Intian oikeistohallitus lupasi vuonna 2019 noin 135 000 uutta työpaikkaa valtion rautatieyhtiössä. Nyt vuonna 2022 näihin töihin ei ole vieläkään palkattu ketään. Luvattua työtä hakeneet työläis- ja talonpoikataustaiset opiskelijat olivat pettyneitä ja väsyneitä hallituksen toimintaan sekä korruptioon ja alkoivat vaatia luvattuja työpaikkoja.

Tammikuun 24. päivänä mielenosoittajat valtasivat Rajendra Nagarin juna-aseman Patnassa protestoidakseen rekrytoinnin sääntöjenvastaisuutta. Monet junayhteydet peruttiin mielenosoitusten aikana ja tavaraliikenne pysähtyi kokonaan. Sitten poliisijoukot tekivät rynnäkön, hakkasivat lathi-kepeillä, ampuivat kyynelkaasukranaatteja ja heittivät kiviä hajottaakseen opiskelijoiden joukon.

Seuraavana päivänä mielenosoitukset levisivät monille Biharin ja Uttar Pradeshin alueille, kuten Ara, Nawada, Motihari, Masaudhi, Patna, Biharsharif, Jehanabad ja Allahabad (Prayagraj). Opiskelijat protestoivat myös Bhikhna Paharin asemalla ​​Patnassa, ja poliisivoimat tukahduttivat mielenosoituksen raa’asti. Tammikuun 25. päivän ilta päättyi siihen, että poliisit hakkasivat raa’asti opiskelijoita kaikissa edellä mainituissa paikoissa. Sorto oli erityisen ankaraa Allahabadissa (Prayagraj) ja Patnassa, missä poliisi raahasi opiskelijoita ulos hostellihuoneista ​​ja löi heitä ilman todisteita heidän osallistumisestaan ​​mielenosoituksiin. Kaikki tämä sorto johti siihen, että mielenosoittajat kovensivat otteitaan, kostivat polttamalla vetureita ja poistamalla ratapölkkyjä.

Seuraavina päivinä poliisiväkivalta kiihtyi entisestään, kun poliisi ja puolisotilaalliset joukot alkoivat vainota opiskelijoita. Alla olevilla videoilla poliisit murtautuvat opiskelija-asuntoihin, hakkaavat ja raahaavat pois mielivaltaisesti valittuja ”epäiltyjä”.

Läpimätä rekrytointiprosessi

Intiassa julkisen sektorin työpaikat on jaettu neljään ryhmään: A, B C ja D. Johtoportaan tehtävät kuuluvat luokkiin A ja B. Luvatut rautatietyöt olivat pääosin C- ja D-luokissa, joihin kuuluvat mm. porttivahdit, huoltotyöläiset, asemavirkailijat, lipunmyyjät, lipuntarkastajat, tavaranvartijat, asemapäälliköt jne.

Työpaikkoja kaivataan kipeästi, varsinkin kun koronakriisi on kurittanut intialaisia ​​työntekijöitä ja talonpoikia. Töitä julkisen sektorin ulkopuolella on erittäin vähän. Hakijoille tarjottujen työpaikkojen määrä ei kuitenkaan ollut läheskään riittävä – ilmoitettuihin 135 000 työpaikkaan haki lähes 25 miljoonaa ihmistä. Intiaa hallitseva Narendra Modin BJP-puolue ei kuitenkaan missään vaiheessa aikonut täyttää edes kaikkia lupaamiaan paikkoja, sillä sen pääasiallinen tavoite on yksityistää rautatiet.

Rekrytointivaiheessa kävi selväksi, että joillekin ihmisille oli tarjottu useita työpaikkoja. Lisäksi kelpoisuuskokeet räätälöitiin siten, että suurin osa hakijoista hylättäisiin automaattisesti. Asettamalla tarkoituksella liian korkeat vaatimukset hallitus voi valehdella, että ”sopivia hakijoita ei löytynyt”.

Tammikuun 26. päivänä hallitus joutui taipumaan tai ainakin teeskentelemään taipuvansa. Se ilmoitti ”asettavansa komitean tutkimaan asiaa”, mikä on yleinen harhautustaktiikka niin Intiassa kuin täällä Suomessakin. Protestit eivät todennäköisesti lopu tällä ratkaisulla.

Mielenosoittajat vaativat hallitukselta ensinnäkin jo luvattuja työpaikkoja. Mutta mikä tärkeintä, he vaativat tarpeeksi työtä kaikille: työpaikkoja tarvitaan vähintään 20 kertaa enemmän. Toinen vaatimus liittyy korruptioon: lahjonta on yleistä rekrytoinnissa. Lisäksi mielenosoittajat haluavat estää valtion rautatieyhtiön yksityistämisen.

Jännittyneessä tilanteessa on kyse ennen kaikkea kapitalismin sisäisistä ristiriidoista. Kapitalismi ei voi, etenkään kehittyvissä, hyväksikäytetyissä maissa, kuten Intiassa, tarjota ihmisille riittävän hyvää elintasoa eikä tarpeeksi työtä. Hallitseva luokka on siihen haluton sekä kyvytön. Siksi, kun työläiset ja köyhälistö osoittavat tyytymättömyytensä, valtiovallan vastaus on silmitön väkivalta.

Siirtomaaisäntien perintö

Lathi on pitkä ja painava bambukeppi, jota käytetään pamppuna. Brittiläinen siirtomaavalta aseisti väkivaltakoneiston Intiassa lathi-kepeillä 1800-luvun lopulla. Sitä käytettiin etenkin hajottamaan kolonialismin vastustajien ja itsenäisyysmielisten kokoontumisia 1920-luvulta eteenpäin. Tänä päivänä Intian poliisi ja puolisotilaalliset joukot käyttävät edelleen lathia. Pitkävartinen ja painava keppi välittää enemmän iskuvoimaa ja tuottaa helpommin luunmurtumia ja vammoja kuin perinteinen, kevyt ja lyhyt pamppu.

Britannian imperiumin varjo leijuu edelleen Intian yllä. Poliisiväkivalta on arkipäivää, mutta siitä ei juuri uutisoida, etenkään länsimaissa. Tänä päivänä punatakkiset englantilaiset eivät enää partioi Intian kaduilla, mutta riisto ja sorto jatkuu. Intialaisten työläisten tuottama vauraus valuu ylikansallisille yhtiöille ja pienelle vähemmistölle kotimaisia kapitalisteja. Intian hallitus on valmis käyttämään väkivaltaa taatakseen sen, että työläiset pysyvät jatkossakin alistettuna. Heidän kansainväliset kumppaninsa, Suomi mukaan lukien, hyväksyvät nämä sortotoimet hiljaa sivusta.