Stora Enson Kemin Veitsiluodon tehtaan sulkeminen varmistui kesäkuussa yt-neuvottelujen jälkeen. Yhtiö irtisanoo sulkemisen myötä 550 työntekijää. Toimitusjohtaja Annika Bresky perusteli tehtaan sulkemista paperin kysynnän laskulla. Samaan vetosi myös UPM, kun se viime joulukuussa lopetti Jämsän Kaipolan paperitehtaan ja irtisanoi lähes 400 työntekijää.

Stora Enso Oyj on suomalais-ruotsalainen yritys joka perustettiin vuonna 1998. Se oli vuonna 2015 maailman toiseksi suurin metsäteollisuusyritys. Liikevaihto vuonna 2020 oli 8,6 miljardia euroa ja liikevoittoa 922 miljoona. Stora Enson kolme suurinta omistajaa ovat valtion sijoitusyhtiö Solidium, ruotsalainen varainhoitoyhtiö FAM ja KELA. Suomen valtio omistaa 12,3 % osakkeista ja käyttää 25,1 % äänistä. Vuonna 2008 SDP ja Vasemmistoliitto vaativat pelastamaan Stora Enson Kemijärven tehtaan valtio-omistuksen avulla. Nyt, vuonna 2021, vastaavaa vaatimusta ei ole kuultu, kun molemmat puolueet istuvat hallituksessa.

Veitsiluodon ja Kaipolan tehtaiden sulkemiset ajoittuvat laajemman työttömyyskriisin aikaan. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2020 yhteensä 4382 yritystä lopetti toimintansa, eli lähes 10 % enemmän kuin vuonna 2019. Tämä johti siihen, että työttömyys on lisääntynyt edelliseen vuoteen verrattuna.

Kapitalistisessa yhteiskuntajärjestelemässä on aina paljon ihmisiä, jotka eivät löydä työtä. Nykyään keskimääräinen työttömyysprosentti on monessa maassa 5–6 %, ja erityisesti kehitysmaissa työttömyysaste nousee jatkuvasti. Miksi on näin? Tärkein syy on se, että kapitalismi luo ja jopa tarvitsee työttömyyttä.

Marxin mukaan kapitalismin kehittyessä pääoman orgaaninen koostumus kasvaa myös, mikä tarkoittaa sitä, että pysyvän pääoman osuus kasvaa nopeammin kuin vaihtelevan pääoman osuus. Silloin pienemmällä määrällä työntekijöitä voi tuottaa kaiken mitä yhteiskunta tarvitsee. Tästä syystä pääoma kasautuu vähemmistön käsiin (1). Kapitalismin kasvaessa kaksi erityisprosessia vähentää työntekijöiden palkkaamiseen liittyvää kapitalismin näkökulmaa. Kilpailu johtaa monopolisoitumiseen: suuryritykset hankkivat pienen yrityksen, tai kaksi keskikokoista tai suurta yritystä sulautuvat muodostamaan vielä suuremman yrityksen. Suurilla yrityksillä on paremmat ”mittakaavaedut”, mikä tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että yksi työntekijä voi jalostaa kalliilla koneella suuremman määrää yrityksen raaka-ainetta. Joten kuka tahansa, joka seuraa liikeuutisia edes vähän, ymmärtää että aina kahden yrityksen fuusiossa irtisanomiset ovat yksi tärkeimmistä taatuista tuloksista. Tässä vaiheessa kapitalismi tuottaa ”teollisuuden reserviä” eli työttömiä ihmisiä.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että käytettävissä olevien työpaikkojen määrä vähenee edelleen. Toisaalta tehtaat voivat löytää uusia markkinoita ja laajentua, toisaalta voidaan luoda uusia työvoimaa vaativia teollisuudenaloja. Työn tarve kasvaa ja laskee myös suhdannekierron muutosten mukaan. Tämä tarkoittaa kuitenkin sitä, että kapitalismilla on rakenteellinen taipumus heittää työntekijöitä pois tuotantoprosessista. ”Mutta parannuksen hävitti joka kerta jälleen olemattomiin se, että työttömien reservistä virtasi suuria määriä työläisiä, että työläisiä syrjäyttivät herkeämättä uudet koneet ja maaseudulta virtaavat työläiset, joita samaten syrjäyttivät nyt yhä suuremmassa määrin koneet” (2). Työn tuottavuuden kasvu ei siis näy työntekijöiden aseman paranemisena! Työttömien reservi takaa, että aina löytyy uusi duunari irtisanotun tilalle, eivätkä palkat nouse. Toisaalta irtisanomiset ovat kurinpitoa: tee niin kuin käskemme, tai saat kenkää.

Kapitalismin kehityttyä uusliberalismin vaiheeseen työttömyys on jatkuvasti lisääntynyt ja lisääntyy edelleen. Yksi kehityksen oire erityisesti on paperityöläisten työttömyys: kun paperia tarvitaan digitalisoituvassa maailmassa yhä vähemmän, monien paperiyhtiöiden pääomat siirtyvät muille sektoreille.

Työttömyys elää ja kuplii kapitalismin tuotantojärjestelmän tarjonnan ja kysynnän mukaan! Tästä syystä reformistinen politiikka ei voi ratkaista työttömyyden ongelmaa (3), joten työväenluokan tehtävä on suunnata taistelunsa laajemmin kapitalismia vastaan.

---

(1) Karl Marx. Pääoma, kuudes luku, 1. osa ”Pysyvä pääoma ja vaihteleva pääoma”. TA-tieto OY.

(2) Friedrich Engels. Työväenluokan asema Englannissa.

(3) V. I. Lenin, Marxilaisuus ja reformismi. ”Mitä voimakkaampaa on reformistien vaikutus työläisiin, sitä voimattomampia ovat työläiset, sitä suuremmassa määrässä he ovat riippuvaisia porvaristosta, sitä helpompi porvariston on erilaisilla konsteilla tehdä reformit tyhjäksi.”