Nykyinen eduskuntavasemmisto ei enää edes väitä pyrkivänsä eroon kapitalismista, vaan esiintyy avoimesti sen vaihtoehtoisena johtajana. Olemme sanoneet tämän usein, mutta mitä se käytännössä tarkoittaa? ”Pohjoismaisen työnhaun malli” on hyvä esimerkki juuri siitä, mitä tapahtuu, kun perinteiset työväenpuolueet hylkäävät historiallisen tehtävänsä, kapitalismin vastustamisen. Tätä aktiivimallia perustellaan julkisuudessa sanomalla, että se ei ole yhtä tiukka kuin Sipilän hallituksen kaavailema aktiivimalli 2. Tämä on totta. Se ei silti tarkoita, että nyt kaavailtu työttömien kyykyttäminen olisi hyvä asia.

Eduskunnan käsittelyyn tulevassa hallituksen esityksessä edellytetään, että työtön hakee lähtökohtaisesti kerran viikossa töitä, tai menettää työttömyysturvansa. Tästä seuraa suuri määrä valvontaa, kyttäystä ja turhien hakemusten tehtailua.

Esityksessä jokseenkin positiivista on, että TE-palveluja pyritään kehittämään ja niiden määrärahoja kasvatetaan. Periaatteessa työnhakijan tulisi hakea vain töitä, joihin tämän on realistista työllistyä. Arvio näistä tehtäisiin yhdessä TE-toimiston henkilökunnan kanssa yksilökohtaisesti. Tämä kuulostaa pintapuolin ihan hyvältä, mutta jättää tosiasiassa työnhakijan kohtalon yksittäisen TE-virkailijan harkinnan varaan. Väistämättä tulee eteen tilanteita, joissa työnhakija tietää, ettei tietty työ sovi hänelle, mutta virkailija on eri mieltä. 

Jatkuvan tarkkailun ja valvonnan vaikutuksia työttömien terveyteen ei myöskään ole arvioitu. Työttömät ovat jo nyt kakkosluokan kansalaisen asemassa, jossa heidän jokaista tekoaan ja koko olemustaan arvostellaan ja luokitellaan. Työttömiä on myös tässä tilanteessa helppo ohjata erilaisiin palkattomiin töihin. ”Pohjoismaisen työnhaun malli” naamioi kyykytyksen tueksi.

Kukaan eduskunnassa ei halua poistaa työttömyyttä täysin

Suurin ongelma mallissa on kuitenkin siinä, että se ei ratkaise ongelmaa, jota varten se ollaan pystyttämässä. Työttömiä oli tämän vuoden heinäkuussa yli 200 000. ”Pohjoismaisen työnhaun mallin” arvioidaan työllistävän vuoteen 2025 mennessä noin 9 500 – 10 000 ihmistä – siis vain noin 5 % kokonaistyöttömien määrästä. Hinta tälle on kallis – jatkuvaa valvontaa, lisää byrokratiaa ja työttömien ihmisarvoon kajoaminen.

Historiallisesti (reformistinen) vasemmisto on pyrkinyt vastaamaan työttömyyteen luomalla työpaikkoja julkisen sektorin avulla. Tämä ei kuitenkaan sovi uusliberalistiseen ideologiaan, jossa kaikki julkinen talous on kirosana. Sen sijaan hallitus pyrkii ”helpottamaan työllistymistä” heikentämällä työttömyysturvaa, esimerkiksi eläkeputken poistamisella. Taustalla on ideologia, jonka mukaan julkinen sektori ei voi eikä saa luoda töitä, vaan työllistäminen on jätettävä yksityiselle sektorille, ja valtiovalta saa puuttua asiaan vain heikentämällä työläisen asemaa. 

Ylipäätään hallituksen työllisyystavoite vuoteen 2023 mennessä on vaivaiset 75 %. Työttömyydestä ei missään vaiheessa pyritä kokonaan eroon. Tämä johtuu markkinatalouden kysyntään ja tarjontaan perustuvasta logiikasta. Kapitalismi luo ja tarvitsee työttömyyttä. Nykyisin kehittyneissä maissa pysyvä työttömyysaste on yleensä n. 5-6 %. Työttömien reservi takaa sen, ettei työvoiman tarjonta koskaan ylitä kysyntää: aina löytyy uusi duunari irtisanotun tilalle, eivätkä palkat nouse. Toisaalta irtisanomiset toimivat myös kurinpitona: tee niin kuin käskemme, tai saat kenkää. Kurinpitoa on myös työttömän kyykyttäminen aktiivimallien tai ”pohjoismaisen työnhaun mallien” kautta.

Väännetään rautalangasta: kaikki nykyiset eduskuntapuolueet, sosialidemokraatteja ja vasemmistoa myöten, ovat sitoutuneet kapitalismiin ja sitä kautta jatkuvaan työttömien reservin ylläpitämiseen. He eivät todella ole työttömän puolella.

Työttömyys on rakenteellinen, yhteiskunnallinen ongelma. Tällaiset mallit, jotka pakottavat hakemaan töitä, vaikka niitä ei konkreettisesti ole saatavilla, ovat yhteiskunnallisen vastuun sysäämistä kaikkein heikoimmille. Tämä ideologia on suorastaan ihmisvihamielinen, sillä se asettaa markkinatalouden tarpeet ihmisten tarpeiden edelle. Aidosti edistyksellinen valtio pyrkisi turvaamaan työllisyyden kaikille. Pohjimmiltaan ihminen on laumaeläin, ja kaikki meistä haluavat kantaa kortensa kekoon, tehdä työtä, jolla on tarkoitus.

Mikäli työllistäminen otettaisi pois markkinatalouden käsistä, ratkeaisi toinenkin ongelma: suuri osa nykyisellään tehtävästä työstä on ympäristölle haitallista. Työväenvalta ja demokraattisesti valvottu suunnitelmatalous mahdollistaisi ihmisten työllistämisen sellaisiin toimiin, joilla ympäristökatastrofia voidaan ehkäistä. Sen sijaan nykysysteemissä työttömät ohjataan tekemään lisäarvoa kelle tahansa kapitalistille, joka heidät sattuu palkkaamaan. Valtion rooli on jäänyt työttömien kurittajaksi ja työehtojen heikentäjäksi.

Markkinatalous osoittautuu tässäkin suhteessa vanhentuneeksi järjestelmäksi, joka ei palvele ihmisten enemmistön etua. Mitä nopeammin hankkiudumme eroon kapitalismista, sitä nopeammin voimme järjestää tuotannon yhteiskunnan tarpeiden ja ekologisen kestävyyden mukaisesti.Työväenpuolueiden vetäytyminen historiallisesta tehtävästään on johtanut siihen, että uusliberalistinen ja porvarillinen ideologia on nielty koukkuineen päivineen. 

Siksi eduskuntavasemmiston ehdotukset ovat käytännössä peilikuva porvaripuolueiden ehdotuksista, mitä nyt ruoska on hieman kevyempi ja sitä käyttävä käsi ehkä hellempi. Vasemmisto ei näe muuta vaihtoehtoa kuin toteuttaa oikeistolaista politiikkaa ”kohtuullisemmin”. Aktiivimalli toteutuu, mutta työttömille ei anneta niin rajusti keppiä. Silti keppiä on pakko antaa, koska ”muuta vaihtoehtoa ei ole”. Ei ole mikään ihme, että populistisen äärioikeiston suosio kasvaa, sillä vasemmisto ei anna konkreettista vaihtoehtoa nykymenolle.