytyä reformisteihin tai opportunisteihin, jos haluamme suojella kaikkein heikoimpia ja rakentaa kestävän tulevaisuuden.

On selvää, että pienempi paha ei riitä. Ontto reformismi ei riitä, uusliberalisoituneet vasemmistopuolueet eivät riitä. Tarvitaan järjestelmän radikaali muutos, jos haluamme rakentaa inhimillisen yhteiskunnan. On aika hylätä luokkasopu ja porvariston kanssa tehdyt kompromissit.