Keskiviikkoiltana (9.6.) Vasemmistoliiton helsinkiläisen kuntavaaliehdokkaan kimppuun hyökättiin kesken kampanjointityön.

Piti olla kiva flaikutusilta. Se loppuikin vaalihäiriköinnin takia lyhyeen. Nyt oon kotona syljessä, kaljassa ja itkuisena. Mua myös jahdattiin huutaen ja skeittilauta koholla valmiina lyömään sillä. Pelotti. Soitin hätänumeroon. Eivät lähettäneet poliisia. Tää ei oo ok.

— Anna Lemström (@LemstromAnna) June 9, 2021

Vaikka hyökkääjät olivat jo rikkoneet fyysistä koskemattomuutta ja uhkasivat myös lyödä, hätäkeskus ei lähettänyt paikalle poliisia.

Tämä poliisin välinpitämättömyydestä kertova yksittäistapaus on osa pitkää jatkumoa, joka osoittaa että vasemmisto ei voi luottaa valtion turvaavan sen poliittista toimintaa. Yhtäällä poliisit kaasuttavat kadulla istuvia nuoria, poseeraavat Soldiers of Odinin kanssa ja kirjoittelevat rasistisia sisäiseen Facebook-ryhmäänsä, ja toisaalla eivät puutu edes tällaiseen suoraan fyysiseen väkivaltaan vasemmistolaisia vastaan. Kirjoitimme Suomen poliisin lukuisista ongelmista viimeksi huhtikuussa.

Tosiasiassa vasemmiston osallistuminen erilaisiin vaaleihin – niin kuin sen muukin polittinen toiminta – on mahdollista vain niissä rajoissa, kuin äärioikeisto sen höveliyttään sallii, niin kauan kuin vasemmisto kieltäytyy puolustamasta itse itseään. Mitä röyhkeämmäksi oikeisto käy, sitä pienemmäksi jää vasemmiston liikkumatila, jos se laittaa toivonsa porvarillisen valtion lakiin ja lain valvojaan.

Kuntavaalien puitteissa hyvä ensimmäinen askel on varmistaa tarpeeksi suuri joukko luotettavia tovereita mukaan katukampanjointia tehdessä. Pidemmällä tähtäimellä me tarvitsemme pysyviä poliittista toimintaa suojelevia järjestöjä.