Oulun Mannerheiminpuistossa lauantaiyönä 3.7.2021 tapettiin teräaseella nuori, liikuntarajoitteinen afganistanilaismies. Hän oli tullut Suomeen turvapaikanhakijana ja odotti työhaastattelua, joka oli sovittu seuraavalle viikolle.

Tapauksen selvittäminen herättää muutamia väistämättömiä kysymyksiä ja huolenaiheita.

1. Poliisin haluttomuus selvittää tapauksen taustaa

Poliisi ei ole viiteen päivään ottanut yhteyttä henkilöön, joka on toistuvasti ilmoittanut tietävänsä epäillyn toimista samana iltana. Hän oli joutunut kyseisen henkilön rasistisen ja aggressiivisen käytöksen kohteeksi Oulun keskustassa. Samaan aikaan poliisi tiedottaa, että teon motiiviin liittyviä vihjeitä otetaan vastaan. Kuitenkin vihjeet ohitetaan eikä vihjeiden antajiin oteta yhteyttä.

Päälle käymisen kohteeksi joutuneen tummaihoisen henkilön kertomuksen mukaan epäilty oli esitellyt nationalistisia tunnuksia sekä toistanut ulkomaalaisvastaisia solvauksia, provosointeja ja uhkailuja. Tilanne loppui, kun kantasuomalainen henkilö tuli paikalle ja puuttui tapahtumiin. Tässä yhteydessä myös hän sai solvauksia epäillyn suunnasta. Eräiden lähteiden mukaan epäilty oli aiemmin myös sanonut, että aikoo tappaa ensimmäisen vastaantulevan ulkomaalaisen ihmisen.

Eivätkö nämä seikat kiinnosta poliisia, kun eivät halua toistuvista yhteydenotoista huolimatta kuulla näistä tarkemmin? Onko syynä poliisin vastahakoisuus ottaa yhteyttä englantia puhuvaan henkilöön? Vai onko syynä poliisin haluttomuus ylipäätään penkoa tapauksen rasistista taustaa?

2. Poliisin tiedotus ja ulkomaalaisviha

Vuoden 2018 ja 2019 seksuaalirikosten yhteydessä Oulun poliisi teki ratkaisevan – tahattoman tai tahallisen – virheen, kun varoitti oululaisia huoltajia ulkomaalaistaustaisista miehistä, jotka saalistavat nuoria tyttöjä netissä. Myöhemmin poliisi itsekin myönsi virheensä toteamalla, että valittu tiedotuslinja oli aiheuttanut ulkomaalaisiin kohdistunutta uhkailua ja vihaa. Vahinko oli kuitenkin jo tapahtunut, ja sen seurauksia ulkomaalaisilta näyttävät ihmiset kantavat vielä pitkään.

Rikoksentekijän etnisyyden tiedottaminen näissä tapauksissa oli ja on yhtä tarpeetonta kuin hänen kengänkokonsa mainitseminen. Rikoksessa, johon ei liity viharikoksen mahdollisuutta, tekijän etnisen tai uskonnollisen taustan julkaiseminen on pikemminkin vahingollista.

Sen sijaan silloin, kun tekoon liittyy viharikoksen mahdollisuus, tekijän ja uhrin etnisen tai uskonnollisen taustan tiedottamiselle on perustelut. Tästä näkökulmasta onkin hälyttävää, että käsillä olevan tapauksen yhteydessä Oulun poliisi jätti mainitsematta uhrin kansalaisuuden. Poliisi tiedotti uhrin ulkomaalaistaustaisuudesta vasta sen jälkeen, kun kansalaisyhteiskunnan toimijat olivat sen omissa julkaisuissaan tuoneet esiin.

3. Suomen kyvyttömyys puuttua rasismiin

Suomi on vuosien 2008–2021 välisenä aikana saanut kansainvälisiltä elimiltä useita huomautuksia rasismista sekä rasismin ja vihapuheen torjumisen puutteista.

Poliisin ja syyttäjän kyvyttömyys puuttua rasismiin ja vihapuheeseen on vakava ihmisoikeusongelma, johon pitää välittömästi tulla muutos. Näin ollen myös Oulun Mannerheiminpuiston henkirikoksen tapauksessa olisi syytä alusta asti ottaa vakavasti viharikoksen mahdollisuus ja tiedottaa asiasta. Tähän mennessä Oulun poliisin toiminta ei ole ollut sen suuntaista.

Kukaan ei väitä, että kyseessä olisi sataprosenttisella varmuudella viharikos, tai ettei motiiveja voisi olla monenlaisia. Edellä mainittujen seikkojen valossa herää kuitenkin vakava huoli siitä, osaako ja haluaako Suomen poliisi ylipäätään tutkia ja nimetä viharikoksia

Tämä on oululaisen lukijan Proletaarit-toimitukselle lähettämä raportti liittyen Oulussa 3.7. tapahtuneeseen henkirikokseen ja poliisin haluttomuuteen selvittää teon rasistisia motiiveja. Julkaisemme työväenluokkaisia kirjoituksia työstä, yhteiskunnasta ja politiikasta. Jutussa esitetyt näkemykset ovat kirjoittajan omia, eivätkä välttämättä edusta Proletaarit-järjestön linjaa. Mikä haluat lähettää meille tekstin, ota yhteyttä proletaarit@gmail.com