Suomen valtion tie Natoon voideltiin kurdien verellä – Turkki vaatii jo ensimmäisiä karkotuksia

Tiistaina 28.6. Suomen ja Ruotsin ulkoministerit allekirjoittivat Madridissa neuvottelupöytäkirjan, jonka mukaan nämä valtiot myöntyvät Turkin esittämiin vaatimuksiin vastineena Nato-jäsenyydestä. Turkki oli aiemmin uhannut estää Suomen ja Ruotsin jäsenyyden sotilasliitossa, elleivät nämä suostu yhteistyöhön kurdien kansanmurhan toteuttamisessa.

Pöytäkirja on kokonaisuudessaan luettavissa täällä. Pöytäkirjassa todetaan muun muassa seuraavaa:

  • Suomi ja Ruotsi vahvistavat PKK:n aseman terroristijärjestönä. PKK eli Kurdistanin työväenpuolue on suurin yksittäinen ryhmittymä, joka ajaa kurdien itsenäisyyttä. Puolueen ideologiaa nykypäivänä voi kuvailla maltillisen vasemmistolaiseksi. Hallituspuolue Vasemmistoliitto päätti viime puoluekokouksessaan vaatia PKK:n terrorististatuksen purkamista.
  • Tuki YPG:lle lopetetaan. YPG eli Kansanpuolustusjoukot on pääosin Syyriassa toimiva kurdijärjestö, jolla on siteitä PKK:n kanssa. YPG tunnetaan kansainvälisesti onnistuneesta taistelustaan ISISiä vastaan. Vaikka Suomi ei ole virallisesti tukenut YPG:tä, sai järjestö osakseen suitsutusta ja sympatiaa, kun se taisteli Daeshin ääri-islamisteja vastaan.
  • Asevientikielto Turkkiin kumotaan. Turkki käy edelleen sotaa kurdeja vastaan Syyriassa ja Irakin pohjoisosissa, mutta Suomen kategorinen asevientikielto sotaa käyviin maihin ei ole ennenkään haitannut.
  • Viritteillä olevat Turkin pakkopalautusvaatimukset käsitellään huolellisesti ja Turkin toimittama todistusaineisto huomioiden. Pakkopalautuslakia kiristetään nykyisestä.
  • Suomen, Ruotsin ja Turkin tiedusteluviranomaiset ryhtyvät tiiviiseen yhteistyöhön. Pöytäkirjassa sanotaan: ”Turkki, Suomi ja Ruotsi tulevat perustamaan pysyvän yhteistyömekanismin, jossa mukana ovat ulkoasiain-, sisä- ja oikeusministeriöt, sekä tiedustelu- ja turvallisuuspalvelut”
  • Lisäksi Suomi sitoutuu sopimuksessa ”taistelemaan disinformaatiota vastaan”, siis tukahduttamaan Turkille epämieluisia ääniä Suomessakin.

Toisin sanoen Suomen ja Ruotsin valtiot viestivät myöntyvänsä Turkin aiemmin esittämiin vaatimuksiin. Nato-jäsenyys, jonka pääministeri Sanna Marinin sanoi vielä kuukautta ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan olevan ”hyvin epätodennäköistä” hänen kautensa aikana, etenee kovaa vauhtia ihmisoikeuksien kustannuksella.

Sen lisäksi, että Turkki käy tällä hetkellä hyökkäyssotaa ja pyrkii toteuttamaan etnistä puhdistusta, se tunnetusti polkee ihmisoikeuksia. Mielenosoittajien pidätyksiä, sananvapauden rajoittamista, naisten ja vähemmistöjen sortamista…

Suomi paperilla kieltää karkotukset maihin, joissa karkotettavaa odottaa kuolemantuomio, kidutus tai muu epäinhimillinen kohtelu, mutta esimerkiksi pakkopalautukset Afganistaniin näyttävät, että tämä kielto ei käytännössä toteudu. Turkki vaati jo neuvotteluja seuraavana päivänä 33 henkilöä pakkopalautettavaksi.

Vasemmistoliiton rooli Nato-jäsenyydessä ja kurdien kansanmurhassa on irvokas. Se on ainoa eduskuntapuolue, jossa on jäljellä edes rippeitä vasemmistolaisesta Nato-vastaisuudesta, vaikka puolueen kurinpito yrittää hiljentää viimeisetkin soraäänet. Viime puoluekokouksessaan Vasemmistoliitto linjasi kannattavansa PKK:n poistamista terroristijärjestöjen listalta; samaan aikaan on kuitenkin voimassa linjaus, jonka mukaan Nato-jäsenyyden hakeminen ei ole kynnyskysymys hallituksessa pysymiselle. Kun vasemmistoliitto äänesti Nato-jäsenyyden puolesta 7.5., oli puheenjohtaja Li Andersson pohjustanut Nato-jäsenyyttä auktoriteetillaan jo parin kuukauden ajan. Aiemmin Andersson on kieltänyt puolueessaan kriittisen keskustelun HX-hävittäjähankkeesta.

Vasemmistoliitto ja etenkin sen nuorisojärjestö yrittävät ylläpitää radikaalia imagoa, mutta todellisuudessa puolue on täysin kontrolloitua “oppositiota” Suomen valtion kovaoikeistolaiselle sisä- ja ulkopolitiikalle.

Sylikoiravasemmistossa laajemminkin on odotetusti käynnissä kurdien pettämisen selittely parhain päin. Neuvottelupöytäkirjaa vähätellään ympäripyöreäksi ja mitättömäksi, vaikka siinä listatut toimenpiteet ovat erittäin konkreettisia ja selkeitä. Ennen kaikkea asiakirja on mustaa valkoisella, johon Turkin lisäksi Suomen porvaristo voi vedota joka kerta, kun Nato-jäsenyyden verivelkoja täytyy maksella takaisin.

Suomen porvaristo ei luiki Natoon pakotettuna häntä koipien välissä, vaan ylpeästi rinta rottingilla.

Porvarimediassa koko pöytäkirjaa hädin tuskin edes mainitaan, vaan groteskisti iloitaan pääsystä maailman tappavimpaan imperialistiliittoon. Suomen kuvaaminen voimattomaksi pelinappulaksi Venäjän, Yhdysvaltojen, Turkin ja muiden suurten maiden juonittelusa käykin yhä vaikeammaksi: Suomen porvaristo ei luiki Natoon pakotettuna häntä koipien välissä, vaan ylpeästi rinta rottingilla. Se ei malta odottaa, että pääsee toistamaan toisen maailmansodan “erillissotarikoksia” ja vuodattamaan työläisten verta. Veri vuotaa ensin kaukana Mustanmeren takana, mutta vääjäämättä myös kotoisalla maaperällä. Jos viidenkymmenen vuoden jälkeen on vielä historiankirjoja, Suomea kuvattaneen jälleen viattomana ajopuuna, jonka täytyi olla vain hiukan fasistinen suojellakseen itseään.

Suomen porvaristo osana länsimaista arvoyhteisöä vuonna 1942. Kuvassa etualalla vasemmalta oikealle Saksan tuolloinen valtakunnankansleri A. Hitler, Suomen marsalkka C.G.E. Mannerheim ja presidentti R. Ryti.

Toisaalta olisi harha-askel ajatella, että Suomi, joka pysyisi Naton ulkopuolella, olisi paljoakaan parempi. Suomi on käytännössä ollut Naton läheinen yhteistyökumppani ja on jo osallistunut Naton operaatioihin Afganistanin ryöstösodissa. Tämä ei ole ”meidän maamme” – Suomi on imperialistinen porvarivaltio, joka ylläpitää kapitalistisia alistussuhteita. Osana tätä järjestelmää se on niin kansainvälisen kuin suomalaisenkin työväenluokan vihollinen. Natoon liittyminen on osa vuosikymmeniä jatkunutta kehitystä, jossa Suomen valtio sitoutuu yhä läheisemmin läntisten imperialistivaltojen pikkukätyriksi.

Porvarivaltioihin ja porvarilliseen oikeuteen nojaaminen johtaa aina työväenluokan tappioon ja hävitykseen. Ainoa ulospääsy on työläisten itsenäisessä järjestäytymisessä kaikkia porvarivaltioita vastaan.