Proletaarit onnittelee Trans ry:tä nopeasti kerätyistä allekirjoituksista kansalaisaloitteelle, ja toivottaa sille myös jatkuvaa menestystä taantumusta vastaan sekä eduskunnassa että sen ulkopuolella. Tätä tarkoitusta varten Proletaarit on halukas ja velvoitettu tukemaan aloitetta muutenkin kuin vain laittamalla nimensä tukijoiden listalle – minkä se tekikin yksimielisesti ja innolla. Eduskunnassa menestyäkseen taantumusta, opportunismia, ja pelkuruutta vastaan, aloitteen ja sen asianajajien täytyy kasvattaa entisestään todellista painetta, jota ilman porvarillinen valtio, sen viranhaltijat, ja sen parlamentti tulevat vesittämään, pysäyttämään ja hautaamaan aloitteen tekosyihin ja byrokratiaan, mikä onkin kohtalo valtaosalle aloitteita.

Kehotamme edelleen allekirjoittamaan aloitteen, jotta syntyisi edelleen poliittista painetta. Vaikka aloite on kerännyt tarvittavat 50 000 kannatusilmoitusta, on jokaisesta allekirjoituksesta edelleen hyötyä.

Tälläkin kirjoittamisen hetkellä on puhetta siitä, että Sosiaali- ja terveysministeriöllä ei ole tarpeeksi työvoimaa ajamaan edes hallituksen omaa translakiasiaa. Tämän todellisen paineen rakentamiseksi tulisi työläisiä edustavien liittojen asettua aloitteen taakse, antaa sille voimaa luvata, että aloitteen vesittämistä tai torjumista ei tulla hyväksymään ilman seuraamuksia. Ikävä kyllä liitoissa, erityisesti niiden johtoportaissa, on samanlaista taantumusta, opportunismia, ja pelkuruutta kuin eduskunnassa, joten työtä riittää, ennen kuin tukea tippuu sorretuille ja riistetyille hävittäjien ja vapaakauppasopimusten sijaan.

Mikäli työväen järjestöt saataisiin taivutettua porvarillista painetta vastaan tukemaan transsukupuolisten (ja erityisesti transsukupuolisten nuorten ja lasten) asiaa, asettumaan sorrettujen puolelle tällaisessa poliittisessa kysymyksessä, sitä todennäköisemmin ne saataisiin taipumaan myös muiden kysymysten kohdalla, kuten esimerkiksi edellämainituissa hävittäjäkaupoissa ja muussa militarismissa, kaivosten ja metsänhakkuun, ulkomaalaisten työläisten erityisen riiston ja hyväksikäytön, ja niin edelleen. Nämä eri asiat eivät ole erillisiä vaan kaikki erottamattomasti kiinni luokkataistelun määrittämässä yhteiskunnassa, transsukupuolisten sorto ei ole missään nimessä erossa kaikesta muusta sorrosta.

Juuri tällaisten taisteluiden kohdalla on edistyksellisillä saumaa nousta liitoissa, puolueissa, ja muissa järjestöissä johtaviin asemiin, mikäli he vain rohkenevat taistella oikean asian puolesta, ja sitä paremmassa asemassa koko työväki tulee olemaan kaikenlaista porvarillista sortoa ja riistoa vastaan. Sitä vastoin pelkurit, työväen luopiot ja yltiösovittelijat vaarantavat asemansa, jos asettuvat avoimesti edistystä vastaan, mikä selittääkin kaikenlaisen arkailun ja selittelyn. Avoimessa poliittisessa taistelussa on paljon voitettavaa, hyvin vähän hävittävää.

Tietenkään liitot eivät ole ainoa voiman lähde, eivätkö ne voi korvata puolueita (vaikka nykyiset puolueet ovatkin kelvottomia), mutta niillä on paljon sellaista voimaa, jota tällä hetkellä käytetään porvarisluokan eduksi, ne ovat porvarillisen ideologian vallassa. Ne järjestävät työläisiä yksiin ja samoihin järjestöihin, ja näin ollen niihin ja niissä vaikuttaminen on myös järjestäytyneisiin työläisiin vaikuttamista. Näin ollen liittojen laiminlyöminen tässäkin kysymyksessä olisi kenelle tahansa työväen asianajajalle velvollisuuksien laiminlyömistä. Miten suotuisaa olisikaan se, että esimerkiksi JHL allekirjoittaisi aloitteen ja antaisi sille todellisen ja kokonaisvaltaisen tukensa, ei vain sanallisen tukensa; miten onnellista olisikaan se, että aloitteen vesittämistä ja hautaamista vastaan olisi ”tai muuten!” -tapainen uhka!