Jutun alkuperäinen kirjoittaja, Renato Teixeira, on portugalilainen toimittaja, joka on tehnyt työtä Palestiinassa ja Libanonissa, ja seuraa tilannetta tarkasti.

Käännös: Juho Tamminen

Tänään (15.5. toim. huom.) oli monella tasolla ennennäkemätön päivä, mitä tulee Palestiinan kysymykseen. 73 vuoden miehityksen aikana ei ole milloinkaan nähty niin monen ihmisen Palestiinan ulkopuolella osoittavan solidaarisuuttaan, eikä Israelin toimia ole koskaan tuomittu yhtä laajalti kuin nyt. Tämä on ehdottomasti ennennäkemätöntä. Australiasta Kanadaan, Etelä-Afrikasta Euroopan maihin, suurissa kaupungeissa ympäri maailmaa kadut olivat täynnä ihmisiä, jotka vastustavat keskiaikaista sionismia ja Israelin Palestiinaan kohdistamia murhatoimia.

Pelkästään Yhdysvalloissa, joka on Israelin vankin liittolainen, mielenosoituksia oli 50 kaupungissa, suurimpien osavaltioiden pääkaupungeissa, sekä, mikä merkittävää, myös Yhdysvaltain teollisessa kaakkoisosassa (nk. Rust Belt), maan työväenluokan sydänalueella. Euroopassa voimakkaimmat mielenosoitukset olivat Lontoossa, Berliinissä ja Pariisissa, joskin Ranskassa mielenosoitus kiellettiin ja tukahdutettiin väkipakolla. Skandinaviassa, Balkanilla, Turkissa, Kreikassa, Irakissa, Iranissa, Keski-Aasiassa, kourallisessa Afrikan maita, oseanialaisissa kaupungeissa… Lyhyesti sanottuna, 15.5.2021 oli kenties ensimmäinen Nakban vuosipäivä, jolla oli globaali vaikutus.

Yllättävää vastarintaa Israelin toiminnalle

Paikan päällä Israel aloitti konfliktin eskaloimisen tavoittelemalla täysin juutalaista Jerusalemia, takavarikoimalla kaiken mitä voi enää takavarikoida Sheihk Jarrahin asuinalueella, rajoittamalla uskonnonvapautta sekä pyrkimällä hallitsemaan Al-Aqsan moskeijaa. Nyt Israelia vastaan nousee kahdeksan rintamaa, joista osa saa yllättäviä muotoja. Jerusalemissa, Gazassa, Länsirannalla, Israelin etnisesti jakautuneissa kaupungeissa, Libanonissa, Syyriassa, Jordaniassa sekä kansainvälisen yhteisön edessä Israelilla on edessään haasteita, joita ei voi lakaista maton alle ”terrorismin vastaisen sodan” narratiivin avulla. ”Sota terroria vastaan” on narratiivi, joka on huijannut kaikkea ja kaikkia näiden 73 vuoden aikana, jolloin Israelilla on aina ollut monopoli terrorille alueella.

Jerusalemissa on ollut läpi viikon yhteenottoja lähellä Damaskoksen porttia, arabien asuinalueiden sekä miehitettyjen alueiden välillä, mutta todennäköisesti koska Israel yllättyi tapahtumien kulun nopeudesta, se ei toteuttanut enempää aluevaltauksia Sheikh Jarrahissa ja palautti Al-Aqsan hallinnan niille joille se kuuluu – yrityksenä lepytellä israelilaisia arabeja, jotka ovat nousseet kapinaan etnisesti jakautuneissa kaupungeissa. Netanyahu ja äärioikeistolaisen Yerushalayim Shelanu -puolueen valitsema Jerusalemin pormestari Moshe Lion eivät lakanneet toivomasta Sheikh Jarrahin lopullista valtaamista. Sen sijaan he alkoivat piilottelemaan ja hidastamaan prosessia, jota olivat aiemmin kiihdyttäneet ja hehkuttaneet suuremman projektin alkuna, projektin, jonka on tarkoitus laajeta kauas Jerusalemin rajojen taakse.

Elämää helvetissä maan päällä

Gazan kaistaleella tilanne muistuttaa Danten helvettiä. Israel toteuttaa suurinta ilmavoimien operaatiota ihmismuistiin. Pommituksia joka kymmenes sekunti, tuntikausia, alueella, jolla on maapallon suurin väestötiheys; lähes 2 miljoonaa ihmistä on saarrettu vuodesta 2008 n. 365 neliökilometrin alueelle.  Alueella asuu siis n. 5000 ihmistä per neliökilometri. (Vertailun vuoksi: Espoon pinta-ala on 312 km² ja Suomen keskimääräinen väestötiheys on 18 ihmistä/km² toim. huom). Yli sata kuolonuhria alle viikossa, lähes kaikki siviilejä, kolmasosa lapsia. Verilöylyn lisäksi alueella on tapahtunut useita hyökkäyksiä asuinalueille, Associated Pressin ja Al Jazeeran toimistot poltettiin maan tasalle, lähes koko sähköverkko on tuhottu, samoin vedenjakelu, ja elintarvikkeiden saanti on erittäin vaikeaa.

Huolimatta Israelin väkivallan intensiivisyydestä, Hamas, alueen vaaleilla valittu hallitus, vastasi jokaiseen hyökkäykseen sotilaallisella kyvykkyydellä, johon kukaan ei uskonut, etenkään Netanyahun 2014 verilöylyn jälkeen antaman lausunnon jälkeen, jossa pääministeri vakuutti ”tuhonneensa Hamasin ja Gazan kaistaleen sotilaallisen kapasiteetin kivikaudelle asti”. Toisin kuin aiemmat käsintehdyt raketit, Hamas on onnistunut sivuuttamaan Iron Domen, aiheuttaen materiaalista vahinkoa ja muutaman kuolonuhrin, mutta suurempi vaikutus on iskusta israelilaisten tyytyväisyyden ja turvallisuuden tunteseen, etenkin Tel Avivissa, jossa ulkonaliikkumiskiellot ja pommisuojat eivät ole enää olleet arkipäivää.

Hamasin rooli tilanteessa

Palestiinalaiskolumnisti Muhammad Shehada kysyi Haretz-lehden artikkelissaan, oliko Hamas voittanut jo sodan ennen kuin se oli ohi, sillä Netanyahun strategien poliittisen epäonnistumisen takia Hamas on saavuttanut paljon arvostusta arabiyhteisöissä Israelissa ja Länsirannalla, jossa sitä pidetään jo seuraavien vaalien ennakkosuosikkina. Tämä siksi, että juuri Hamas nousi ensimmäisenä ja vahvimpana puolustamaan aseettomia palestiinalaisia, joiden kimppuun Israelin armeija hyökkäsi Ramadanin kahtena viimeisenä päivänä Al-Aqsan moskeijassa.

Silti Gazassa kohokohta oli informaatiosota koskien maajoukkojen tykistön vetäytymistä. Israel teki tiettäväksi valehdelleensa journalisteille huijatakseen Hamasia, väittäen bluffanneensa ennakoidakseen Hamasin seuraavaa siirtoa. Hamasin mukaan Israel käyttää tätä tekosyynä peitelläkseen pelkoaan Gazan alueelle siirtymisestä, sillä maahyökkäykseen liittyy paljon epävarmuutta ja uusia potentiaalisia uhreja. Länsirannalla joka perjantaina tapahtuvaan haasteeseen lisää vettä myllyyn Nakban vuosipäivä ja kansannousu, jonka konfliktin eskaloituminen aina synnyttää. Kaikkien kaupunkien tarkastuspisteillä käytiin yhteydenottoja, joissa kuoli ainakin tusina palestiinalaista. Tätä kansannousua selittää myös palestiinalaisten järjestöjen, niin sekulaarien kuin uskonnollisten, oikeistolaisten kuin vasemmistolaistenkin, sitoutuminen kapinaan – Fatahia lukuunottamatta. Fatah pysyy uskollisena Mahmoud Abbasille ja Palestiinalaishallinnolle. Hamas, Islamilainen Jihad, Al-Aqsan prikaatit sekä Palestiinan vapautuksen kansanrintama (PFLP) ymmärsivät kaikki, että kolmas intifada on voitettava, tai radikalisoituvan sionismin ajava kansanmurha tulee kiihtymään entisestään. Tämän lähentymisrintaman tuloksena Länsirannan poliittinen tilanne muuttuu vielä monimutkaisemmaksi kuin Gazan, sillä Israelin ei ole helppoa jakaa sotilaallisia rangaistuksia tarkastuspisteidensä ulkopuolelle, jonne juoksuhaudat on nyt kaivettu.

Israelilaiset arabit vaa’ankieliasemassa

Etnisesti jakautuneet kaupungit ovat suurin yllätys ja samanaikaisesti suurin sisäinen ongelma Israelille. Israelilaiset arabit edustavat n. 20% maan väestöstä, lähes 2 miljoonaa palestiinalaista jotka ovat vastaanottaneet Israelin passin. He ovat israelilaisia, joilla on vähemmän oikeuksia. Toisen luokan kansalaisia. He eivät liity armeijaan. He eivät saa omistaa maata tai yrityksiä. He eivät saa opiskella muun muassa teknillisissä korkeakouluissa; moni ammatti- ja koulutusala on heidän ulottumattomissaan. Heidät hyväksytään vain siinä määrin, kun he itse hyväksyvät oman kurjuutensa.  Näistä syistä, useiden sotien ja kahden intifadan jälkeen, 73 vuoden aikana Israelin arabit ovat muutaman kerran nousseet kapinaan. He ovat tämän [kolmannen] intifadan jymyuutinen. Barrikadeja pystytettiin useissa kaupungeissa. Israelin arabit syöksivät maan sisällissodan partaalle vuosikymmenien nöyryytyksen ja orjuutuksen jälkeen. He eivät enää hyväksy asemaa toisen luokan kansalaisina, etenkään, kun fanaattisten uudisasukkaiden joukot lynkkaavat heitä kaduilla. He ymmärsivät olevansa osa niitä, jotka radikaalit sionistit tulevat häätämään – tämä on saanut monet hylkäämään toiveajattelun rauhallisesta yhteiselosta sortajan kanssa.

Israelin arabiväestön kapinan selittäminen vie aikansa, emmekä voi tietää, kestääkö se, mutta kapinan voi ymmärtää katsomalla arabikansalaisiin kohdistuvaa kurjistamista, vihaa ja normalisoitua syrjintää. Radikaaleista uudisasukkaista on tullut väkivaltajengejä, jotka merkitsevät palestiinalaisten koteja aivan kuten natsit merkitsivät juutalaisten asuntoja. He hyökkäävät keskellä yötä tai tilaisuuden sattuessa murhatakseen saman vihan sokaisemina, joka saa heidät juhlimaan tulipaloa vanhan Jerusalemin temppelivuorella. Palestiinalaisen taksikuskin lynkkaus levisi ensin sosiaalisessa mediassa ja sitten valtavirtamediassa. Israelin uudisasukkaat kohtelevat palestiinalaisia uhrejaan Gazan virallisen narratiivin mukaisesti; leimaten heidät terroristeiksi. Tosiasiassa Israelin yhteiskunta ei tule toimeen ilman näitä toisen luokan kansalaisia. Lynkkauksen uhria ei myös voida mitenkään luokitella terroristiksi, vaikka fundamentalistit yrittävät niin tehdä. Arabitaustaisten israelilaisten asema on konfliktin hankalimmin aukeavia solmuja.

Kansainvälinen konflikti

Libanon oli ensimmäinen valtio, joka teki konfliktista kansainvälisen, ampumalla kolme rakettia, väitetysti pakolaisleiriltä. Hizbollahia on vahvistettu viime vuosina, sillä on aseita ja avoin tie Islamabadiin, Teheran on matkan puolivälissä. Hizbollahin moraalia on myös vahvistanut sen kasvanut kannatus Syyrian lähimmillä alueilla. Libanonissa asuu tärkeä palestiinalaisyhteisö, n. 200 000 pakolaista. 73 vuoden miehityksen aikana palestiinalaiset järjestöt ovat toimineet Libanonin alueella aivan kuin ne olisivat Palestiinassa.

Syyria on maa, jossa kaikki Assadista Turkkiin, Venäjästä Hizbollahiin, kykenevät suorittamaan sotilasoperaatioita, ja jossa kaikki tietävät Israelin olevan uhka. Samoin kuin Libanonissa, Syyriassa on vahva ja kunnioitettu palestiinalaisyhteisö. Ottaen huomioon Syyrian oman vaikean tilanteen sotien seurauksena, jää nähtäväksi, miten Syyria kykenee toimimaan alueella.

Jordania, jossa asuu 2 miljoonaa palestiinalaista, on ollut suurin turvasatama Palestiinan miehityksen alusta. Kaikki tämä maassa, jossa on n. Ruotsia vastaava väkiluku, 10 miljoonaa ihmistä. Palestiinalaiset muodostavat 20% Jordanian väestöstä ja suuntasivat koko lauantain 15.5. aikana ylittämään Länsirannan vastaista rajaa liittyäkseen kapinaan. He onnistuivat ylittämään kuningas Husseinin sillan, ennennäkemättömässä liikekannallepanossa, mikä osoittaa, että he eivät jää Länsirannalle pelkästään Nakban vuosipäivän ajaksi.

Kansainvälinen yhteisö on ollut koko 73 vuoden ajan Israelin ja sen kolonialismin liittolainen. Sellaisena se jatkaa edelleen, mutta ilmassa on mielenkiintoisia ristiriitaisia merkkejä. Yhdysvaltain presidentti Biden ja varapresidentti Harris, molemmat vakaumuksellisia Israelin ihailijoita, sanoivat samaa mitä edeltäjänsä tähän mennessä, toistaen samaa levyä siitä, miten Israelilla on oikeus puolustaa itseään sortamaansa kansaa vastaan. Biden ja Harris eivät sano sanaakaan palestiinalaisten oikeudesta puolustaa itseään miehitystä vastaan. Mutta hyökkäys Al Jazeeran, ja ennen kaikkea, Associated Pressin (yhdysvaltalaisen uutistoimiston, jonka pääkonttori on New Yorkissa) toimitiloihin ylitti sotarikoksen kriteerit. Sen johdosta Washingtonin tiedottaja varoitti, että hyökkäys on ylilyönti konfliktissa. Tämä on yritys ratsastaa siviileihin kohdistuvien iskujen tuomitsemisella.

Toivon kipinä?

Kansainvälinen yleinen mielipide on muuttunut, kuten voimme nähdä mielenosoitusten määrästä ja suurista osallistujajoukoista. Tämä lisää painetta lopettaa Palestiinan kansanmurha ja tuomita Israelin yhä hirvittävämmät teot. BBC repi kappaleksi Israelin Lontoon suurlähettilään propagandan, sosiaalisessa mediassa Palestiinan puolustajiin ennen kohdistunut hyljeksintä on muuttumassa solidaarisuudeksi. Israelin asevoimien sivuilla on yhä enemmän kyseenalaistavia kuin tukevia kommentteja. Italialaiset satamatyöläiset pysäyttivät aselähetyksen Israeliin. Sadat julkisuuden henkilöt yhteiskunnan kaikilta osa-alueilta asettuivat Palestiinan puolelle, selkeästi ja tunnollisesti.

Kun konflikti on kestänyt vain viikon, ei ole helppo vetää johtopäätöksiä.  Mutta on helppo nähdä, että Israel ei odottanut kahdeksaa rintamaa eikä narratiivinsa kyseenalaistamista. Muutamat nopeat ja kustannustehokkaat tavat saada ihmisiä ulos Gazan ulkoilmavankilasta, niin maan sisäisesti kuin ulkoisesti, valavat toivoa.