Huomioni kiinnitti tänään kaupassa käydessäni suuri Iltalehden otsikko: ”Tällaisia ovat hurjimmat kannustinloukut – Amanda saa Kelalta 5500 euroa kuukaudessa!”. Sosiaalialan opiskelijana minua kiinnosti heti kokonaissumman tarkemmat laskelmat – suomalaista sosiaaliturvaa on aikaisemmin moitittu liian alhaiseksi etenkin Sipilän hallituksen leikkausten jälkeen ja olen opiskelujeni kautta perehtynyt erilaisiin sosiaalitukiin, jotka eivät useimmat ole yhtään riittäviä kaikille ihmisille ja usein vaikean byrokratian takana. Juttu on kuitenkin laitettu maksumuurin taakse, jotta keskustelun taso varmasti jäisi vain otsikon antamiin mielikuviin.

Itse jutussa käykin ilmi, että Amanda on kahdeksan lapsen yksinhuoltaja. Erilaiset tuet koostuvat seuraavasti:
996 € asumistuesta
1734 € lapsilisistä
741,75 € äitiyspäivärahoista
120 € kotihoidontuesta
370 € omaishoidontuesta
1380,72 € elatustuista ja
286,17 € vammaistuista, sillä osa Amandan lapsista on erityislapsia.

Iltalehden otsikko antaa ymmärtää, että Amanda yksin saa 5500 euroa kuukaudessa, mutta todellisuudessa koko summa menee hänen ja hänen kahdeksan lapsensa elämiseen. Jos summan jakaa yhdeksällä, ruokakunnan jäsenten kesken jaettava summa on reilu 600 €.

Iltalehti kutsuu Amandan saamia tukia ”kannustinloukuksi”. Amandan ei tarvitse käydä töissä, vaan hänen ja hänen lastensa eläminen katetaan sosiaalituilla. Kaikkien normaalin, terveen moraalin omaavien ihmisten päässä herää tässä vaiheessa ajatus: miksi Amandan tarvitsisi käydä töissä? Eikö kahdeksassa lapsessa, joista osalla on erityisen tuen tarvetta, ole tarpeeksi työtä? Erityislasten vanhemmat ymmärtävät, kuinka kuormittavaa arki voi olla, vaikka lapsi olisi kuinka rakas. Silti Iltalehti antaa ymmärtää tämän olevan suuri vääryys, ”ilmiö, joka maksaa Suomelle yli miljardi euroa vuodessa”.

Mutta tässähän ei ole kyse Amandasta, eikä hänen lapsistaan. Suurin osa, joka tuon Iltalehden otsikon lukee, ei perehdy juttuun, ei sen laskelmiin, ei Kelan myöntämiin tukiin, ei suomalaiseen sosiaaliturvajärjestelmään, yksinhuoltajuuden haasteisiin eikä erityislapsiperheiden arkeen. Kyse on harhaanjohtavasta moraalipaniikista ja oikeistolaisen propagandan lietsomisesta ajoissa ennen aluevaaleja. Kyse on mielikuvien luomisesta, jotka aiheuttavat jupinaa ”kelarotista” ja ”kannustinloukuista” huolimatta siitä, mikä on ihmisten eletty todellisuus.

Jutun laittaminen maksumuurin taakse on erityinen osoitus siitä, että mahdollisimman moni jakaa jutun lukematta otsikkoa, jotta sellaiset ikävät asiat kuin Amandan yksinhuoltajuus, oikeat laskelmat ja perusteet tukien myöntämiselle eivät tule esteeksi kunnon pahennukselle. Twitterissä jutun saamia kommentteja lukiessa propaganda on purrut: valitetaan siitä, kuinka pitää tehdä töitä, ja muut saavat tuhansia euroja ”tekemättä mitään”. Yksi kommentoija epäilee, onko Amanda edes ”kantasuomalainen”. Eräs suomalainen ”entrepreneur, investor ja sales manager” päivittelee sitä, kuinka korkeat verot Suomessa on ja kuinka tällaisten tukien saajat ovat ”liian raskas taakka”.

Ai niin, jutussahan mainitaan, että kun Amandan äitiysvapaa loppuu, hän aikoo mennä töihin vanhuspalveluihin. Silti hän on ”kannustinloukussa”. Tämä journalismin parodia naurattaisi, jos sillä ei olisi oikean maailman seurauksia.