Suomi jättää afganistanilaiset työntekijänsä Talibanin armoille

Suomi osallistui Afganistanin sotaan 20 vuotta osana Yhdysvaltain invaasiota. Sodan jälkeen Afganistan on raunioina ja Taliban valtaa nopeasti alaa. Nyt kun Taliban on saanut vallan, on vain ajan kysymys, kun se alkaa teloittaa länsimaisten sotavoimien kanssa työskennelleitä ihmisiä.

Näitä ihmisiä odottaa verinen loppu. Taliban on syyttänyt heitä sekä ”Afganistanin että Islamin petturuudesta.” Talibanin veriteot ovat tunnettuja ja kiistattoman julmia. Summittaisia teloituksia, hirttäjäisiä stadioneilla…

Yle uutisoi, että Suomen hallitus myöntää turvapaikan vain niille, jotka ovat toimineet yhteistyössä Suomen sotavoimien kanssa vuodesta 2015 eteenpäin. Viidentoista vuoden ajan Suomen armeijaa palvelleet ihmiset jätetään siis kylmästi kuolemaan! Yksi heistä on Ylen haastattelema Abdul (nimi muutettu).

”Ihmiset tulevat kertomaan talibaneille, että työskentelin sotilaiden ja toimittajien kanssa, Abdul kertoi Ylelle. ”Kun työskentelin suomalaisten sotilaiden kanssa, ajattelin vain heidän turvallisuuttaan. Nyt pyydän, että olisi teidän vuoronne ajatella minun turvallisuuttani.”

Verinen kiintiö

Hallitus asetti kiintiön afganistanilaisille työntekijöille myönnettäville turvapaikoille 130:een. Tähän määrään kuuluu n. 25-30 työntekijää ja heidän perheensä. Mikä oikeus Suomella on ensin pommittaa Afganistania kaksi vuosikymmentä ja sitten sulkea rajansa jopa niiltä, jotka auttoivat maamme sotavoimia?

Suomi toimi niin hitaasti, että Taliban ehti vallata koko maan, ennen kuin ketään Suomen armeijan palveluksessa ollutta ehdittiin hakea turvaan. Suomi itse asiassa jatkoi pakkopalautuksia Afganistaniin vielä heinäkuun alussa, vaikka maassa oli täysi sotatila päällä. Karkotukset keskeytettiin vasta 14.7. alkaen – mutta vain väliaikaisesti.

Imperialistinen aggressio

Yhdysvaltain johtama liittouma pommitti Afganistanissa sairaaloita ja kouluja piittaamatta lainkaan siviilien hengistä. Suomi osallistui auliisti operaatioon, ja kantaa siis samaa vastuuta.

Tosiasiassa Suomen pitäisi avata rajansa kaikille afganistanilaisille. On julmaa ja tekopyhää osallistua vuosikymmenten mittaiseen epävakauttavaan sotaan ja ottaa sen jälkeen vastaan vain ne, jotka olivat suoraan hyödyksi asevoimille – ja heistäkin vain osa!

Sama koskee itse asiassa kaikkia köyhiä maita – köyhät maat eivät ole köyhiä siksi, että ne olisivat alikehittyneitä, ne ovat ylihyväksikäytettyjä. Suomen varallisuus perustuu imperialismiin ja epätasaiseen kauppaan. Suomi on rikas ja hyvinvoiva maa siksi, että suurin osa maailmasta ei ole. Kaupoissamme myydään kirjaimellisesti orjatyövoimalla tehtyjä tuotteita. Suomalainen pääoma hyväksikäyttää törkeästi köyhempien maiden luonnonvaroja ja työläisiä. Suomalaiset sellutehtaat varastavat alkuperäiskansojen maata ja tuhoavat heidän kotejaan Brasiliassa. Suomen talous hyötyy raakaöljyn hinnan kontrolloinnista, joka oli – ja on edelleen – Yhdysvaltain suurin motivaatio jatkaa sotimista Lähi-Idässä.

Imperialististen valtioiden pääoma tunkeutuu alueille ja riistää miljoonavoittoja niiden maiden jälleenrakentamisesta, jotka kyseiset valtiot pommittivat maan tasalle. Näin on Afganistanin lisäksi myös esimerkiksi Irakissa, jossa Suomi myös on sotinut Yhdysvaltain liittolaisena. Lisäksi Yhdysvaltain johtamat koalitiot asettavat maihin itselleen myötämielisiä hallituksia, jotka toteuttavat muun muassa massiivisia yksityistämishankkeita. Ensimmäisiä ”uudistuksia”, joita toteutettiin Irakissa Yhdysvaltain vuoden 2003 laittoman invaasion jälkeen oli öljykenttien yksityistäminen. Länsimaiset öljy-yhtiöt käärivät miljardivoitot Irakin sodan seurauksena.

Sama toistuu Afganistanissa, jossa on mittavia öljy- ja kaasuvarantoja. Taloudelliset ja geopoliittiset intressit ajavat imperialistisia maita hyökkäämään toistuvasti, ja syntyy tuhon kierre, joka synnyttää lisää epävakautta, jolla perustellaan taas uusia sotia. Pitää muistaa, että ISIS, kuten Talibankin, sai värvättyä niin nopeasti taistelijoita juuri alueen epävakauden ja kärsimyksen aiheuttaman tyytymättömyyden takia.

Olemme velkaa maailman riistetyille

Tässä kaikessa Suomi on uskollisesti osallisena. Ei toki muuten vaan, sillä taloudellinen ja poliittinen hyöty on suuri. Osana imperialistista keskusta Suomi osallistuu epätasaiseen kaupankäyntiin, joka hyödyttää aina enemmän jo rikkaita maita, joissa riistoaste on matalampi. Köyhät valtiot myyvät halpoja raaka-aineita ja puolijalosteita rikkaisiin maihin, ja ostavat näiltä kalliita pitkälle jalostettuja tuotteita. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että yhtä tehokkaan työn arvo on köyhissä maissa aina rikkaita maita heikompi, ja näiden välinen kauppa on epätasaista. Siksi rikkailla mailla on intressi pitää köyhät maat köyhinä ja epävakaina: mikäli ne teollistuisivat samalle tasolle, halpojen raaka-aineiden saatavuus lakkaisi ja voitot romahtaisivat.

Hyvinvointivaltiomme varallisuus perustuu maailmanlaajuiseen kärsimyksen ketjuun. Köyhien ja rikkaiden maiden välisen kuilun ylläpitäminen on elinehto suomalaisen hyvinvointivaltion toiminnalle. Suomi on suurten imperialististen maiden hiljainen yhtiökumppani. Nautimme korkeasta elintasosta juuri siksi, että suurin osa maailman ihmisistä on alistettuja köyhyyteen. Köyhien maiden ihmisten työn riistäminen luo sen vaurauden, jonka keskellä elämme. Tästä syystä meidän tulisi avata Suomen rajat kaikille maailman sorretuille, jotta he pääsevät nauttimaan todella työnsä hedelmistä.

Kaikki karkotukset on kiellettävä välittömästi. Karkotukset ovat kenties suurin järjestelmällisen rasismin väkivaltainen muoto Suomessa. Lisäksi Suomi osallistuu EU:n yhteiseen rajavalvontaan, mikä tänä päivänä tarkoittaa karkotusten lisäksi pakolaisten hukuttamista Välimereen.

Työväenliikkeen suurin voima on kautta aikain ollut sen kansainvälisyys. Ulotamme proletaarisen solidaarisuuden kaikkien maailman työläisille, ja vaadimme: rajat auki, karkotukset historiaan!