Tämä on Proletaarien lukijan lähettämä mielipidekirjoitus siviilien ihmisoikeuksien toteutumisesta sotatilanteessa. Julkaisemme työväenluokkaisia kirjoituksia työstä, yhteiskunnasta ja politiikasta. Jutussa esitetyt näkemykset ovat kirjoittajan omia, eivätkä välttämättä edusta Proletaarit-järjestön linjaa. Mikä haluat lähettää meille tekstin, ota yhteyttä proletaarit@gmail.com.

Teksti: Rosa Warski
Kuvanmuokkaus: Rosa Warski. Alkuperäiset kuvat: Michael Sander ja Armémuseum (The Swedish Army Museum). CC BY-SA 4.0.

Ukrainassa on käynnissä sota, joka rikkoo rajusti ihmisoikeuksia. Kymmenet miljoonat ihmiset kärsivät. Talous sukeltaa ja ruoantuotanto on uhattuna. Miksi ihmiset sotivat?

Sota on taloudellista toimintaa

Sotaan tarvitaan rahaa. Rahat otetaan pankeista, veroista ja ylipäänsä kansalta, ja ne menevät materiaalikuluihin, kalustoon ym. ylläpitoon. Näiden takana seisoo kapitalistinen teollisuus ja tuotantovoima. Jokainen voi olla varma, ettei kyseessä ole hyväntekeväisyys. Voittoja kerätään sodan molemmin puolin ja myös etupiireissä; esimerkiksi USA myy nyt aseita Ukrainalle. Hallitusohjelman mukaan ”Suomi ei vie puolustusmateriaalia sotaa käyviin tai ihmisoikeuksia polkeviin maihin”. Hallitus päätti kuitenkin viedä Ukrainaan hyökkäysaseita, oppositiossa olevan oikeistopuolue Kokoomuksen ja sen johtaja Orpon painostamana. Sittemmin oikeistopuolue Keskustaan kuuluva puolustusministeri Kaikkonen hyväksyi ohjustorjuntajärjestelmän ostamisen Israelilta. Ihmisoikeusjärjestö Amnestyn mukaan palestiinalaisten kohtelu Israelin toimesta on apartheidia ja rikos ihmisyyttä vastaan.

Sodan aikana ja sen jälkeen kapitalistinen eliitti ryöstää valloittamansa maan luonnonvarat. Ukrainassa nämä ovat mittavat. Tämä legitimoidaan ”normaalilla” yritystoiminnalla, jota käydään esimerkiksi tytäryhtiöiden kautta. Näin tapahtui Irakin sodan jälkeen, jolloin mm. yhdysvaltalainen Halliburton teki voittoa 40 miljardia. Pankit tekevät voittoa kuten aina. Ylipäänsä voitot menevät pienelle määrälle ihmisiä: kapitalistiselle eliitille.

Tavalliselle kansalle seuraukset ovat päinvastaiset. Velka, inflaatio, verotus ja työttömyys nousevat, kulutus ja sijoittaminen laskee. Keskittyminen sotateollisuuteen syrjäyttää tuotteliaammat teollisuuden lajit, kuten korkeateknologian, koulutuksen ja infrastruktuurin, jonka tuloksena talouskasvu heikkenee pitkään ja raskaasti. Proletariaatti maksaa sodan kustannukset.

Sota on poliittista toimintaa

Tyypillisesti sotaan käydään seuraavan kaavan mukaan:

1. Tavoitteiden kärjistyminen: Vallanpitäjiä lobbaamalla painotetaan eliitin tavoitteita. Voittoja, suosiota ja erityistä valtaa halutaan juuri nyt.
2. Liikkeellepano: Kapitalistit käskevät työläiset sotaan. Mitä korkeammassa asemassa olet, sitä epätodennäköisemmin sodit itse. Rikkaat eivät ole rintamalla, vaan siellä kuolevat köyhät, joiden perheet elävät pelossa läheistensä menetyksestä.
3. Psykologinen halkominen: Huomio keskitetään ulkoiseen viholliseen. Propagandalla luodaan kauniita tavoitteita ja sodan sankareita.
   1. Demonisoimalla torjutaan järjellinen ajattelu ja rauhalliset puheenvuorot. Viholliselta viedään ihmisyys. Koko viholliskansa saatetaan syyllistää absurdisti: kaikki ovat pahoja, vauvasta vaariin. He haluavat vain pahuutta, tavoilla joita oma puoli ei koskaan käyttäisi.
   2. Kauniilla tavoitteilla ja henkilökulteilla luodaan kannatusta porvarilliselle eliitille, joka ironisesti ei sodi itse, sekä sodalle itselleen. Sodan tavoitteena kerrotaan olevan vapaus, puhtaus, ihmisoikeudet ja hyvä elämä.
   3. Laajamittaisesti: Propaganda ja poliittinen hyötyminen on yleisessä käytössä kaikilla osapuolilla. Sitä harjoitetaan myös varsinaisen sodan ulkopuolella, sekä hyökkääjien että puolustajan tukijoiden parissa.
4. Ihmisoikeuksien rikkominen lailla: Kun huomio on toisaalla, lyödään läpi toinen toistaan törkeämpiä lakimuutoksia. Esimerkki tällaisesta on Suomessa sisäministeriön työryhmän 24.2.2022 ehdottama pakolaisten pikakäännytys rajalla sekä sähkölaitteiden jäljitys. Voidaan ottaa käyttöön myös sodanaikainen laki, joka sallii ihmisoikeuksien rikkomisen.

Sota ei saa tarkoittaa ihmisoikeuksien sivuuttamista

Ihmisoikeudet ovat yleismaailmallisia. Erityisen tärkeää niitä on ylläpitää kriisitilanteissa, joissa arvojen koveneminen on tyypillistä.

Ukrainan ihmisoikeustilanne on kriisissä. Lääkärit ilman rajoja (MSF) -avustusjärjestö kertoi 5.3.2022 Mariupolin kaupunkia tulitetun vuorokauden ympäri. Ruoka oli tällöin kaupoista lähes täysin loppu, lääkkeet apteekeista lähes täysin loppu. Sähköä ei ollut, joten lämmitys ei toimi. Juoksevaa vettä ei ollut. Ihmiset joivat sadevettä ja sulatettua lunta. Lämmitysjärjestelmiä rikottiin niissä olevan veden saamiseksi. Useat sairaalat sijaitsevat taistelualueilla ja olivat vastaanottaneet kymmenistä yli sataan uhriin. Elintärkeät lääkkeet ja tarvikkeet olivat loppumassa. Yhä vakavamman ihmisoikeuskatastrofin estämiseen oli aikaa vain muutamia päiviä.

MSF kertoi kannattavansa kaikkia aloitteita tulitauon muodostamiseksi, nykyisistä poistumisväylistä huolimatta, sekä anoi inhimillisen elämän kunnioittamista. Lähtijöiden on annettava lähteä ja jäävien on annettava elää rauhanomaista ja arvokasta elämää.

BBC:n mukaan Ukrainasta on 8.3.2022 paennut yli kaksi miljoonaa ihmistä.

Pakolaisuus vaikuttaa ihmisiin monin tavoin. Nämä ihmiset eivät ole enää sota-alueella, mutta heidän läheisensä voivat olla. He ovat menettäneet kotinsa, eivätkä välttämättä koskaan palaa. He ovat menettäneet työnsä ja ovat nyt avustusten tai säästöjensä varassa. He elävät vieraissa kulttuureissa, joista kaikissa pakolaisiin kohdistuu myös vihaa ja syytöksiä mm. laiskuudesta ja loisimisesta. Vaikka pakolaiset ovat saattaneet välttää fyysiset vammat, henkistä tuskaa on varmasti.

Ihmisoikeuksia ei saa sortaa pakotteilla

Myös pakotteiden vaikutukset huolestuttavat. Esimerkiksi seitsemän Venäjän pankkia suljettiin pois SWIFT-maksujärjestelmästä; vain energiamaksuja käsittelevät pankit säästettiin. Ruoan hinnassa povataan kovaa nousua. Suomi on vahvasti riippuvainen Venäjän energiasta. Pakotteet asetetaan siitä huolimatta, että ne saattavat jopa vahvistaa Venäjän eliittiä ja Putinin asemaa. Köyhiin ne iskevät pahiten.

Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeuksien suurlähettiläs totesi 28.4.2017, etteivät Venäjä-pakotteet ole saavuttaneet tavoitettaan. Sensijaan ne rikkovat viattomien ja haavoittuvaisten henkilöiden ihmisoikeuksia, joilla ei ole mitään tekemistä kriisin kanssa. Taloudellisilla pakotteilla ahdinkoon ajettujen Krimin kansalaisten kärsimys ei saa olla väline sodan lopettamiseksi.

Suomen pääministeri Marin on eri kannalla: pakotteiden seuraukset on kestettävä.

Marin ei itse näe tai tule näkemään nälkää tai puutetta. Venäjällä on runsaasti köyhiä, jotka elävät jo nyt äärimmäisissä olosuhteissa, eikä heillä ole mitään tekemistä totalitaarisen hallintonsa kanssa. Joka neljäs venäläinen lapsi elää köyhyydessä. Samoin Suomessa köyhien asema on jo nyt liian heikko: Euroopan neuvostolta on tullut toistuvasti kritiikkiä liian alhaisesta sosiaaliturvasta. Myös Amnesty ja Ihmisoikeusliitto on kritisoinut Suomea samasta.

Kasvavia ruoan hintoja ei voi köyhä maksaa, kun annettavaa ei kertakaikkiaan ole.

Suomalainen retoriikka köyhiä kohtaan on julmaa ja mitätöivää. Hallinnollisesti heihin suhtaudutaan kuin lapsiin, joita on oikeus käskyttää ja joiden ongelmat voidaan sivuuttaa ja ohittaa. Köyhien puheenvuorot hiljennetään leimaamalla ne tilanteeseen sopimattomiksi, itsekkäiksi, työn välttelyksi, tekosairastamiseksi ynnä muulla köyhiä vastaan käytetyllä retoriikalla. Kovia arvoja nostattavassa kriisitilanteessa mitätöinti korostuu.

Onko syytä olettaa, että kansainvälisen kriisin ja koventuvien arvojen koittaessa tämä suhtautuminen proletaareihin pehmenee? Saisiko köyhä esimerkiksi harkinnanvaraista toimeentulotukea ruokakuluihin, ilman että sitä ulosmitattaisiin takaisin? Toimittaisiinko näin samalla, kun kansantalous sukeltaa ja ylemmät yhteiskuntaluokat vaativat saavuttamiaan etuja?

Tulevaisuus on vastaavasti kylmäävä. Kun arvot kovenevat, poliitikoilla on loistava sauma päästä valtaan juuri vastaavia arvoja saarnaamalla. Sakari Timonen sanoittaa saman 26.2.2022 kirjoituksessaan:

”Pahoin pelkään, että kohta pakolaisista, hintojen noususta ja muista sodan ja talouspakotteiden seurauksista saadaan sisäpolitiikan väline. Nyt asioista rähisevät vasta rähisemään tottuneet amatöörit, mutta pahempaa on tulossa sitten, jos populistipoliitikot rupeavat myötäilemään heitä.”

Mikä siis neuvoksi?

Sota on inhimillinen murhenäytelmä, jossa ajetaan vähäosaisia kurjuuteen ja kuolemaan. Sen lopettaa lyhyellä tähtäimellä rauha ja pidemmällä sosiaalisen eriarvoisuuden poistaminen.

Rauhanturvaajan asemaa on rakennettu YK:lle, joka on kuitenkin toimissaan surullisen rampa. Rikkaiden ja vaikutusvaltaisten imperialististen supervaltojen veto-oikeus estää monet elintärkeistä päätöksistä.

Ihmisoikeudet sota-alueilla on kuitenkin turvattava. Sota-ajan propaganda ja lakimuutokset on otettava valvonnan alle. Väliaikaista rauhaa ei voi saavuttaa yhä rajummilla ja laajemmilla sotatoimilla, vaan vaaditaan rauhantekoa: rauha on neuvoteltava ja neuvottelujen tuloksessa on pysyttävä. Pidempi rauha saavutetaan, kun vastuu sodasta – kuolemasta ja kärsimyksestä – asetetaan tosiasiallisille sodan aloittajille: sodasta hyötyvälle kapitalistiselle eliitille.

Jotta pysyvä rauha saavutettaisiin, sodan voitot on estettävä ja sotilaiden käskyvalta otettava pois sodan voitontekijöiltä. Tämä ei ole mahdollista kapitalistisessa järjestelmässä, jossa voitontavoittelua pidetään ylimpänä arvona, kansanvaltaa nakerretaan lobbauksella ja aseteollisuus pysyy yhtenä eniten voittoa tuottavista teollisuuden muodoista.