Venäjän ja Ukrainan on molempien hävittävä – sodan merkitys työväenluokalle

Julkaisemme Proletaarit-ryhmän Rolle Suomisen kirjoituksen, jossa hän pohtii, miten Ukrainan sotaan tulisi suhtautua kansainvälisen proletariaatin etujen kannalta, ja mitä lopputulosta olisi tavoiteltava.


Erilaisia näkemyksiä Ukrainan sodasta vasemmalla

Vasemmalla on monia kilpailevia näkemyksiä siitä, mikä olisi kansainväliselle työväenluokalle kaikista edullisin lopputulos Ukrainan sodassa, ja liberaalivasemmistolaisella suuntauksella on ehdoton enemmistö Suomessa. Liberaalivasemmisto seuraa orjallisesti Ukrainan valtion porvarillista puolustuslinjaa, ja näin se puolustaa läntisten imperialististen maiden etuja Itä-Euroopassa, se pettää työväenluokan historiallisen tehtävän ja edun. Tämä on sekä SDP:n että vasemmistoliiton opportunistinen linja. Iso osa Suomen anarkistiryhmistä lähti tämän liberalismin perään, mutta poikkeuksena voi mainita Oulun anarkistiliiton, joka on osoittanut pitävänsä kiinni sosialismin periaatteista. Valitettavasti jotkin trotskilaisetkin ryhmät kansainvälisellä tasolla ovat omaksuneet Ukrainan valtion tukemisen kannan. 

Perinteisen ”rauhanliikkeen” nimen alle asettuneet pasifistit odottavat ihmelääkettä sodan pahuuteen porvarillisten valtioiden rauhanneuvotteluista. Suomessa tätä kantaa edustavat lukuisat pasifistiset yhdistykset, tietyt sektorit Vasemmistoliitossa, ja SKP. Nämä tahot haikailevat niin sanotun Paasikiven-Kekkosen linjan perään, joka on valitettavasti ehdottoman anakronistinen, omasta ajastaan irrotettu ratkaisu, jonka historiallinen kehitys on heittänyt romukoppaan. Perinteinen rauhanliike syntyi toisen maailmansodan jälkeisessä vauhdikkaassa talouskasvussa, Neuvostoliiton vaikutuksen ja paineen alla. Se ei sovi nykyajan kansainvälisen kapitalistisen järjestelmän rakenteellisen kriisin ratkaisemiseksi, etenkään kun enää ei ole Neuvostoliiton kaltaista edistyksellistä voimaa vastapainona imperialismille. 

Vasemmistolaisista pieni vähemmistö yrittää omaksua anti-imperialistisen kannan, joka ei luovu työväenluokan poliittisesti itsenäisen linjan ajamisesta, ja näin toimii Proletaarit-ryhmä ja edellä mainittu Oulun anarkistiliitto.

On myös sektoreita, joihin kuuluu valitettavasti jopa trotskilaisia ryhmiä, jotka kannattavat Venäjän väliintuloa ja ovat niin harhaan johdettuja, että näkevät Putinissa imperialismin vastaisen toimijan alueella. Nämä sektorit ovat kuitenkin melko voimattomia Suomessa. 

Olennainen kysymys on se, miten tämä sota voidaan ratkaista työväenluokan eduksi. Sodan päättäminen internationalistisella työläisten yhteenliittymällä voi sytyttää vallankumouksen, joka kaataa molemmilla puolilla verenhimoiset porvarivaltiot, ja luo aidon vastavoiman imperialismille.

Alas Nato! Alas Imperialismi! | Oulun anarkistiliiton ja Proletaarien puhe 15.5.2022

Mitä lopputulosta on tavoiteltava Ukrainan sodassa?

Yhtäällä on taantumuksellinen Ukrainan valtio, joka hyökkäyssodan uhriksi joutumisesta huolimatta on läntisten imperialististen maiden ja erityisesti amerikkalaisen imperialismin prokuraattori Itä-Euroopassa. Länteen kallistuville Ukrainan oligarkeille, joita Zelenskyi poliittisesti edustaa, Ukrainan itsemääräämisoikeus on vain länsimielisten porvarien oikeutta alistaa maa yliherralle, joka ei ole venäläinen. He eivät puolusta Ukrainan itsemääräämisoikeutta vaan sen alistumista läntisten imperialististen maiden, erityisesti Yhdysvaltojen, strategisten etujen palveluun. Vain työväenluokka voi tavoitella ja puolustaa voitokkaasti Ukrainan itsemääräämisoikeutta.

Toisaalla Venäjä on alueellinen mahti, joka pyrkii imperialistiseen asemaan ja haluaa puolustaa ylivaltaansa pienempään rajamaahan nähden. Donbassin itsemääräämisoikeus ja Ukrainan etnisten venäläisten hyvinvointi ei ole Venäjän valtion huolena, vaan pikemminkin mahdollisuus hyödyntää ja hallita vapaammin maan resursseja. Vaikka Venäjä ei taloudellisesti ole Yhdysvaltojen kaltainen globaali imperialistinen valta, se peri Neuvostoliitolta sotilaallisen vallan aseman ja sen hallitseva luokka pyrkii tekemään Venäjästä globaalin suurvallan. 

Varoitamme kuitenkin työläisiä, että pienten Donbasin tasavaltojen liittyminen Venäjään ei ratkaise työttömyyden, köyhyyden, alhaisten palkkojen ja riiston ongelmia, joista myös venäläiset työläiset kärsivät. Vaikka teillä on oikeus ​​erota ja yhdistyä Venäjän kanssa, ovat Venäjän ja Ukrainan työväenliikkeet se voima, johon tukeutua niin fasisteja, Ukrainan hallitusta kuin taantumuksellista Putiniakin vastaan.

Proletaarit: Venäjän sota Ukrainaa vastaan ja Naton imperialistinen piiritys

Vaikka Venäjä ei ole imperialistinen valtio globaalilla tasolla, emme voi sivuuttaa sen asemaa hegemonisena aluevaltana, jolla on pitkä ja verinen kansallisen sorron historia raja-alueillaan, myös Ukrainassa. Vaikka vastassa on maailman johtava imperialistinen blokki, on virhe nähdä Venäjän porvarillisessa, kansoja alistavassa valtiossa työväenluokan korvaava, edistyksellinen elementti nykyisessä konfliktissa. Vaikka tämän sodan on motivoinut tai provosoinut Naton laajentuminen itä-Euroopassa, tämä sota on katsottava taantumukselliseksi ja työväenluokan etujen vastaiseksi, sekä Venäjällä että Ukrainassa.

Kansainvälisen proletariaatin näkökulmasta molempien projektien, sekä Naton että Venäjän, on hävittävä. Ukrainan (ja siten Naton) voitto olisi mahdollisesti vaarallisin skenaario. Se merkitsisi Naton vahvistumista, mikä voisi johtaa lisääntyvään epävakauteen ja uusiin sotiin Itä-Euroopassa. Se on erittäin vaarallinen skenaario etenkin, kun Ruotsi ja Suomi pyritään liittämään sen vahvuuteen muodollisina jäseninä. Sisäisesti Ukrainan voitto tarkoittaisi Euromaidanin vallankaappausta edistäneiden ja Donbassia kahdeksan vuoden ajan terrorisoineiden äärioikeistolaisten ja taantumuksellisten sektoreiden vahvistumista.

Sitä kutsuttiin terrorismin vastaiseksi operaatioksi, vaikka Ukrainan armeija ja uusnatsipataljoonat, jotka lähetettiin tukahduttamaan kapinallisalueita, käyttäytyivät kuin terroristit: pommittivat asuinalueita, tuhosivat infrastruktuuria, riistivät ihmisiltä kansalaisoikeudet ja uhkailivat väestöä.

Proletaarit: Ukrainan joukot terrorisoivat Donbassia – donetskilaisen opettajan haastattelu

Myös Venäjän voitto, ainakin sen alkuperäisten tavoitteiden saavuttaminen, olisi vastoin työväenluokan etuja, näiden tavoitteiden tarkoittaessa Ukrainan miehitystä ja Venäjän tukeman taantumuksellisen hallinnon perustamista, jossa äärioikeistolaiset joukot toimisivat kuten nytkin, sillä ehdolla, että he alistuisivat uudelle yliherralle. Se voisi myös tarkoittaa lisää Venäjän käynnistämiä sotia naapurimaissa. Kommunististen puolueiden toimintavapaus saattaisi laajentua, mutta vain niin kauan kuin ne pysyvät stalinismin rajoissa, toisin sanoen niin kauan kuin ne luopuvat vallankumouksellisesta ohjelmasta ja luokkaitsenäisyydestä.

Ukrainan tappio on toivottava, mutta mitä se konkreettisesti tarkoittaa? Se tarkoittaa, että Ukrainan on hylättävä aikeensa ​​liittyä Natoon ja pysyttävä puolueettomana, että sen on tunnustettava Donbassin itsemääräämisoikeus, sen poliittinen itsenäisyys, vaikka se tarkoittaisi alueen irtautumista Ukrainasta. 

Venäjän tappio on myös toivottava. Tämä tarkoittaa, että Venäjän ei pitäisi saavuttaa alkuperäisiä tavoitteita Kiovan ja maan miehittämisestä eikä nukkehallituksen asettamisesta. Alkuperäisten tavoitteiden saavuttaminen on estettävä, ja tappion on johdettava tyytymättömyyden kasvuun ja sen hyväksikäyttöön työväen vallankumouksen tarkoituksiin Venäjällä, Putinin hallinnon kaatumiseen asti ja pidemmälle.

Kansainvälisen proletariaatin näkökulmasta molemmat projektit, sekä Yhdysvaltojen imperialismi että Venäjän hegemoniset pyrkimykset, on kukistettava. Kommunistien ja sosialistien tehtävä on edistää itsenäistä työväenluokan vaihtoehtoa. Venäjällä tämä tarkoittaa Putinin hallinnon, sen sodan ja isovenäläisen nationalismin vastustamista. Oppositiota, jonka järjestäytyneen työväenluokan pitäisi johtaa Putinin hallinnon kaatamiseen ja työväenvaltaan. 

Ukrainassa meidän on kehotettava työläisten, asukkaiden, sotilaiden, talonpoikien jne. neuvostojen perustamiseen. Näiden neuvostojen tulisi hyödyntää kriisitilannetta, jossa aseita virtaa maahan kaikilta puolilta, neuvostojen aseistamiseen. Kasarmeissa tulee edistää kapinaa Kiovan hallintoa vastaan ja viedä sotilaat työväenneuvostojen puolelle. Lopuksi olisi edistettävä neuvostojen yhdistämistä ja koordinointia kansallisella tasolla työväenvaltion muodostamiseksi. 


Artikkelikuva: Isabelle Bruneel. CC BY-SA 4.0. Wikimedia Commons