Global Witness on kerännyt dataa ympäristönsuojelijoihin kohdistuneesta väkivallasta vuodesta 2012 lähtien. Järjestö julkaisi 13. syyskuuta ”Last line of defence” -raportin, josta käy ilmi valtioiden ja yhtiöiden lisääntyvä väkivalta heitä kohtaan, jotka pyrkivät suojelemaan luontoa ja asuinympäristöään. Vuonna 2020 ympäristönsuojelijoita kuoli 227, melkein neljä viikossa ympäri maailmaa. Luku sisältää vain varmistetut kuolemat, joten todellinen määrä on todennäköisesti suurempi. Silti se on suurin lähes kymmeneen vuoteen, ja raportin mukaan siihen ovat vaikuttaneet syventyvä ympäristökriisi ja COVID-tilanne.

Eniten ympäristönsuojelijoita on kuollut Kolumbiassa, jossa vuonna 2020 raportoitiin yhteensä 65. Aikaisempina vuosina Kolumbiassa on kuollut useita kymmeniä. Eniten väkilukuun nähden on kuollut Nicaraguassa, jossa tapettiin 15 ympäristönsuojelijaa viime vuonna. Useita kymmeniä on kuollut mm. Meksikossa, Filippiineillä ja Brasiliassa. Yhteensä kuolemia on raportoitu 21 maassa. Kolme neljästä kuolleesta on raportoitu Pohjois- ja Etelä-Amerikassa ja seitsemän kymmenestä maasta, joissa on kuollut eniten ympäristönsuojelijoita, ovat Latinalaisesta Amerikasta.

71 % kuolleista pyrkivät suojelemaan metsiä (Brasiliassa ja Perussa kolme neljäsosaa kuolemista liittyi Amazonin suojeluun) ja loput jokia, rannikoita ja meriä. Eniten ympäristönsuojelijoita murhattiin metsähakkuita vastustavassa toiminnassa ja erityisesti Meksikossa murhien määrä nousi merkittävästi. Maatalouteen ja kaivostoimintaan liittyi 30 % kuolemista. Suurin osa kaikista kuolleista on joko alkuperäisväestöä, jotka yrittävät puolustaa maitaan, tai afrikkalaistaustaisia. Esimerkiksi Filippiineillä yhdeksän tapettiin ja 17 otettiin vangiksi Tumandok-alkuperäiskansaan kohdennetussa iskussa.

Kuolemia aiheuttavat valtiot, yritykset ja rikollisjärjestöt, mutta myös valtion virkamiehiä ja puistonvartijoita kuoli 28 kahdeksassa eri maassa. Hieman yli yksi kymmenestä uhrista oli naisia, mutta naiset jotka osallistuvat ympäristönsuojeluun usein kohtaavat sukupuolitettua väkivaltaa. Monissa maissa naiset eivät voi omistaa maata, joten heitä on myös suljettu ympäristöön liittyvien keskustelujen ulkopuolelle.

Raportti toteaa, että väkivalta on lisääntynyt ympäri maailmaa ja tulee lisääntymään ympäristökriisin pahentuessa. COVID-rajoituksia on myös käytetty hyväksi vastarinnan hiljentämiseksi: monet valtiot ovat pystyneet käyttämään poliisia ja armeijaa sulkeakseen ihmisiä koteihinsa ja kohdentaa väkivaltaa paremmin. Filippiineillä Rodrigo Duterten hallinto pystyi käyttämään pandemian aiheuttamaa kriisitilannetta hyväkseen säätääkseen ”antiterrorismilain”, jonka avulla yhteisöjen johtajia sekä ympäristö- ja ihmisoikeusaktivisteja voidaan leimata kapinallisiksi ja oikeuttaa heihin kohdistuvaa väkivaltaa.

Koska kuolemien varmentaminen ja tutkiminen on vaikeaa ja Global Witness käyttää tiukkoja kriteerejä raportissaan, ympäristönsuojelijoihin kohdistuva väkivalta on todennäköisesti paljon laajempaa. Tässä raportissa on tuotu esille vain suora väkivalta: yritysten aiheuttama ympäristötuho uhkaa koko maapallon väestöä. Maissa, jossa kuolemia on tapahtunut eniten, monikansalliset yritykset voivat toimia lähes ilman valvontaa. Ne toimivat luonnonvaroiltaan rikkaissa maissa, joissa ne tuhoavat yhteisöjä ja ekosysteemejä voitontavoittelun nimissä. Nämä suuryhtiöt kaatavat ongelmajätteet suoraan luontoon, tuottavat ilmansaasteita ja massiivista metsäkatoa. Ne kiihdyttävät ilmastonmuutosta, joka uhkaa ihmiskuntaa, mutta jonka vaikutukset jakautuvat epätasaisesti: niin kutsutussa kolmannessa maailmassa ihmisiä jo tapetaan ympäristö- ja ihmisoikeuksien puolustamisen takia ja miljoonat ovat vaarassa menettää asuinpaikkansa, elantonsa ja henkensä. Menee kauan, ennen kuin ilmastokriisi todella vaikuttaa länsimaissa eläviin ihmisiin, mutta he, ketkä tällä hetkellä eniten kärsivät kapitalismin periferialla, ovat kanarianlintu hiilikaivoksessa.