Etätyön hinta työntekijälle

Koronapandemia on muuttanut tapaamme työskennellä pysyvästi. Etätyöskentely ja digitalisaatio ovat kuin pullon henki, jota on vaikea laittaa takaisin kun sen on jo kerran päästänyt valloilleen. Suuryhtiöt ovat jo ennen pandemiaa puskeneet etätyöskentelyä mahdollisuutena, mutta tämä vuosi on ollut oiva mahdollisuus puskea työt koteihin. Miksi näin tehdään ja millä tavalla se voi olla uhka työntekijöiden terveydelle, taloudelle ja turvallisuudelle?

Aluksi on tunnustettava etätyöskentelyn hyvät puolet. Kaikki työ ei vaadi muiden läsnäoloa ja erityisiä työtiloja, joten on täysin ymmärrettävää, että etätyöskentelyllä voidaan välttää työpaikalla olemisen ja sinne siirtymiseen liittyvät kulut. Työntekijät ovat enemmän kotona perheensä kanssa, työajat voivat olla joustavampia ja on näppärämpää sopia verkkotapaaminen kuin fyysinen tapaaminen. Olen itse kokenut etäopiskelussa myös hyviä puolia, kuten sen, että voin seurata luentoa sängyllä verkkareissa sen sijaan, että istun luentosalissa ja säästän päivästäni siirtymiseen kuluvan ajan.

Futuremoten tutkimuksessa suurin (85%) osa vastanneista ilmoitti olevansa tyytyväisiä etätyöhön. Tutkimuksesta käy kuitenkin myös ilmi, että suurimmalla (69%) osalla on myös käytössään erillinen toimistohuone tai työtila kotonaan. Vain 34%:lla vastanneista oli alle 18-vuotiaita lapsia. Jo tässä alkaa paljastumaan väestönosa, jolle etätyöskentely soveltuu parhaiten: hyvätuloiset ja mielellään lapsettomat työntekijät. Pienituloisille, perheellisille työntekijöille, joiden puoliso saattaa myös olla etätöissä ja lapset vielä suurimmaksi osaksi kotona (tai kokonaan, jos koulu on laitettu etäopetukseen) voi olla hyvin haastavaa järjestää hyviä etätyöskentelyolosuhteita.

Ihminen on sosiaalinen eläin. Futuremoten tutkimuksessa todettiinkin, että suurin osa vastanneista ovat kokeneet sosiaalisen eristäytymisen tunteita (60%) ja olleensa erossa työtovereista (72%). Auntie Solutionsin kyselyssä on havaittu, että työntekijöiden stressitaso on noussut loppuvuotta kohti työtehon noustessa. Olemme saaneet siis tehostettua työskentelyä etätyön avulla sosiaalisten suhteiden ja hyvinvoinnin kustannuksella. Pelko ja epävarmuus omasta tilanteestaan ovat varmasti motivoivia tekijöitä.

Ehkä paljastavin tieto löytyy Työterveyslaitoksen tutkimuksesta, joka raportoi hieman alle puolen (49,5%) työntekijöistä pärjäävän hyvin digitalisoituneessa työelämässä. Etenkin vanhemmat työntekijät kokevat enemmän haasteita erilaisten laitteiden kanssa. Vanhempi työväestö onkin vaikeimmassa asemassa, jos joutuu työttömäksi tai alaan tulee merkittäviä muutoksia, jotka vaativat paljon joustavuutta. Kilpailussa työpaikoista jäävät jalkoihin he, jotka vaativat ylimääräistä koulutusta tai sopeutumista työoloihin.

Töiden siirtyminen kotiin ei ole uusi ilmiö. Tämä pandemia on vain kiihdyttänyt jo valmiiksi käynnissä ollutta kehitystä ja monilla aloilla etätöiden rooli tulee jäämään merkittäväksi. Vaikka joillekin etätyöt varmasti sopivat, tässäkin kehityksessä on kyseessä työn kustannusten siirtämisestä työntekijöille voittomarginaalien kasvattamiseksi. Kodissa tehdään eniten ilmaista työtä: puhtaanapito, ruuanlaitto, asunnon tai talon ylläpito ja muut hyvän elintason mahdollistavat  työt tehdään korvauksetta. Kun työntekijä on fyysisesti työpaikallaan, työnantajalla on vastuu työntekijästään siitä ajasta, mitä on työpaikalla: hänen tulee maksaa tiloista, niiden puhtaanapidosta, työturvallisuudesta, mahdollistaa ruokailu tavalla tai toisella, pitää huolta että työpaikalle pystyy tulemaan ja huolehtia lukemattomista muista kuluista ja vastuista.

Kun työntekijä sen sijaan tekee töitä kodista käsin, toisin sanoen tekee kodistaan työpaikan, monet näistä kuluista siirtyvät työntekijälle. Monet työpaikan kulut ovat nyt kodin kuluja, eli riippuvaisia siitä ilmaisesta työstä, mitä työntekijät tekevät jo kotonaan. Luuletteko, että tämä tulee näkymään työntekijöiden palkoissa? Nyrkkisääntönä on, että pääoma ei tee mitään, mikä ei kasvata sen voittomarginaaleja. Yksi näistä keinoista on työn kustannusten polkeminen. Etätyö ja tulee tekemään työvoimasta halvempaa, koska kotona tehtävän työn kustannukset ovat työnantajalle ilmaisia ja digitalisaatio aiheuttaa uutta kilpailua työmarkkinoilla, joka halventaa työn hintaa.

Entä etätöihin liittyvä työtavat? Viime vuonna psykatrisissa julkaisussa alettiin puhua Zoom-uupumuksesta, mikä tarkoittaa verkkoneuvottelusovellusten aiheuttamasta uupumuksesta ja särystä. Lyhenevätkö ihmisten työajat tai nousevatko palkat, jos etätyöskentely ja digitalisaatio tekevät meistä sairaampia? Jotkut sopeutuvat sosiaaliseen etäisyyteen, digitaalisiin työvälineisiin ja verkkotyöskentelyyn paremmin kuin toiset. Mikä on niiden kohtalo, jotka tarvitsisivat fyysistä työympäristöä ja työyhteisöä? Entä he, keillä on jo valmiiksi terveyshaittoja, joita digitaaliset työskentelytavat ja verkkotyöskentely pahentavat?

Uusiin työtapoihin ja teknologioihin tulisi soveltaa sisustuksesta tuttua KonMari-tekniikkaa: jos se ei tuota iloa, siitä tulee luopua. Kapitalismi on luonteeltaan pahoinvointia tuottava järjestelmä ja tulisi olettaa, että kaikkiin uusiin innovaatioihin liittyy taka-ajatus, joka hyödyttää kapitalisteja, ei työntekijöitä. Etätyötä ei tule vastustaa koska kotona työskentely olisi itsessään haitallista: sitä tulee vastustaa, koska se siirtää työn kuluja työntekijöille ilman kompensaatiota. Kun etätyösuositukset lakkautetaan ja työntekijät kohtaavat vaatimuksen jatkaa töiden tekemistä kotona, heidän tulee pohtia, ketä se oikeasti hyödyttää, ja miten sen voi saada hyödyttämään työntekijöitä itseään.