Hoitotyö on yksi yhteiskunnan tärkeimpiä peruspilareita. Hoitajat kantavat harteillaan suurelta osin koko väestön terveyttä ja hyvinvointia. Silti Suomessa jatkuvasti käy ilmi hoitajien huono kohtelu, arvostuksen puute, työuupumus, alipalkkaus ja ylityöllistys. Keskustelusta ei myöskään tunnu seuraavan juuri mitään; sama meno jatkuu vuodesta toiseen.
Koronakriisi on pahentanut tilannetta moninkertaisesti. Hoitajien työstä on tullut entistä korvaamattomampaa, mutta myös vaarallisempaa. Palkkauksessa tai työehdoissa tämä ei ole näkynyt – muutoin kuin negatiivisesti työvelvoitteen muodossa. Kiitokseksi henkensä kaupalla raataneet hoitajat saivat toki siniseksi valaistun Finlandia-talon…
Kissa kiitoksella elää. Sinisellä valolla ei kukaan.
Keppiä vai porkkanaa
Keskiviikkona julkaistussa mediatiedotteessa Tehyn puheenjohtaja Millariikka Rytkönen arvosteli hallitusta kovin sanoin hoitajien kohtelusta.
Hän toteaa, että hallitukselta on liiennyt mittavasti koronatukea yrityksille sekä kunnille lisävaltionosuuksia. Hoitajille ei ole tarjottu mitään muuta kuin työvelvoitetta valmiuslain puitteissa. Hoitajat pakotettiin hengenvaarallisiin töihin häpeällisen alhaisella palkalla. Rytkösen mukaan kyse ei voi olla siitä, ettei valtiolla ole varaa maksaa hoitajille enempää, sillä esimerkiksi kunnat ovat jo saaneet lupauksen siitä, että koronan aiheuttamat kulut korvaa jatkossakin valtio.
-Mitä valtiovalta lupaa hoitajille? Perusoikeuksien rajoittamista uudelleen, Tehyn tiedotteessa kirjoitetaan.
Hoitajia ei ole korokriisin aikana koitettu houkutella tekemään lisää töitä esimerkiksi paremmilla työehdoilla tai lisäkorvauksilla, vaan työvelvoite otettiin käyttöön suoraan.
- Näen tämän ikävä kyllä niin, että miksi tuhlata porkkanaa, kun voi antaa keppiä? Tämä tuntuu olevan korona-Suomen pelin henki hoitajien kohtelussa. Valmiuslaki on liian kätevä väline hoitajien pakkositouttamiseen, Rytkönen kertoo. Pakkokeino on helppo tapa välttää rahasta puhuminen, hän jatkaa.
Masennusta ja uupumusta
Onko mikään ihme, että niin moni hoitaja miettii alan vaihtamista varsinkin nyt pandemian aikana?
Tilanne ei toki ole uusi. Työkyvyttömyyseläkkeelle jäävien määrä on lähi- ja sairaanhoitajien keskuudessa huomattavasti suurempi kuin kunta-alalla keskimäärin. Masennus, uupumus, huonot työolot ja kehno palkkaus kuluttavat kenet tahansa. Varsinkin, kun kyse on vaativasta ja elintärkeästä työstä.
Hoitajat ansaitsevat niin paljon parempaa. Sanat eivät tietenkään riitä, vaan tarvitaan käytännön toimia. Yksi esimerkki käytännön toimista on kansalaisaloite, jossa vaaditaan sairaanhoitajien palkkatason nostamista.
Kansalaisaloitteet eivät silti todennäköisesti riitä, sillä moni aloite on tullut haudatuksi kerätyistä nimistä huolimatta. Meidän ei myöskään tule taantua sellaiseen atomistiseen yksilöajatteluun, joka usein vaivaa addressien ja aloitteiden ympärillä tapahtuvaa järjestäytymistä, vaan pyrkiä kollektiiviseen toimintaan: yhdessä työläisillä on enemmän voimaa.
Aloite on tietysti hyvä poliittinen painostuskeino muiden joukossa.
Kaikki maailman työläiset, liittykää yhteen!
Luokkataistelussa – jonka osa työtaistelu on – työnantajapuoli, siis porvaristo, on aina vahvemmassa osassa, elämmehän kapitalismissa.
Tästä syystä hoitajat ovat aina altavastaajan asemassa neuvottelupyödässä, vaikka Tehy onkin suhteellisen vahva liitto. Sen näyttäessä voimansa niin porvaristo kuin valtiovaltakin alkoi kiirehtien puhumaan lakko-oikeuden rajoittamisesta.
Toisaalta huomattavaa on, että vuoden 2007 työtaistelun jälkeen myös palkansaajien liittojen keskusjärjestöt aikoivat pettää tehyläiset. Luokkasopua ajavat liitot päätyvät ennen pitkää aina ajamaan porvariston asemaa. Tietysti: jos ajetaan kompromissia keskenään epätasa-arvoisten tahojen välille, valmiiksi vahvemmassa asemassa oleva voittaa joka kerta.
Siksi työväenliikkeen pitää hylätä luokkasopu ja ajaa nimenomaan työväenluokan asiaa. Kehotan jokaista toimimaan omalla alallanne ja ammattiliitossanne hoitajien tueksi. Ottakaa hoitajien asia puheeksi työpaikallanne, paikallisosastonne piirissä, ystävienne ja perheenne keskuudessa.
Meidän tulee tehdä hoitajien asemasta työtaistelukysymys kaikilla aloilla. Vain alat ylittävällä solidaarisuudella ja yhteistyöllä voimme peitota porvarivallan voiman. Ja yhtä lailla: kaikkien työläisten aseman tulee olla osa jokaisen alan työtaistelua.
Kyse ei ole yksittäisten ammattialojen pärjäämisestä erikseen. Tämä erottelu on keinotekoinen, ja sen tarkoitus on työväenluokan rivien hajottaminen. Työtaistelu on osa luokkataistelua – se on osa sitä kamppailua, jota omistava luokka käy työläisiä vastaan turvatakseen asemansa.
Meidän asiamme on yhteinen
Me olemme työläisiä, ja meidän intressimme ovat vastakkaisia porvariston intresseille. Sen sijaan alasta riippumatta työläisillä on yhteiset intressit: haluamme ja tarvitsemme ruokaa, asuntoja, terveyttä, vapautta kehittyä ja kukoistaa. Tarvitsemme toinen toisiamme, jotta yhteiskunta voi hyvin ja kykenemme pitämään kaikista huolta.
Sitä me emme tarvitse, että porvaristo varastaa töidemme tuotoksen ja vaurastuu sillä. He kutsuvat itseään työnantajiksi, mutta he ovat tosiasiassa työn ryöstäjiä!
Ilman työläisiä koko yhteiskunta kaatuu. Jos ei olisi hoitajia, kuolisimme sairauteen. Jos ei olisi rakentajia, missä asuisimme? Ilman opettajia emme osaisi lukea. Kaiken, mitä tarvitsemme ja mistä nautimme yhteiskunnassa, tuottaa työväenluokka. Porvareita me emme tarvitse. He katsovat omistavansa tuotannon välineet ja pääoman, ja pelkästään tämä omistaminen muka oikeuttaa heidät omimaan suurimman osan siitä arvosta, mitä työläisten työ tuottaa.
Taloudellisen vallan lisäksi porvaristo pitää käsissään poliittista valtaa; demokratia ei voi koskaan toteutua niin kauan kun poliittista vaikutusvaltaa ja näkyvyyttä voi ostaa. Ökyrikkaat ja suurmaanomistajat nauttivat valtavista tuista ja hyvävelikerhoista. Heidän yrityksensä ovat aina ”liian suuria kaatumaan” ja ”Suomen taloudelle välttämättömiä”, mutta hoitajan, siivoojan tai opettajan palkkoihin ei koskaan ole varaa.
Yhdessä järjestäytyneenä työväenluokkana me pystymme parempaan. Kun kaikki työläiset puhaltavat yhteen hiileen ja ovat valmiina työtaisteluun minkä tahansa alan työläisten puolesta, porvarivalta murtuu eikä voi enää polkea oikeuksiamme. Yhdessä, ja vain yhdessä, luokkamme kykenee haastamaan rahan vallan.
Liittykäämme yhteen. Tänään hoitajien puolesta, huomenna kaikkien maailman työläisten puolesta.
Yksi kommentti artikkeliin ””Miksi tuhlata porkkanaa, kun voi antaa keppiä?” Hoitajien kyykytys pahenee kriisissä”
Kommentointi on suljettu.