Suurimmat puolueet näyttivät karun kantansa hoitajien tilannetta kohtaan eilen MTV:n Asian ytimessä -ohjelmassa. Ohjelmassa neljän suurimman puolueen puheenjohtajilta kysyttiin, pitäisikö hoitajille maksaa koronaviruspandemian aikaisesta työstä lisiä. Yksikään puheenjohtaja ei vastannut myönteisesti.

Pääministeri Sanna Marin osoitti luokkapetturuutensa antamalla kylmää kyytiä hoitajille. Kokoomukselta, Keskustalta ja Perussuomalaisilta oli tietenkään turha odottaa mitään muuta kuin työläisten kyykytystä. Tyrmistyttävää on, miten työväenpuolueeksi itseään kutsuva SDP on ryhtynyt työläisvihamielisen porvaripolitiikan kassaraksi. Tätä se on toki ollut jo useamman vuosikymmenen ajan, mutta erityisen räikeästi luokkapetturuudesta kertoo tämä Marinin lausunto:

-Emme sovi palkoista tai työehdoista. On erittäin tärkeää, että tehdään selväksi, että työmarkkinaosapuolet sopivat näistä kysymyksistä. Emme voi lähteä sellaiselle tielle, että poliittisesti lähtisimme huutokauppaan ihmisten palkoista. Se toimisi myös toiseen suuntaan, Sanna Marin sanoi.

”Poliittinen huutokauppa ihmisten palkoista” on kuin suoraan patamustan porvaripuolueen puheenjohtajan suusta. Sitä ei odottaisi kuulevansa ”vasemmistolaisen” hallituspuolueen pääministeriltä.

Hoitajat ovat luonnollisesti raivoissaan. He ovat jo venyneet käsittämättömän paljon kriisissä, eivätkä ole saaneet osakseen edes kiitosta – saatikka parempaa palkkaa ja työehtoja. Tehyn puheenjohtaja Millariikka Rytkönen suorat sanat hallitukselle:

-Aikamoista sumutusta. Jos eduskunta voi päättää valmiuslain käyttöönotosta, jolla yksittäisiä hoitajia voidaan määrätä vasten tahtoa töihin, on ihan selvää, että eduskunta voi myös päättää tuon lain aiheuttaman rasitteen korvaamisesta. Ihan samalla tavalla kuin hallitus on tukenut yrityksiä ja kuntia koronakriisin aikana. Mikään tai kukaan ei sitä estä, jos näin tahdotaan ja päätetään. Myös rahaa olisi. Eilisen tentin mukaan kunnille on jo nyt ohjattu miljardi euroa ylimääräistä koronakuluihin, Rytkönen lataa.

-Taitaa vain olla kysymys siitä, että ei haluta. Silloin on helpompi heittää kuuma peruna pois käsistä ja sanoa, että emme voi puuttua tähän. Mutta sehän ei ole totta. Olkaapa arvoisa Suomen hallitus edes rehellisiä hoitajille, hän jatkaa.

Kauas on päästy

Ensinnäkin: Marin maalaa uhkakuvia siitä, että jos nyt edustajainlaitoksen puolella aletaan puuttumaan työehtoihin, voi myös työnantajapuoli tehdä niin. Missä maailmassa pääministerimme on elänyt? Työnantajapuoli polkee järjestelmällisesti työläisten oikeuksia ja tekee sen myös valtiovallan avulla aina, kun siihen pystyy. Mitä muuta kiky-sopimus tai aktiivimalli ovat, kuin työnantajan toteuttamaa luokkasotaa valtion sisällä?

Toiseksi: Marinin lausunnosta näkyy, miten kapitalismi on myös ”vasemmiston” piirissä tullut itsestäänselvyydeksi. Marinin mukaan palkkatyö on ”työmarkkinaosapuolten välinen asia”, eikä yhteiskuntaamme oleellisesti jakava poliittinen asia. Uskottelemalla, että kyseessä on ikään kuin ”epäpoliittinen asia”, Marin pesee kätensä kaikesta siitä vastuusta, joka hänen pitäisi työväenpuolueen johtajana kantaa. On varsin kummallista, että sosialidemokraattisen puolueen johtaja sanoo, ettei hallitus ole työmarkkinaosapuoli. Työväenpuolueiden historiallinen tehtävä on nimenomaan käydä luokkataistelua työläisten puolesta, ja tähän kuuluu olennaisesti puuttuminen työmarkkinoihin.

Miettikääpä, jos silloin, kun Suomessa lakkoiltiin viisipäiväisen työviikon tai kesälomalain puolesta, jos silloinen demaripoliitikko olisi sanonut, että ne ovat ”työmarkkinaosapuolten välisiä asioita”? Ajatelkaa vaihtoehtoista vuoden 1956 yleislakkoa, jonka seurauksena palkkataso ei olisi noussutkaan, koska valtiovalta katsoi sellaisen häiritsevän kapitalistista voitontavoittelua?

Erityisen törkeän Marinin lausunnosta tekee se, että pandemia on Suomea pahimmin ravistellut kriisi sitten sotien tai Neuvostoliiton hajoamisen, ja sosialidemokraattinen pääministeri viittaa kintaalla kaikkein tärkeimpien työläisten, hoitajien, ahdingolle.

On myös harhaanjohtavaa implikoida, ettei valtiolla olisi mitään tekemistä sairaaloiden palkkapolitiikan kanssa – omistaahan valtio itsekin sairaaloita, sekä valvoo ja rahoittaa lähes kaikkia hoitolaitoksia koko maassa. On uskomaton väite, ettei maan hallituksella olisi mitään valtaa eikä edes sanottavaa elintärkeiden, jo valmiiksi alipalkattujen työntekijöiden kohteluun.

Onko kapitalismille vaihtoehtoa?

Perinteiset vasemmistopuolueet ovat hylänneet historiallisen tehtävänsä tarjota vaihtoehtoja kapitalismille. Kapitalismi nähdään välttämättömänä järjestelmänä. Kaikki puolueet, perinteisiä työväenpuolueita myöten, ovat hyväksyneet ja sisäistäneet porvarivallan olemassaolon, ja tappelevat enää murusista.

Kukaan ei uskalla vaatia parempaa, vaan radikaalimmatkin ”parannukset” ovat tosiasiassa vain hieman pienempiä heikennyksiä, kuten näimme esimerkiksi aktiivimalli kakkosen kanssa. Tästä syystä leikkaukset ja karkotukset jatkuvat edelleen, ympäristöä tuhotaan surutta ja ilmastotoimissa venkoillaan. Näitä kutsutaan torjuntavoitoiksi, vaikka työväenluokan asema on heikentynyt jatkuvasti viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana.

Tämä ei tietenkään ole uusi ilmiö, eikä palaudu täysin Mariniin eikä edes koko Suomen poliittiseen kenttään.

Työväenluokan tulee tunnistaa omat yhteiset intressinsä ja niiden vastakkaisuuden porvarien kanssa. Meidän ei tule tehdä kompromisseja niiden tahojen kanssa, jotka jo hyväksikäyttävät meitä ja tuhoavat yhteisen luontomme. Porvariston intressit – jatkuva voitontavoittelu, loputon talouskasvu, piittaamattomuus ympäristöstä – eivät yksinkertaisesti sovi yhteen useimpien ihmisten intressien kanssa. Tarvitaan työväenluokkaista, luokkakantaista politiikkaa – meidän itsemme omaa luokkaamme varten tekemää politiikkaa.

Kaikkien maiden työläiset, liittykää yhteen! Hävittävänä meillä on nykyään kahleidemme lisäksi myös koko ihmissivilisaation tulevaisuus. Voitettavana meillä on edelleen koko maailma.