Epävarmoissa työsuhteissa olevat työläiset ja keikkatalouden työntekijät kuolevat kahdesti todennäköisemmin Covid-19-viruksen aiheuttamaan sairauteen kuin turvallisemmassa työssä olevat työntekijät, Englannin ja Walesin ammattiliittojen keskusjärjestö TUC: n analyysi paljastaa.
Sairauspäivärahojen puute, kapeammat oikeudet ja kotimainen alhainen palkkataso yhdistettynä ammatteihin, jotka usein altistavat ihmisiä virukselle, ovat myötävaikuttaneet epävarmojen työntekijöiden kuolleisuuden kaksinkertaistamista muiden joukossa, ammattiliitot kertovat.
Miespuolisilla työläisillä, joilla ei ole taattua säännöllistä työaikaa tai tuloja tai jotka ovat matalapalkkaisia itsensä työllistäviä työläisiä, koronaan kuolleisuusaste viime vuoden maaliskuusta joulukuuhun oli 51 per 100 000, kun taas turvallisempaa työtä tekevillä 24 per 100 000. Vastaavasti epävarmassa työssä olevien naisten kuolleisuusaste oli 25 per 100 000, kun taas heillä, joilla on vähemmän työsuhteen epävarmuutta, oli 13 per 100 000.
Virallisista tiedoista saadut räikeät luvut korostuivat eilen erillisessä TUC-kyselyssä, joka paljasti, että epävarmoissa työsuhteissa olevat työläiset jäävät lähes kymmenen kertaa muita todennäköisemmin ilman sairauspäivärahaa.
TUC vaati, että pandemiasta tulisi käännekohta, ja sairauspäiväraha on nostettava todellisen elopalkan tasolle, sen tulisi olla kaikkien saatavissa. Lisäksi TUC vaati nollatuntisopimusten kieltoa ja luopumista valheellisesta termistä ”itsensätyöllistäjä”. Ay-keskusjärjestö myös huomautti, että yksi yhdeksästä työntekijästä työskentelee epävarmalla alalla ja että naiset, vammaiset työntekijät sekä mustat ja vähemmistöryhmien etniset työntekijät ovat paljon epävakaammassa asemassa – melkein puolet nollatuntisopimuksessa olevista työntekijöistä kuuluvat etnisiin vähemmistöihin.
Epävarmoissa olosuhteissa työskentelevät ovat jatkaneet pitkälti työtä kodin ulkopuolella pandemian aikana. Heistä monet ovat elintärkeiden alojen työntekijöitä, joiden aliarvostettu työ on tullut erittäin näkyväksi kriisissä. Britanniassa on yksi alhaisimmista valtion sairauspäivärahoista Euroopassa, ja lähes kaksi miljoonaa työntekijää ei ansaitse tarpeeksi saadakseen sairauspäivärahaa.
TUC:n pääsihteeri Frances O’Gradyn mukaan ”taustasta riippumatta kaikki ovat oikeutettuja oikeudenmukaisen palkkaan ja siihen, että heitä kohdellaan arvokkaasti ja kunnioittavasti.”
”Liian moni työntekijä on loukussa nollatuntisopimuksissa tai muunlaisessa epävarmassa työssä, ja heitä kohtaa kolminkertainen isku – endeeminen matala palkka, kapeat oikeudet työpaikassa ja matala tai olematon sairauspäiväraha,” jatkaa O’Grady. ”Monet heistä ovat elintärkeiden alojen työntekijöitä, joille me kaikki annoimme aplodeja – kuten sosiaalihuollon työntekijät, kuljettajat ja koronavirustestausta tekevä henkilöstö”.
”Tämän on oltava käännekohta. Ministerien on pikaisesti nostettava lakisääteinen sairauspäiväraha todellisen elopalkan tasolle ja varmistettava, että kaikki saavat sen – myös nollatuntisopimuksella ja muulla epävarmalla työllä”, vaati ay-keskusjärjestön pääsihteeri.
Mutta on myös aika ”puuttua epävarman työn vitsaukseen”, O’Grady sanoo. Hän lisää, että ”on aika kieltää nollatuntisopimukset, vale itsensä työllistämisestä ja lopettaa hyväksikäyttö työssä”.
Britannian suurimman ammattiliiton Unite:n terveys- ja turvallisuusneuvoja Rob Miguel sanoo terävästi: ”Tämä viimeisin todiste siitä, että kun kyseessä on Covid-19, emme ole kaikki samassa veneessä”.
Toisaalta on ilmeistä, että pandemian riskejä ei ole kannettu tasa-arvoisesti. Naiset, vammaiset ja rodullistetut ovat todennäköisemmin epävarmassa työssä. Joseph Rowntree-säätiön tutkimus on osoittanut, että nollatuntisopimuksella tai määräaikaisessa työsuhteessa olevat henkilöt menettivät työpaikkansa neljä kertaa todennäköisemmin ensimmäisen sulun aikana, kun taas nk. itsensätyöllistäjät lopettivat työskentelyn kolme kertaa todennäköisemmin kuin vakituiset työntekijät.
Pienituloisimmat ja osa-aikaiset menettivät työpaikkansa kaksi kertaa todennäköisemmin kuin korkeammin palkatut.
Proletaarit 