Ranskan uskontopolitiikassa tapahtui käännös viime vuoden lokakuussa, kun pariisilainen opettaja Samuel Paty murhattiin mestaustyylisesti sen jälkeen kun hän esitellyt oppilailleen karikatyyrikuvia profeetta Muhammedista. Tämä Ranskaa ja koko maailmaa järkyttänyt terroristinen murha on ankarasti tuomittava.

Nyt Ranska pyrkii tekemään lakimuutoksia, joiden se väittää torjuvan poliittista islamismia. Suuri osa Ranskan muslimiväestöstä harjoittaa islamia vain henkilökohtaisesti, eikä poliittisesti. Nämä lakimuutokset ovatkin yritys johtaa kansan ja työväenluokan huomio pois vallitsevista taloudellisista ja poliittisista kriiseistä, kohti keinotekoista uskonnollista konfliktia. Ne ovat yritys sekoittaa tahallaan muslimien tapoja, perinteistä pukeutumista ja moskeijoissa vierailua terrorismiin, kutsuen heitä ”islamistisiksi separatisteiksi”.

Uskontoon kääntyminen on puhtaasti henkilökohtainen asia, ja se liittyy yksilön vapauteen omaksua uskontoja tai olla niitä omaksumatta. Millään valtiolla, poliittisella puolueella tai kansainvälisellä taholla ei ole oikeutta säätää lakeja tietyn uskonnon omaksumista vastaan millään verukkeella. Uskonnonvapaus on Euroopan ja koko maailman maissa yksi perusoikeuksista, joita porvarillisen demokratian on noudatettava.

Kun porvarillinen demokratia mätänee, sen on pakko turvautua äärioikeistoon ja taantumukseen. Tällöin myös proletaarien taistelu kiihtyy ja vaatii syviä ja laajoja taloudellisia ja poliittisia oikeuksia, kuten näimme Ranskassa reformististen keltaliivien liikehdinnässä. Porvarillisen demokratian selviytymiskeino tällaisessa tilanteessa on ohjata viha yhteiskunnan syrjittyihin osiin, kuten Ranskan tapauksessa muslimeihin.

Mitä tulee valtion sekularismin edistämiseen, se ei voi onnistua Ranskan suorittamilla sortavilla pakkokeinoilla. Ei ole ylipäätään porvarivaltion intressien mukaista lakkauttaa uskontoja, koska silloin se ei voisi enää käyttää hyväkseen uskonnollisen vihan lietsomista selviytymiskeinona. Uskonnoista vapautuminen voi toteutua vasta taloudellisten, kulttuuristen ja poliittisten ohjelmien kautta, jotka proletariaatti toteuttaa ottaessaan haltuunsa valtion.

Ranskassa elää lähes viiden miljoonan muslimin vähemmistö, joista suurin osa elää tuhoisaa elämää taloudellisessa kurjuudessa. Tähän joukkoon kuuluu niin köyhiä siirtolaisia, työn perässä maahan muuttaneita, kuin Ranskan kansalaisuuden jo saaneita. He eivät ole niitä, jotka ovat luoneet ja rahoittaneet terroristijärjestöjä, vaan osa Ranskan proletariaattia. He vastustavat porvarillista politiikkaa.

Kaikkia Ranskassa asuvia muslimeja ei voi leimata terroristeiksi, eikä Ranskan valtio voi käyttää terroristijärjestöjen toimintaa tekosyynä muslimiväestönsä sortamiseen.

Ranskan kapitalistinen järjestelmä on kriisissä niin poliittisesti kuin taloudellisestikin. Kriisit johtuvat pohjimmiltaan kapitalismin sisäisistä ristiriidoista, joita ei ole mahdollista ratkaista. Ranskan valtio yrittääkin selvitä harhauttamalla koko kansaa, väittämällä että muslimien uskonnon harjoittaminen on suuressa ristiriidassa Ranskan sekulaarin järjestelmän kanssa.

Ranskan proletariaatin on tässä tilanteessa suoristettava selkänsä ja osoitettava solidaarisuutta kaikille jäsenilleen, uskontoon katsomatta. Sen on järjestäydyttävä ja palautettava mieleensä esi-isiensä vallankumouksellinen henki, jonka avulla kommunardit perustivat ensimmäisen työväen vallan Pariisissa 1871.