Torstaina 26.11. yli 200 miljoonaa työläistä osallistui päivän mittaiseen yleislakkoon Intiassa. Heidän joukkoonsa liittyi maanviljelijöitä kaikkialta Intiasta vastustamaan Narendra Modin oikeistohallitusta.

Torstaina noin 200 miljoonaa työläistä järjestivät yhden päivän mittaisen yleislakon Intiassa. Tämän valtavan toimintapäivän kutsuivat koolle 10 ammattiliittoa ja yli 250 maanviljelijöiden järjestöä. Toimintapäivään liittyi suuria protesteja sekä joidenkin osavaltioiden lähes täydellinen sulkeutuminen. Ammattiliittojen kutsun mukaan yleislakko järjestettiin vastustamaan pääministeri Modin johtamaa ”ihmisvastaista, työläisvastaista, kansanvastaista ja tuhoisaa” BJP-hallitusta.

Lakkolaisten vaatimuksiin kuuluivat:

• Kaikkien maanviljelijävastaisten lakien ja työläisvastaisten työsääntöjen peruminen
• 7500 rupian [n. 85 euroa, suom. huom] maksaminen jokaiselle [alle köyhyysrajan elävälle, suom. huom.] perheelle, jotka eivät maksa veroja
• Kuukausittainen 10 kilon ruoka-apu sitä tarvitseville perheille
• MGNREGS (Mahatma Gandhi National Rural Employment Guarantee Act) [vuonna 2005 säädetty asetus, jonka tarkoitus on taata työllistyminen maaseudulla, suom. huom.] -asetuksen laajentaminen sisältämään 200 työpäivää vuodessa, parempaa palkkaa sekä asetuksen laajentaminen koskemaan myös kaupunkiteollisuuden työpaikkoja.
• Julkisen sektorin, mukaan lukien rahoitusala, yksityistämisen pysäyttäminen
• Valtion ylläpitämien valmistus- ja palvelualojen, kuten rautateiden, asetarviketehtaiden, satamien jne. yhtiöittämisen pysäyttäminen.
• Valtion ja julkisen sektorin työntekijöiden erittäin ankaran ennenaikaiselle eläkkeelle pakottamisen peruminen
• Eläkkeet kaikille, nykyisen kansaneläkejärjestelmän alasajo ja siirtyminen takaisin entiseen eläkejärjestelmään parrannuksilla

Työntekijät lähes kaikilla Intian tärkeimmillä teollisuudenaloilla – mukaan lukien teräs, hiili, televiestintä, tekniikka, kuljetus, satamat ja pankkitoiminta – liittyivät lakkoon. Opiskelijat, kotityöntekijät, taksikuskit ja muut alat osallistuivat myös valtakunnalliseen toimintapäivään.

Valtakunnallisen lakon vaatimusten lisäksi tietyt alat esittivät toimialakohtaisia ​​vaatimuksia torjuakseen hallituksen hyökkäyksiä alallaan, jonka toiminta vaikuttaa koko Intian työväenluokkaan. Esimerkiksi pankkien työntekijät taistelevat pankkien yksityistämistä, ulkoistamista ja suuryritysten velkojen perumista vastaan sekä palvelumaksujen alentamisen puolesta.

Muut ammattialat esittivät vaatimuksia liittyen Intian hallituksen tyrmistyttävän kehnoon vastaukseen Intiaa ravistelevaan pandemiaan ja talouskriisiin. Kuten Bombayn yliopisto- ja korkeakouluopettajien liiton lausunnossa todettiin:

Tämä lakko vastustaa koronaviruksen ja lockdownin laukaisemaa tuhoisaa terveydellistä ja taloudellista kriisiä, joka kohtaa työläisiä. Tilannetta on pahentanut entisestään keskushallituksen säätämä joukko ihmisille vihamielisiä maatalouslakeja ja työsääntöjä. Näiden toimenpiteiden ohella kansallinen koulutuspolitiikka NEP [National Education Policy, suom. huom.] aiheuttaa edelleen korjaamatonta haittaa koulutuksen oikeudenmukaisuudelle ja saatavuudelle.

Yleislakko järjestettiin koronaviruspandemian aiheuttaman tuhon keskellä Intiassa. Maassa on todettu yli 9,2 miljoonaa koronatartuntaa, joka on toiseksi suurin luku maailmassa. Virallisten tietojen mukaan pandemian alusta tähän asti lähes 135 000 ihmistä on kuollut. Luvut ovat todennäköisesti paljon suurempia. Tämän lisäksi miljoonat ihmiset ovat menettäneet toimeentulonsa ja kohtaavat lisääntynyttä köyhyyttä ja näkevät nälkää maassa, jossa jo ennen pandemiaa 50 prosenttia kaikista lapsista oli aliravittuja.

Pandemia on levinnyt suurkaupungeista, kuten Delhistä, Mumbaista ja muista kaupunkikeskuksista maaseudulle, jossa julkinen terveydenhuolto on vähäistä tai olematonta. Modin hallitus on vastannut pandemiaan asettamalla etusijalle suuryritysten voitot ja miljardöörien omaisuuksien suojelemisen, työläisten elämän ja elannon suojelemisen sijaan.

Vastustaakseen näitä hyökkäyksiä – joista monet alkoivat jo ennen pandemiaa – maanviljelijät ja maaseudun työntekijät ovat protestoineet useita kuukausia. He liittyivät valtakunnalliseen lakkoon viime viikolla, järjestäen toimintaa ympäri maata. Pienviljelijät Intian kolmesta suurimmasta maanviljelyosavaltioista marssivat Delhiin asti protestoidakseen Modin hallituksen säätämiä lakeja, jotka antaisivat lisää erivapauksia yrityksille ja teolliselle maanviljelylle. Poliisi otti heidät Delhissä vastaan kyynelkaasulla ja julmilla sortotoimilla.

Nationalistinen ja oikeistolainen halitus on käyttänyt pandemiaa tekosyynä, jonka varjolla muslimien ja siirtotyöläisten oikeuksia on rajoitettu entisestään. New Delhissä huhtikuussa valtakunnallisen lockdownin jälkeen kotiin palaavia siirtotyöläisiä suihkutettiin julmasti desinfiointiin tarkoitetulla valkaisuaineella.

Modi on myös kiihdyttänyt nationalistista retoriikkaansa etenkin Kiinaa vastaan pyrkiessään hyödyntämään Yhdysvaltain ja Kiinan välistä kauppasotaa sekä syventämään strategista ja sotilaallista yhteistyötään Yhdysvaltojen kanssa.

Vuosikymmeniä jatkuneen uusliberalismin luoman ja pandemian pahentaman kärsimyksen keskellä ammattiliittojen johtajat kutsuivat koolle lakon, jotta työntekijät voisivat ilmaista tyytymättömyytensä hallitusta kohtaan. Tämä yhden päivän lakko osoitti työväenluokan vihan hallitusta kohtaan sekä maanviljelijöiden, työntekijöiden ja opiskelijoiden yhtenäisyyden. Yhden päivän yleislakko ei kuitenkaan riitä kaikkien työntekijöiden ja maanviljelijöiden esittämien kunnianhimoisten vaatimusten saavuttamiseen. Intian työväenluokan on taisteltava lakon laajentamiseksi maan ammattiyhdistysliikkeen keskusjärjestöjen CITU:n ja AITUC:n johtajia vastaan. Liittojen stalinistiset johtajat yrittävät hallita työväenluokan vihaa järjestämällä pelkkiä symbolisia mielenosoituksia.

Epäilemättä tämä laajamittainen koordinoitu toiminta näytti Intian työväenluokan ja maanviljelijöiden yhteistoiminnan suuren potentiaalin. Se inspiroi työläisiä kaikkialla maailmassa käyttämään yhtä parhaista työkaluistamme kapitalisteja vastaan: lakkoa.

---

Teksti: Maria Aurelio / Käännös: Juho Tamminen

Alkuperäinen teksti on julkaistu englanniksi sosialistisen uutissivusto Left Voicen verkkosivuilla 27.11.2020.