Hoitajat ovat elintärkeä ammattikunta, joita ilman yhteiskunta ei tule toimeen päivääkään. Koronakriisin aikana hoitajat ovat joutuneet venymään äärimmilleen ja joustamaan sitten vielä ja vielä lisää. Tilanne on erityisen paha Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä, jonne suurin osa koronatartunnoista on pandemian aikana keskittynyt.

Miten hoitajien työnantaja HUS palkitsee sankarillisia etulinjan työntekijöitä? Aineettomilla tsemppauskorteilla, joita työntekijät voivat itse tulostaa ja antaa toisilleen. HUS ei siis panosta edes senkään vertaa, että printtaisi tai jakaisi kortteja. Hoitajat voivat itse tulostaa toisilleen tsemppiviestejä. Lämmittää varmasti sydäntä.

Moinen saita ja välinpitämätön tempaus vetää vertojaan Finlandia-talon seinän valoesitykselle. Vaikuttaa siltä, että pääkaupunkiseudulla pyritään tekemään milloin mitäkin tempausta hoitajien lepyttelemiseksi – vaan kunnollista palkkaa tai parempia työehtoja ei ole koskaan tarjolla.

Moni hoitaja on ollut jo pitkään loppuun palanut. Moni vaihtaa alaa tai harkitsee vaihtavansa, kuten kirjoitimme aiemmin. Potilaspaikkoja joudutaan sulkemaan. HUSin alueella hoitajia on lähes joka vuorossa liian vähän. Pulaa on erityisesti erikoissairaanhoidon hoitajista. Hoitotakuusta kyetään juuri ja juuri pitämään kiinni.

Ei ole ihme, että hoitajat vaihtavat alaa. Työehdot olivat jo ennen pandemiaa epäreilut, ja koronakriisin myötä hoitajat joutuvat venymään joka viikko entistä enemmän. Palkka on suomalaista keskiarvoa matalampi. HUS lyhensi hoitajien kesälomaa kolmeen viikkoon (kesäloman voisi ilmeisesti pitää syksyllä tai keväällä, mutta koska pandemia on arvaamaton, kuka tietää…). Hoitajien kyykyttäminen kuuluu olennaisesti suomalaiseen työelämään.

Miksi hoitajien asema on niin heikko, vaikka heidän työnsä on kirjaimellisesti elintärkeää?

Syy on palkkatyöjärjestelmässä. Kapitalismissa työntekijöille maksetaan säännönmukaisesti vähemmän palkkaa kuin näiden tekemän työn arvo on. Kukin työ tuottaa hyödykkeitä tai palveluja, joiden arvo toteutuu, kun ne myydään markkinoilla. Tästä saadusta arvosta vähennetään tuotannon uusintamiseen tarvittava arvo, siis välineiden huolto, toimitilojen tai maankäytön kustannukset sekä raaka-aineet. Jäljelle jäävästä lisäarvosta työläinen saa vain murto-osan, lopun varastaa kapitalisti ja kutsuu sitä voittomarginaaliksi. Kapitalismiin kuuluu myös olennaisesti patriarkaalinen jäännös, mikä näkyy muun muassa naisvaltaisten alojen (kuten hoito- ja hoiva-alan) huonompana kohteluna.

Elämme yhteiskunnassa, jossa yksityinen voitontavoittelu on ihmisten hyvinvointia tärkeämpää. Siksi ammattien, kuten hoitaja tai siivooja, elintärkeys ei näy työläisten toimeentulossa. Sen sijaan ympäristölle ja ihmiselle haitallisista toimista saatetaan maksaa kovaakin rahaa. Tämä johtuu siitä, että yhteiskunnassamme eniten valtaa pitävät hallussaan kapitalistit, siis ne, jotka omistavat tuotantovälineitä ja pääomaa. Tuotanto on järjestetty heidän ehdoillaan, voittojen maksimoimiseksi. Esimerkiksi lääkkeiden, ruoan ja asuntojen tuotanto tehdään palvelemaan markkinoita eikä ihmisten tarvetta.

Sen sijaan sosialistinen yhteiskunta, jossa tuotantovälineet ja pääoma on työläisten yhteisomistuksessa, kykenee tekemään järkiperäisiä, inhimillisiä päätöksiä. Sosialistisessa yhteiskunnassa ihmisten työ pääsee oikeaan arvoonsa, ja jokaisen toimeentulo turvataan yhtä lailla. Sosialistinen yhteiskunta maksaisi elintärkeästä työstä korkeaa palkkaa, palkitsisi hoitajia pandemian aikana tuntuvasti, sekä yrittäisi paikata henkilöstövajetta lisäämällä henkilökuntaa ja parantamalla työehtoja esimerkiksi lyhentämällä työpäivää.

Sosialistisessa yhteiskunnassa työn tuottama lisäarvo ei mene kapitalistien voittomarginaaleihin, vaan se ohjataan takaisin tuotantovoimien kehittämiseen ja yhteiskunnallisten palvelujen parantamiseen.

Yksityisomistukseen ja palkkatyöhön perustuva kapitalismi on kestämätön järjestelmä, joka kohtelee kaltoin ihmiselämälle kaikkein olennaisimpia ja arvokkaimpia työläisiä. On aika heittää kapitalismi historian romukoppaan ja organisoida yhteiskunta työläisten omilla ehdoilla. Kapitalismi perustuu riistoon ja sitoo ihmiskunnan käsiä, hidastaa kehitystä sekä aikaansaa eriarvoisuutta.

Väitän, että suurin osa suomalaisista haluaisi maksaa hoitajille tuntuvasti enemmän. Tätä ei kuitenkaan nykyisellään toteuteta, sillä kapitalismissa työelämä ei ole demokraattista, vaan työpaikkoja johtaa kasa pikku tyranneja. Suomessa poliitikot – niin porvaripuolueissa kuin perinteisissä työväenpuolueissa – myötäilevät elinkeinoelämän etua ”talouskasvun” verukkeella. Työehdoista neuvotellaan tilanteessa, joka ei kuunaan voi olla tasa-arvoinen. ”Työnantajat” (kuten he itseään kutsuvat, tosiasiassa he ovat työn riistäjiä) ovat työehtoneuvotteluissa aina alkuunsa niskan päällä, sillä he edustavat omistavaa luokkaa, jolla on kaikki taloudellinen valta.

Hoitajien tapauksessa pitää lisäksi muistaa, miten valtiovalta yhdessä porvarien etujärjestöjen kanssa hajottaa herkästi etenkin hoitajien lakot, julistaen ne laittomiksi ennen aikojaan. Vuonna 2008 oli lähellä, että hoitajien lakko-oikeuteen kajottaisiin nk. Tehy-lakien seurauksena. Työnantajapuoli turvautuu lisäksi halpatyövoiman tuomiseen ulkomailta. Tehy on kampanjoinut vuosia sen puolesta, että ulkomailta tulevien työntekijöiden tasa-arvoinen kohtelu toteutuisi. Todellisuus on kuitenkin jotain aivan muuta: ulkomailta tuleville työläisille maksetaan järjestelmällisesti heikompaa palkkaa sekä heidät pakotetaan kirjoittamaan ihmiskauppaa muistuttavia sopimuksia, jotka alistavat heidät alemman työntekijöiksi työmarkkinoille.

Kapitalismin puitteissa ratkaisut hoitajapulaan ovat yleensä lisää nöyryyttämistä, kyykyttämistä, työehtojen polkemista, lisää hyväksikäyttöä. Valaistuja Finlandia-talon seiniä, itse tulostettavia tsemppikortteja, lomien leikkaamista, maahanmuuttajien kusettamista…

Tähän kaikkeen työväenliike voi vastata vain solidaarisuudella ammattialojen yli. Meidän tulee ryhtyä työtaistelutoimiin omien liittojemme sisällä hoitajien tueksi, vaatia hoitajien lisäksi myös kaikille muille välttämättömien ”etulinjan” alojen työntekijöille välitön, tuntuva palkankorotus ja parannus työehtoihin. Pandemian etulinjassa työtä tekevät ihmiset ovat pääsääntöisesti suuremmassa riskissä sairastua koronaan. Nämä alat, kuten hoito-, hoiva- ja siivousala ovat naisvaltaisia sekä työllistävät paljon maahanmuuttajia. Aloilla on järjestelmällisesti huonot työehdot ja matala palkkataso. On aika solidaarisuudelle.

Tällä hetkellä kapitalistit voivat kyykyttää yksittäisten alojen työläisiä helposti, mutta jos me kaikki työläiset liitymme yhteen ja sanomme: ”nyt riittää!”, ei porvareilla ole muuta mahdollisuutta kuin kuulla vaatimuksemme, suostua niihin tai kuihtua pois. Yhteenliittymämme pitää olla kansainvälinen, sillä muutoin ”oman maamme” porvaristo vain siirtää hyväksikäytön köyhempiin maihin – lopulta tämä johtaa myös ”oman maamme” työväenluokan aseman heikkenemiseen.

Emme tyydy kuitenkaan pelkkiin palkankorotuksiin tai reformismiin. Niin kauan kuin porvarivalta jatkuu, väliaikaiset parannukset työväenluokan asemassa puretaan, kuten uusliberalismin aikakaudella on nähty. Lopullinen tavoitteemme on päästä eroon kapitalismista ja palkkaorjuudesta itsestään. Nykyisessä yhteiskunnassa tuotanto on järjestetty voitontavoittelun ympärille ja työläisen kannustin on tuottaa lisäarvoa kapitalisteille tai kuolla nälkään. Sen tilalle luomme yhteiskunnan, jonka perussääntö on: jokaiselle tarpeidensa mukaan, jokaiselta kykyjensä mukaan.

Siispä: kaikkien maiden työläiset, liittykää yhteen! Meillä on koko maailma voitettavanamme, voimme karistaa kapitalismin kahleet yltämme ja luoda uuden huomisen, jossa yhteiskunta järjestetään inhimillisen tarpeen, ei voitontavoittelun, ehdoille.