Tämä on erään Postin työntekijän kertomus työpaikkansa tapahtumista. Nimimerkki Kusti Cartero kertoo, miten työehtojen polkeminen tapahtuu käytännössä Postissa. Proletaarit julkaisee työläisten omia kertomuksia työstä, elämästä ja luokkayhteiskunnasta. Mikäli haluat kertoa kokemuksistasi työstä tai työväenluokkaisuudesta, ota yhteyttä proletaarit@gmail.com

Kusti Cartero

Työskentelin ensimmäistä kertaa postilla vuonna 2013. Tarvitsin töitä, ja kaverini kertoi tuntevansa helsinkiläisen postin pomon. Ammattitaidon osoittamiseksi riitti kuulemma se, että osasi avata toimiston oven. Soitin pomolle ja osoitettuani hallitsevani vaadittavat taidot pääsinkin heti töihin. Työnantajakseni kirjattiin työsopimukseen PostiExtra. PostiExtra oy oli postin oma rekrytointifirma, joka palkkasi Posti oy:n palvelukseen osa-aikaisia, ”väliaikaisia tuuraajia”. Työsopimukseeni ei kirjattu vähimmäistunteja, mutta käytännössä minulla oli töitä juuri niin paljon, että heidän ei tarvitsisi tarjota minulle vakituista työsopimusta. Työskentelin siis 9 peräkkäistä arkipäivää  minkä jälkeen minulla oli palkaton vapaapäivä.

Itse työ oli mukavaa; vain mainostenjakaminen hidasti työtä. Menin aamukuudeksi lajittelemaan postinumeron postit, minkä jälkeen jokainen alkoi lajittelemaan oman reittinsä posteja.  Kahvi- ja ruokatauoista ei juuri kerrottu, mutta pyrin pitämään tauot yhdessä muiden työntekijöiden kanssa. Monet söivät ennen lähtöään reitille, mutta minä aloittelevana postinjakajana halusin päästä hyvissä ajoin kotiin, joten en juuri pitänyt taukoja tai syönyt lounasta. Pääsin kotiin tämän ansiosta yleensä ajallaan, kahteen mennessä. Ylitöistä saimme työehtosopimuksen mukaisen korvauksen. Jos olimme valmiit ennen kahta, saimme lähteä kotiin ajoissa mutta saimme palkan koko päivältä. Tämä motivoi monet jakamaan vauhdikkaasti perjantaisin! Työ muuttui hyvin puuduttavaksi muutaman kuukauden jälkeen. Sain mieluisamman työtarjouksen puolen vuoden postinjakamisen jälkeen, ja vaihdoin työpaikkaa.

Vuonna 2020 etsin töitä opiskelujeni oheen, ja löysin netissä Posti oy:n rekrytointisivut. Kirjoitin sähköpostiosoitteeni kenttään, ja minuun luvattiin olla yhteydessä. Mitään ei kuulunut, joten katsoin sivua uudestaan. Perjantaisin voisi kuulemma mennä aamupäivällä avoimeen työhaastatteluun! Poljin perjantaiaamupäivänä sivuilla kerrottuun osoitteeseen, mutta paikalla ei ollut kuin tyhjennettävä toimisto. Sen ovessa oli lappu, jossa luki sähköpostiosoite johon työnhakijoiden toivottiin lähettävän viestiä. Lapussa olevaan puhelinnumeroon ei vastattu. Huomasin työvoimatoimiston nettisivuilla Postin työilmoituksen. Postinjakajan palkka oli sen mukaan PAU:n työehtosopimuksen mukainen, 11,82€ tunnissa. Postille jättämiini hakemuksiin ei kuitenkaan vastattu, joten päätin vastata SOL Logistiikkapalveluiden ilmoitukseen. SOL Logistiikkapalvelut oy on yritys, joka välittää vuokratyöntekijöitä mm. Posti oy:lle. Työsopimus tehdään SOL Logistiikkapalveluiden kanssa, Medialiiton työehtosopimuksen mukaan. PAU:n TES:n mukainen tuntipalkka on 11,49 – 14,60 € tunnissa, Medialiiton TES:n mukaan 9,02-10,29€ . PAU:n työehtosopimuksessa iltatyölisä on 20%, Medialiiton TES ei iltatyölisää tunne. (PAU:n esite 2021).  Lähetin SOLille täysin saman hakemuksen kuin Postille, ja minut kutsuttiin työhaastatteluun samana päivänä. Sain töitä ns. nollatyösopimuksella etelähelsinkiläisesta postista. Töitä olisi postinjakopäivinä eli maanantaina, keskiviikkona ja torstaina. Tätä ei kuitenkaan kirjattu työsopimukseen.

Itse työ oli tuttua. Reitit ja mainosmäärät tosin olivat kasvaneet valtavasti. Tauoista ei perehdytyksessä edelleenkään kerrottu. Mainosten määrä oli uskomaton: useina päivinä paksuja mainosnivaskoja oli enemmän kuin normaalia postia. Jaoin postia uusiin, korkeisiin tornitaloihin. Jo niiden normaalit postit eivät meinanneet mahtua olkalaukkuuni ja syliini, joten mainosten kantaminen olisi ollut aivan epäinhimillisiä kykyjä vaativa teko. Olin reitillä nopea, sillä minun piti usein keretä joko iltaluennolle tai hakemaan tyttäreni koulusta viiteen mennessä. Työpäiväni oli merkattu aluksi alkavan kello 7:30 ja päättyvän 15:15. Keskimääräisenä työpäivänä sain kiirehtiä, että pääsisin töistä neljään mennessä. Lounaat ja tauot jäivät, ja jaoin reitit nopeasti. Olin usein ensimmäisenä takaisin Postilla. Näin vakituisia työntekijöitä jakavansa edelleen reittejänsä lähdettyäni töistä. Monella työpäivät venyivät joka ainoa päivä.

Opiskeluni alkoivat, ja minulla oli luento torstaiaamuisin. Minulle tarjottiin lyhyempää päivää: muut lajittelisivat reitin ja minä menisin vain jakamaan. Työaikani oli merkattu 12-18, mutta olin lähes aina valmis verkkaiseenkiin tahtiin mentyäni puoli viiteen mennessä. Pomo oli reiluna kaverina merkannut tuntini yläkanttiin, jotta ”aika riittäisi”, mutta käytännössä tämä tarkoitti sitä, että minulle ei tarvinnut maksaa ylityökorvauksia päivinä jolloin postia oli enemmän.

Työtuntejani seurattiin kahdella tavalla. Postilla oli reitillä kannettavat älypuhelimet, joihin tuli leimata itsensä sisään ja ulos. Tämän lisäksi työn alku- ja loppuajat tuli merkata SOL:n nettilomakkeeseen. Monta kertaa kävi niin, että SOL:n nettisivuilla olevaan työajanseurantaan merkkaamani tunnit oli pyöristetty alakanttiin. Jos olin sovitusta myöhässä minuutin, oli työaikani alku siirtynyt 5 minuuttia eteenpäin. Jos lähdin töistä minuutin ajoissa, oli tätä siirretty aikaisemmaksi. Lähetin aiheesta sähköpostia SOL:n alituiseen vaihtuvalle yhteyshenkilölleni, joka ei koskaan vastannut.

Liityin töitä saatuani Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU:n jäseneksi. PAU on ottanut viime aikoina kantaa vuokratyöntekijöiden oikeuksien puolesta vaatimalla Postia noudattamaan PAU:n työsopimusta, jossa on työntekijöiden kannalta paremmat ehdot. Kokemukseni ja duunikaverien juttujen perusteella monet vakituiset postinjakajat ovat PAU:n jäseniä, ja ovat ymmärrettävästi katkeria siitä, että heidän järjestäytymistään haitataan palkkaamalla Postille enemmän ja enemmän halpaa vuokratyövoimaa, joka pyrkii tekemään työt mahdollisimman nopeasti eikä usein kuulu ammattiliittoon.

PAU aloitti hiljattain #joukkuevoimalaji – kampanjan vuokratyöntekijöiden järjestäytymisen puolesta. PAU on ollut viime vuosina valmis lakkoilemaan työehtojen puolesta, ja postinjakajien yleisen tunnelman huomioonottaen aika tuntuisikin olevan kypsä lakolle. Vaatimusten ei tule kuitenkaan jäädä PAU:n työehtosopimuksen noudattamiseen, sillä työntekijöiden riisto, reittien pidennykset, mainosten määrä ja postin palveluiden huono laatu jatkuvat niin kauan, kun Posti on yhtiöitetty. Työntekijöiden ja ammattiliittojen tulee vaatia Postin yhtiöittämisen perumista ja sen palauttamista valtion laitokseksi! Voitontavoittelu pois peruspalveluista!