Helsingissä järjestettiin keskiviikkona 22.9. mielenosoitus vastalauseena kaupungin aikeille yhtiöittää Helsingin kaupungin liikennelaitos. Lisää asiasta voi lukea täältä.

Mielenosoitus oli ajoitettu samaan aikaan kaupunginvaltuuston kokouksen kanssa, jossa päätettiin HKL:n lopullisesta kohtalosta. Mielenosoituksen järjestivät Päätepysäkki HKL:n yhtiöittämiselle -aktivistiryhmä.

Kaupunginvaltuutetut eivät kuitenkaan kuunnelleet työläisten ja asukkaiden toiveita, vaan HKL:n yhtiöittäminen ajettiin läpi äänin 64-21. Kokoomukselta ja Vihreiltä oli turha odottaa tukea, sillä yhtiöittäminen kuuluu porvaripuolueiden ideologiaan. Sen sijaan SDP näytti todellisen petturuutensa äänestäessään yksimielisesti yhtiöittämisen puolesta.

Mielenosoituksessa puheenvuoron piti myös Proletaarit -järjestön puolesta Juho Tamminen. Alla puhe tekstimuodossa kokonaisuudessaan:

***

”Tänään me vastustetaan jälleen kerran yhtiöittämistä. Se, ja siitä seuraava yksityistäminen, on porvarien ikuisia ykköstavoitteita. He ovat taas saaneet äänensä paremmin kuuluviin, ja lähes kaikki kaupunkipoliitikot myötäilevät pääoman etua.

Mä haluisin lyhyesti sanoa, että on äärimmäisen tärkeää, että tämä hanke perutaan, mutta. Se ei riitä. Samanlaisessa tilanteessa on oltu aiemminkin ja tullaan olemaan tulevaisuudessakin. Nyt jos yhtiöittäminen perutaan, menee viis vuotta, menee kymmenen vuotta, ja sama on taas edessä. Eikä pelkästään HKL:n kohdalla, vaan kaikilla julkisilla aloilla.

Jos me, siis työväenluokka, ei käydä vastahyökkäykseen ja vaadita parempaa, me ollaan tässä tilanteessa aina uudelleen ja uudelleen. Puolustustaistelut ei riitä. Huolimatta työläisten nöyryydestä ja höveliydestä tai itse asiassa siitä johtuen pääoma ja porvari kiristää ja koventaa hyökkäyksiään.

Puheissa kaikki ovat työläisen puolella, kokoomuskin, ja teoissa aniharvat. Todellisessa tilanteessa mitataan, kuka vain puhui, kuka on vaan hyvän sään ystävä, kuka todella rohkenee nousta vastustamaan vihollista tai edes nimeämään hänet: porvarin. Meillä on tässä taas tilanne, jossa pääoman kapeaa etua ajaa pieni vähemmistö ja uhkaa ajaa läpi hankkeen, jolla ei ole kannatusta HKL:n duunarien tai Helsingin asukkaiden keskuudessa. Mitä demokratiaa tää on, kun lupauksia petetään, tietoja pimitetään ja maalitolppia siirrellään? Tästä on mikään enemmistön tahto kaukana.

Muilla ammattialoilla tapahtuu samaa. Hoitajat ovat ajautuneet katastrofiin ikään kuin huomaamatta, vähäisin taisteluin suhteessa seuraamuksiin. Pöydällä ei ole ”vain työläisen etu”, joka edustaa maailman enemmistön etuja, vaan terveydenhuollon perusedellytykset. Näillä panoksilla työväenliikkeen johto pelaa sopupeliä porvarien kanssa, eikä siitä ole voittanut kuin kapeakatseisesti ahnehtiva pääoma.

HKL:n taistelu on osa isompaa sotaa, jota käydään luokkien välillä, työväenluokan ja porvariston välillä, ja työväen johtajat ovat ikävä kyllä olleet melko petollisia, alttiita antautumaan ennen kuin olisi tarpeellista, ja viemään joukot tarpeettomiin kompromisseihin ja suoranaisiin tappioihin. Ahtaita lahkolaisia etuja ajetaan, pääministeripuolue SDP:n politiikkaa ei juuri kritisoida, ja palkinnoksi Helsingin SDP meni kaupunginhallituksessa mukaan yhtiöittämiseen. Tällainen suoranainen ja avoin petos ei kuitenkaan ole se tyypillisin tapa toimia vaan tyypillisimmin petos tapahtuu hiljaisuudessa, siinä, että mitään ei tehdä.

Nyt siis on paikka ja aika vaatia enemmän ja vaatia parempaa. Yhtiöittämisen peruminen on ensimmäinen tavoite, mutta tämä ei saa jäädä tähän. Meidän pitää varmistaa, että julkisten palvelujen heikentäminen yhtiöittämällä ja yksityistämällä on täysin mahdotonta. Tämä on mahdollista vain siten, että työläiset ottavat johtamisen itselleen. Ei me tarvita eikä haluta mitään huippupalkattuja toimitusjohtajia tai lahjottuja apulaispormestareita suhmoroimaan julkista liikennettä myyntikuntoon!

Kuka tietää parhaiten, miten raideliikenne toimii? HKL:n duunarit! Ketkä vois johtaa parhaiten toimivaa raideliikennettä? HKL:n duunarit, todellakin!

Meidän pitää tähdätä pidemmälle kuin torjumaan nää suhmuroinnit. Porvarit tarvitsee meitä. Mut me ei tarvita porvareita mihinkään.

Ja kaikki tää on nyt jo mahdollista. Me voidaan järjestää julkinen liikenne siten, että se on itseisarvo, ilman voitontavoittelua! Me voidaan järjestää se siten, että sitä hallinnoisi ne ihmiset, jotka tekee kaiken työn. Me voidaan turvata meidän kaikkien yhteinen omaisuus. Meidän pitää vaan tunnistaa, ketkä seisoo tän kaiken tiellä: porvarit ja heidän myötäilijänsä!