Ukrainan joukot terrorisoivat Donbassia – donetskilaisen opettajan haastattelu

Bruno Amaral de Carvalho, portugalilainen toimittaja, on nyt Donbassissa. Hänen artikkeleitaan julkaistaan Portugalin suurimmissa lehdissä, kuten Público[1] ja CNN Portugal[2-8].

Tämä haastattelu julkaistiin alun perin 1. huhtikuuta 2022 sanomalehdessä A Voz do Operário.

Teksti: Bruno Amaral de Carvalho
Käännös: Tiago Silva
Kuva muokattu Sven Teschken alkuperäisestä grafiikasta, CC BY-SA 3.0

Anna Kuznetsova [nimi muutettu] on 25-vuotias ja opettaa venäjää Donetskin teknillisessä yliopistossa. Hän on aina asunut Donetskissa. Hän ei halua näyttää kasvojaan, koska hän pelkää kostotoimia perheenjäseniään kohtaan rintamalinjan toisella puolella, Ukrainan joukkojen hallitsemilla Donbassin alueilla. Nyt sisällissota on ollut käynnissä kahdeksan vuotta, ja siitä tuli kansainvälinen sota Venäjän liityttyä konfliktiin.

Miksi Donbass päätti nousta kapinaan Kiovan hallitusta vastaan vuonna 2014?

Donetskissa ja Luhanskissa, kuten muissakin Ukrainan kaupungeissa, ihmiset nousivat kapinaan vuonna 2014 vastauksena Euromaidaniksi kutsuttuun äärioikeistolaiseen uusliberaaliin vallankaappaukseen. Yhdysvaltain hallinnon tiedetään johtaneen vallankaappausta. Vuoteen 2014 asti Ukraina oli hyvin demokraattinen maa, niin demokraattinen kuin porvarillinen valtio voi olla. Ihmiset, varsinkin venäjämyönteisillä alueilla, ymmärsivät, mitä uusi hallitus toisi tullessaan: uusliberalistisia uudistuksia, äärimmäistä ukrainalaista nationalismia ja historiallista revisionismia.

(Toim. huom. haastateltava tekee kovan väitteen Yhdysvaltain roolista Ukrainan vallankaappauksessa, mutta Yhdysvalloilla on ollut kiistaton rooli nykyisen hallinnon valitsemisessa, aseistamisessa ja rahoittamisessa.)

Mielenosoituksilla oli kansanomainen luonne. Monet ihmiset järkyttyivät Odessan tapahtumista 2. toukokuuta 2014, kun äärioikeistolaiset militantit tappoivat 50 ihmistä poliisin tuella. Monet heistä poltettiin elävältä ay-talossa, ja palavasta rakennuksesta pakoon yrittäneet hakattiin kuoliaaksi.

Protestit vallankaappausta vastaan tukahdutettiin julmasti. Terrori alkoi Ukrainassa. Se huipentui sisällissotaan Donetskiin ja Luhanskiin perustettuja kansantasavaltoja vastaan.

Näitä tapahtumia todistaneena sanoisin, että suurin osa paikalla olevista kannatti ajatusta itsenäisyydestä. Niiden joukossa, jotka eivät tukeneet kapinaa, oli pääasiassa liikemiehiä, keskiluokkaan kuuluvia ja joitain älymystön edustajia. Toisin sanoen tuki erolle Ukrainasta tuli pääasiassa yhteiskunnan pohjalta, työväenluokasta.

Joskus näen, että länsimaisessa lehdistössä nämä tapahtumat esitetään etnisenä konfliktina venäläisten ja ukrainalaisten välillä. Minun nähdäkseni asia ei ole näin. Donbass on etnisesti hyvin monimuotoinen. Esimerkiksi minä olen niiden venäläisten, ukrainalaisten ja valkovenäläisten jälkeläinen, jotka tulivat toisen maailmansodan jälkeen jälleenrakentamaan aluetta. Tämä konflikti on pääasiassa ideologinen. Ihmiset eivät halunneet hyväksyä riippuvuutta Natosta ja Yhdysvalloista ja vastustivat Ukrainassa meneillään olevia ultraliberaaleja uudistuksia. He eivät halunneet venäjänkielisten sortoa eivätkä hyväksyneet [toisen maailmansodan aikaisten] ukrainalaisten natsi-Saksan yhteistyökumppanien ylistämistä. Täällä tunnetaan suurta myötätuntoa Neuvostoliiton menneisyyttä kohtaan. Mielestäni tämä on donbassilaisen identiteetin tärkein osa.

26. toukokuuta 2014 Ukrainan ilmavoimat alkoi pommittaa Donbassia lentokoneilla. Tässä kohtaa ensimmäiset siviiliuhrit menettivät henkensä. Sitä ennen Ukrainan armeija alkoi tukahduttaa mellakoita muissa Donbassin kaupungeissa. Ukrainan valtio ei ole kutsunut tätä sisällissodaksi koko näiden kahdeksan vuoden aikana. Sitä kutsuttiin terrorismin vastaiseksi operaatioksi, vaikka Ukrainan armeija ja uusnatsipataljoonat, jotka lähetettiin tukahduttamaan kapinallisalueita, käyttäytyivät kuin terroristit: pommittivat asuinalueita, tuhosivat infrastruktuuria, riistivät ihmisiltä kansalaisoikeudet ja uhkailivat väestöä.

Miksi luulet Venäjän määrittelevän Ukrainan hallinnon natsihallinnoksi?

Tämä tulkinta on lähellä totuutta. Ukrainaan perustettiin oikeistolainen hallinto, joka oli samanlainen kuin latinalaisessa Amerikassa viime vuosisadalla. Se oli fasistinen prosessi. Viranomaiset käyttivät äärioikeistoa tukahduttaakseen poliittisia vastustajiaan. Historiallista revisionismia tehtiin valtion tasolla. Ukrainan [toisen maailmansodan aikaisia] natsi-Saksan yhteistyökumppaneita pidettiin sankareina. Uusnatsit loivat lapsille tarkoitettuja järjestöjä.

Donbassissa natsipataljoonat levittivät kauhua paikallisväestössä. Kansainväliset ihmisoikeusjärjestöt ovat dokumentoineet Azovin, Aidarin, Donbassin ja Tornadon kaltaisten [aseellisten] yksiköiden rikoksia, mm. paikallisten asukkaiden kiduttamista, laittomia teloituksia, ryöstelyä ja seksuaalista väkivaltaa.

Huolimatta Minskissä allekirjoitetuista rauhansopimuksista, Ukraina jatkoi Donbassin alueen pommittamista, kuten venäläiset sanovat.

Kyllä, se on totta. Rintama-alueet kärsivät erityisesti. Nyt pommitukset jatkuvat. Olen nähnyt, että länsimaiset tiedotusvälineet julkaisivat joskus Donetskista kuvia ikään kuin ne olisivat [muualta] Ukrainasta. 

Ja onko totta, että itsejulistautuneen Donetskin kansantasavallan presidentti Aleksandr Zahartšenko, joka myös osallistui rauhanneuvotteluihin, kuoli pommissa, jonka Ukraina oli asettanut kahvilaan?

Luotan valtiomme turvallisuusministeriön virallisiin tietoihin.

Mitä luulet Donbassin asukkaiden ajattelevan Venäjän sotilaallisesta interventiosta?

Minulla on sellainen vaikutelma, että kansamme tuntee myötätuntoa Kiovan hallinnon panttivankeina pitämiä siviilejä kohtaan, mutta toivoo vihatun Kiovan hallinnon nopeaa tappiota. Olen iloinen siitä, että kansamme on suurimmaksi osaksi vailla vihaa ukrainalaisia kohtaan.

Venäjä käyttää sanaa ”kansanmurha” määrittelemään mitä Donbassissa tapahtui. Luuletko, että se oli kansanmurha?

Minusta tuntuu, että tämä on terminologinen kiista. Minusta sitä on parempi kutsua terroriksi. Tämä ei kuitenkaan vähennä Ukrainan hallituksen rikollisia tekoja. 

Tietoa kapinallisesta Donbassista

Vuonna 2013 Donetskin alueella asui 4,43 miljoonaa ihmistä, joka oli 10 prosenttia Ukrainan kokonaisväestöstä. Se ei ollut vain maan väkirikkain ja tiheimmin asuttu alue, vaan se oli myös yksi maan tärkeimmistä talouskeskuksista, jossa oli tärkeitä teollisuuskaupunkeja.   

Donetskin teollisuustuotanto on edelleen korkealla tasolla, huolimatta siitä, että viimeisen neljän vuoden aikana (2013–2017) alueen teollisuustuotannon määrä on laskenut 2,4-kertaisesti. Vuonna 2016 Donetskin alue sijoittui toiseksi Ukrainan 24 alueen joukossa myytyjen teollisuustuotteiden määrässä suhteessa Ukrainan kokonaismyyntimäärään. Alueen pääasiallisia toimialoja ovat metallurgia (47,1 %) ja kaivosteollisuus (15,2 %), jotka syntyivät Neuvostoliiton aikana, kun maan taloudellinen suuntautuminen keskitettiin luonnonvarojen laajamittaiseen hyödyntämiseen.

Vuoden 2016 virallisten tietojen mukaan sisällissodan myötä palvelualojen osuus alueella laski merkittävästi (50 %:sta 40 %:iin), mikä johtui pääasiassa kaupan volyymien sekä koulutus- ja terveydenhuoltomenojen vähenemisestä. Teollisuus työllistää lähes 45 % alueen työllisestä väestöstä: 18,4 % työskentelee sosiaali-, koulutus- ja terveysalalla; 10,1 % työskentelee julkishallinnossa ja 7,3 % liikennealalla.

Kaivosteollisuus puolestaan työllistää noin 25,5 % työllisestä väestöstä, pääasiassa kivihiilen louhinnassa. Lisäksi metallurgialla on tärkeä rooli alueen taloudessa. Tämä on se strateginen konteksti, joka tekee Donbassista taloudellisesti tärkeän alueen. Donetskin alueen pohjoispuolella on Luhansk, jossa eli vuonna 2004 lähes 2,5 miljoonaa asukasta. Luhanskin taloudellinen rakenne on samanlainen kuin Donetskin, jossa kaivostoiminta on yksi päätoimialoista. Juuri nämä alueet julistivat itsensä itsenäisiksi vuonna 2014.


[1] Os pássaros não cantam em Lugansk
[2] ”Cerca de 19 mil pessoas vão ser levadas para território russo”. Reportagem em Donetsk
[3] Na linha da frente dos combates em Mariupol: ”Vocês estão malucos da cabeça”
[4] A pequena Masha perdeu a irmã gémea e o avô num bombardeamento em Mariupol. Reportagem exclusiva no hospital de Donetsk com crianças feridas na guerra
[5] Exclusivo CNN Portugal: o primeiro jornalista português a chegar a Mariupol
[6] Exclusivo em Mariupol. Na terra de ninguém
[7] Em Mariupol, nem a sede dos Serviços Secretos Ucranianos resistiu à destruição
[8] Exclusivo: reportagem dentro do Azovstal, o último reduto dos combates entre russos e ucranianos em Mariupol