Käännetty artikkeli on julkaistu alunperin englanniksi TeleSUR English -sivustolla. Alkuperäisen tekstin ja artikkelissa esiintyvien näkemysten kirjoittaja on Carlos Cruz

Käännös: Topias Nätynki

Kun ajattelemme länsimaista kapitalismia ja imperialismia, mieleen tulevat yleensä aggressiiviset suurvallat, kuten Yhdysvallat, Yhdistynyt kuningaskunta, Ranska, Saksa ja niin edelleen. Pohjois-Euroopan maita, kuten Norjaa, Tanskaa, Suomea ja Ruotsia, pidetään sen sijaan hyväntahtoisina ja eristyneinä valtioina, joita käytetään usein esimerkkeinä siitä, miten hallitusten ympäri maailmaa pitäisi kohdella kansalaisiaan.

Ei ole epäilystäkään siitä, että näiden valtioiden sisäpolitiikka on edistyksellisempää kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa, mutta se johtuu suurelta osin vahvoista ammattiliitoista ja niiden vuosikymmeniä kestäneistä kamppailuista työläisten asemaa kohentavien oikeuksien voittamiseksi. Skandinavian työntekijät ovat ajaneet politiikkaa, joka takaa sosiaaliturvan terveydenhuollossa, koulutuksessa, työllisyydessä ja asumisessa. Tanskaa, Norjaa ja Ruotsia ei kuitenkaan pidetä pakolaiskriisin aikana vieraanvaraisina kansakuntina niille, jotka pakenevat sotaa ja köyhyyttä.

Vuoden 2016 presidentinvaaleissa Bernie Sanders viittasi Pohjoismaihin mallina, josta Yhdysvaltojen tulisi ”oppia”. Alueen läheinen tarkastelu osoittaa, että Skandinavia ylläpitää itseään suurelta osin väkivaltaisella imperialistisella politiikalla, kuten muutkin länsimaat.

Vuonna 2008 norjalainen monikansallinen televiestintäalan yhtiö Telenor, joka oli osittain valtion omistuksessa, paljastui dokumentissa kumppaniksi bangladeshilaisen tavarantoimittajan kanssa, joka käytti lapsityövoimaa hirvittävissä olosuhteissa. Raportissa paljastui myös, että lapset pakotettiin käsittelemään kemiallisia aineita ilman minkäänlaisia suojavarusteita ja yksi työntekijöistä jopa kuoli pudottuaan happoaltaaseen. Työntekijöiden tuomittavan kohtelun lisäksi yhtiö tuhosi myös ympäröivien alueiden maanviljelijöiden sadon tehtaasta levinneellä jätteellä. Kuten muutkin länsimaalaiset monikansalliset yhtiöt, jotka tarkoituksellisesti menevät kehitysmaihin säästääkseen rahaa työvoima- ja toimintakustannuksissa, yhtiö pesi kätensä syytöksistä ja kielsi olevansa tietoinen kumppaninsa epäinhimillisistä käytännöistä.

Samoin norjalainen öljy- ja kaasuyhtiö Statoil, joka on myös osittain valtion omistuksessa, on ollut mukana useissa korruptiotapauksissa ympäri maailmaa, erityisesti alikehittyneissä maissa, joissa se on lahjonut valtionyhtiöitä ja valtion virkamiehiä saadakseen louhintalupia. Norjan osallistuminen ei rajoitu ainoastaan näihin aggressiivisiin taloudellisiin käytäntöihin, vaan se on myös osallistunut tiiviisti lännen sotilasoperaatioihin. Norja pudotti Libyaan 588 pommia, mutta sitä tuskin mainitaan osana näitä imperialistisia operaatioita. Statoil on sittemmin aloittanut miljoonien arvoiset yhteiset louhintaoperaatiot tässä tuhoutuneessa maassa.

Ruotsin ulkopoliittinen toiminta ei ole yhtään sen parempaa. Teknologiayritykset, kuten Saab, BAE Systems ja Bofors, kilpailevat Yhdysvaltojen ja Israelin kanssa kehittäessään monenlaisia aseita, joita myydään 55 maahan ympäri maailmaa miljardien arvoisissa kaupoissa. Näyttää siltä, että Ruotsi osallistuu norjalaisen naapurinsa tavoin aktiivisesti ihmisoikeuksien kieltämiseen miljoonilta eri puolilla maailmaa ja erityisesti alikehittyneissä maissa.

Ruotsalainen vaatejätti H&M voi vähittäismyydä kohtuuhintaisia tuotteita rikkaissa maissa ja tehdä valtavia voittoja vain siksi, että se käyttää hyväkseen ja alipalkkaa työntekijöitä Bangladeshin kaltaisissa köyhtyneissä maissa. Kuten John Smith huomauttaa kirjassaan ”Imperialismi 2000-luvulla”, vain 0,95 euroa H&M:n T-paidan lopullisesta myyntihinnasta jää Bangladeshiin kattamaan tehtaan, työntekijöiden, tavarantoimittajien ja maan hallituksen syömät kustannukset. Loput 3,54 euroa menevät veroihin ja kuljetuksiin markkinamaassa, ja suurin osa siitä menee jälleenmyyjälle. Toisin sanoen länsimaat saavat suurimman osan voitosta, vaikka köyhät työntekijät ja maat ovat panostaneet eniten työvoimaan ja resursseihin.

Tanskalais-brittiläinen G4S-yritys on maailman suurin turvallisuusyhtiö, ja se tunnetaan pitkästä listasta kohuja. Se on myynyt palveluja Israelin vankiloihin ja tarkastuspisteisiin, sitä on syytetty maahanmuuttajien huonosta kohtelusta pidätyskeskuksissa, sillä on myös ollut valtava rooli länsimaiden imperialististen etujen, kuten öljynjalostamojen ja Dakota Access -öljyputken ympärillä olevan alueen, suojelemisessa. Koska Yhdistynyt kuningaskunta tunnetaan kuitenkin aggressiivisempana näistä kahdesta maasta, tanskalaisten osuus lakaistaan usein maton alle huolimatta siitä, että he olivat yrityksen perustajat ja kehittäjät.

Ei siis tule yllätyksenä, että Ruotsissa perustettu ja Norjassa jaettava Nobelin rauhanpalkinto on myönnetty tunnetuille sodanlietsojille, kuten [Yhdysvaltain] presidentti Barack Obamalle ja Kolumbian presidentti Manuel Santosille. Jotkut arvelevat palkinnon myöntämisen tapahtuvan poliittisin perustein.

“Pohjoismainen malli” tuskin on järjestelmä, josta meidän pitäisi etsiä inspiraatiota. Mikään malli, järjestelmä tai rakenne, joka on riippuvainen muiden hyväksikäytöstä ja sorrosta, ei voi olla eettinen. Mikäli muu maailma aikoo ottaa länsimaat ja niiden asukkaat tosissaan, on alettava pohtia sellaisten sosialististen poliittisten ja taloudellisten rakenteiden kehittämistä, jotka ovat internationalistisia ja -ennen kaikkea- imperialismin vastaisia perustaltaan.

Länsimaiden saamia yhteiskunnallisia etuja ei voida eikä pidä saavuttaa hyväksikäytettyjen kansakuntien ja globaalin etelän kansojen kustannuksella. Tämä Skandinavian maissa nähty sosiaali-imperialistinen dynamiikka epäonnistuu lopulta pitkällä aikavälillä, koska se vahingoittaa paljon suurempaa määrää ihmisiä kuin se hyödyttää. He, jotka todennäköisimmin saavat annettua kapitalismille kuolettavan iskun ovat ne ihmiset, jotka tällä hetkellä elävät kaikista hirvittävimmissä olosuhteissa. Siellä “Pohjoismainen malli” nähdään esteenä edistykselle sen sijaan, että se olisi globaalin edistyksen etulinjassa.