Kapitalismi on kriisien järjestelmä. Nämä kriisit eivät sellaisenaan uhkaa niinkään järjestelmän jatkuvaa olemassaoloa, vaan häviäjä niissä on työväenluokka, kun pääoman ja työn välinen ristiriita mullistaa jatkuvasti työprosessia, tuotantovoimia ja koko planeetan ekosysteemiä.

Tällä hetkellä kapitalismin kriisit näkyvät hintojen nousussa. Ruoka, asuminen, lääkkeet, elinkustannukset yleensä – kaikkien hinta on nousussa myös Suomessa, mutta etenkin globaalisti. Hintojen noususta kärsivät eniten työläiset, köyhät ja muut marginalisoidut ryhmät.

Puute on keinotekoista

Kun puhutaan nälänhädistä, puutoksesta ja köyhyydestä, moni ihminen ajattelee näiden olevan luonnollisia. ”Ne vain kuuluvat elämään, maailma on kova paikka.” Näin ei kuitenkaan ole. Elämme maailmassa ja kehitysvaiheessa, jossa yksikään nälänhätä ei ole luonnollinen. Köyhyys on keinotekoista.

Globaalisti ihmiskunta tuottaa reilusti enemmän ruokaa, puhdasta vettä, asuntoja ja vaatteita kuin koko ihmiskunta tarvitsee. Syy sille, miksi resurssit jakautuvat epätasaisesti ja ihmiset teknologian kehityksestä ja ylituotannosta huolimatta näkevät nälkää ja kurjuutta, on kapitalismi.

Koska kapitalistinen tuotanto perustuu luokkajakoon ja voitontavoitteluun, ei nykyisen talousjärjestelmän puitteissa ole järkevää tai tavoiteltavaa pyrkiä ruokkimaan kaikki nälkäiset, asuttamaan kodittomat ja lääkitsemään sairaat. Päin vastoin tuotanto on haaskaavaa ja tuhlaavaa. Vuosittain tuhotaan paljon käyttökelpoista ruokaa, lukuisat asunnot seisovat tyhjillään ja rikkaat maat hamstraavat lääkkeitä ja rokotteita, antaen sairauksien ja pandemioiden jyllätä.

Ympäristön tuhoaminen on omistavan luokan voittojen näkökulmasta kannattavampaa kuin elinkelpoisen planeetan vaaliminen. Lukematon määrä ihmisiä kuolee ja vielä enemmän jää kärsimykseen joka päivä johtuen voitontavoittelusta. Oikeudenmukainen ja demokraattinen talousjärjestelmä valitsisi joka kerta ihmishenkien pelastamisen minkä hyvänsä suuruisten voittojen yli.

Kapitalismi on epävakaa ja ihmisvihamielinen järjestelmä, joka aiheuttaa toistuvia romahduksia. Nämä kriisit eivät horjuta itse järjestelmää, mutta syöksevät miljoonia köyhyyteen ja kurjuuteen. Kapitalistien keskinäisen uhkapelin seuraukset tuntee nahoissaan työväenluokka.

Suomalainen luokkayhteiskunta

Historiallisesti suurin osa ihmisten tuloista on kulunut ruokaan ja asumiseen – tämä fakta on helppo unohtaa Suomessa, jossa 2000-luvulla ruoan osuus kulutusmenoista on ollut tasaisesti reilu 10 %. Suomessa ruoan osuus kulutusmenoista oli yli 50 % viimeksi 1900-luvun alussa. Tässä on toki hajontaa: köyhin väestönosa käyttää tuloistaan ruokaan 16 % ja rikkain 11 %. Eroa on myös ruoan laadussa: vaikka suhteellinen ero kulutuksessa on vain kolmasosan, rikkaat käyttävät euroissa mitattuna moninkertaisesti enemmän rahaa ruokaan kuin köyhät. Ruoka on edelleen pienituloisten toiseksi suurin kuluerä heti asumismenojen jälkeen.

Toistaiseksi Suomea eivät uhkaa nälänhädät – vaikka sadot osin epäonnistuivatkin viime vuonna. Ruoan hinta tulee joka tapauksessa nousemaan, mikä kurittaa köyhiä entisestään. Satojen epäonnistuessa Suomessa turvaudutaan ruoan tuontiin, mutta siinäkin tapauksessa erot köyhien ja rikkaiden välillä kasvavat.

Asumiskustannuksissa erot näkyvätkin räikeämmin. Pienituloisten vuokra-asujien asumiskustannukset olivat 2020 keskimäärin lähes 30 % heidän tuloistaan, ja luku on noussut tasaisesti koko vuosituhannen alun. Samalla omistusasujien asumiskustannukset ovat pysytelleet tasaisesti 10 % tietämillä.

Sotien jälkeinen sosiaalidemokratia jokseenkin kavensi elintason eroja Suomessa, mutta nykyiset kriisit näyttävät tämän olleen vain väliaikainen ratkaisu. Kapitalismin sisäänrakennettu eriarvoisuus kärjistyy jälleen myös Suomessa. Tähän voidaan vastata vain radikaalilla sosialistisella ohjelmalla, joka ottaa tähtäimekseen kapitalismin kaatamisen. Ohjelmalla, joka ohjaa työväenluokkaa ottamaan valtiovallan käsiinsä, kansallistamaan talouden pääsektorit ja kollektivisoimaan talouden työläisten demokraattisen suunnittelun alaisuuteen.

Globaalisti tilanne on paljon pahempi kuin Suomessa

Köyhimmissä maissa ruoan osuus kulutusmenoista ylittää 50 %:n. Esimerkiksi Nigeriassa ruokaan käytetään keskimäärin 59 % tuloista ja Keniassa 52 %. Nämä luvut ovat koko väestön keskiarvoja. Köyhien maiden köyhin väestönosa käyttää jopa 60–80 % kaikista tuloistaan ruokaan.

Ruoan puutetta yleisempi ongelma on vaikeus saada tarpeeksi monipuolista ruokaa, mikä johtaa puutostiloihin ja aliravitsemukseen. Yli 2 miljardilla ihmisellä ei ole varaa terveelliseen ruokavalioon. Esimerkiksi Intiassa terveellisen ruokavalion hinta vastaa koko mediaanipalkan suuruutta.

Jos ajatellaan elämisen perusedellytysten kokonaishintaa, tilanne on vielä katastrofaalisempi. Asuminen, lääkkeet, vaatteet, koulutus, logistiikka jne. vievät massiivisen siivun köyhimpien tuloista Suomessakin, ja etenkin globaalisti monet perustarpeet jäävät kokonaan tyydyttämättä, kun siihen ei ole varaa. 

Hintojen noustessa hallitsemattomasti elinkustannukset nousevat samalla kun palkat pysyvät alhaalla. Tämä pahentaa entisestään nälänhätiä ja humanitaarisia kriisejä, kun ihmisillä ei ole varaa perushyödykkeisiin. Kyse ei ole siitä, etteikö ruokaa ym. olisi tarpeeksi, vaan siitä, että kapitalismissa resurssien jako perustuu voitontavoitteluun eikä tarpeeseen.

Hinnat nousevat, koska niiden annetaan nousta

Vuonna 2022 ruoan ja energian hinta on noussut historiallisiin korkeuksiin. Nälänhädästä kärsivien ihmisten määrä kasvaa vuosittain 50 miljoonalla. Tämän kääntöpuolena ovat kapitalistien ennätyssuuret voitot.

Kapitalismin kehittyessä työn riistämisestä saatavat suhteelliset voitot pienenevät: samat sijoitukset eivät enää tuota samoja voittoja. Tuotetun lisäarvon kokonaismäärä saattaa hyvinkin jopa kasvaa, mutta siitä jää suhteellisesti pienempi osa porvarin taskuun. Voitot turvatakseen porvarit nostavat hintoja.

Rikkaissa maissa keskuspankit pyrkivät pitämään hintojen kasvun jatkuvana, mutta alhaisena. Sen sijaan periferian riistetyt maat ovat paljon heikommassa asemassa. Niiden keskuspankit eivät voi laskea viitekorkoa vastaukseksi inflaatioon niin tehokkaasti kuin rikkaissa maissa. Lisäksi köyhien maiden valuutat on sidottu rikkaampien (ja siten vakaampien) valuuttojen kursseihin, yleensä dollariin.

Toisaalta periferian maissa inflaatio johtuu yleensä tuotannon reaalisesta hidastumisesta. Kun viljasadot epäonnistuvat (esim. ympäristötuhosta tai sodista johtuen), ruoan hinta nousee äkkiä pilviin. Ruokaa myös viedään hyvinvoiviin maihin, joissa on maksukykyisempää asiakaskuntaa, vaikka viejämaassa nähdään nälkää.

Samalla, kun sadat tuhannet näkevät nälkää, maailman rikkaimmat hyötyvät hintojen tappavasta noususta. Massiiviset ruokakonsernit ovat kasvattaneet voittojaan entisestään pandemian aikana. Ennätyssuuria voittoja käärivät öljy-yhtiöt tekevät niin tietäen, että hinnannoususta kärsivät ensin kaikkein köyhimmät. Energian hinta vaikuttaa entisestään kaikkien muiden elinkustannusten hintaan, kun kaikki, mikä vaatii energiaa, kallistuu – tästä voittoa tekevillä kapitalisteilla on verta käsissään.

Aina kun uutisoidaan tämän tai tuon yhtiön ennätyssuurista voitoista, uutisoidaan tosiasiassa rikoksista ihmiskuntaa vastaan. Ennätyssuuret voitot tarkoittavat ennätyssuurta inhimillistä kärsimystä, köyhälistön vyön kiristämistä entisestään. Kärsimys on kapitalismin polttoaine.

Sen sijaan sosialistinen suunnitelmatalous pyrkisi tyydyttämään yhteiskunnan inhimilliset tarpeet. Tuotannon vaikeutumisesta aiheutuvat kulut minimoidaan yhteisomistukseen perustuvan talouden sisällä siten, että perustarpeiden toteutuminen on tärkeintä. Suunnitelmatalous joustaisi kaikkein yltäkylläisimmästä tuotannonalasta; resursseja voitaisi ohjata sillä hetkellä vähemmän tarpeellisesta tuotannosta paikkaamaan vajetta esimerkiksi ruoantuotannossa.

Leivän hinta ennakoi pahenevaa kriisiä

Markkinat palkitsevat epärationaalisia ja tuhoisia tuotantomenetelmiä: kunhan se tuottaa voittoa, millään muulla ei ole väliä. Tämä tuotannon anarkia tuhoaa ympäristöä, mikä vaikeuttaa entisestään ruoantuotantoa, mikä taas nostaa hintoja. Sekä ympäristötuhon ja hintojen nousun myös annetaan tapahtua erityisesti periferiassa, koska perinteiset elinkeinonsa menettäneet, nälkäiset siirtolaiset ovat epätoivoista ja halpaa työvoimaa. Omavaraisuuden tuhoaminen on pitkään ollut keino pakottaa alueita uuskolonialismin ikeeseen.

Talouden epävakaus sytyttää sotia, kun valtiot pyrkivät väkivalloin varmistamaan oman porvaristonsa intressit niin luonnonvarojen, työvoiman riistämisen kuin markkinoidenkin suhteen. Esimerkiksi Ukrainan sodassa on kyse niin alueen luonnonvaroista kuin kaasuputkista ja täten koko Euroopan energiamarkkinoista. Venäjän hallinto pyrkii lujittamaan otettaan markkinoista ja eliminoimaan kilpailijansa sekä integroimaan Ukrainan osaksi venäläisen pääoman alusmaita. Ukrainan hallitseva luokka taasen pyrkii integroitumaan tiiviimmin läntisen uusliberalismin ja imperialismin kanssa, kyetäkseen paremmin riistämään maansa työväenluokkaa sekä myydäkseen sen luonnonvarat läntiselle pääomalle.

Kaiken lisäksi sodan vaikutus näkyy viljapulana maailmalla. Kaikesta maailman vehnästä 30 % tulee Venäjän ja Ukrainan alueilta, ja sota vaikeuttaa viljan vientiä alueelta. Tämä pahentaa jo olemassa olevia kriisejä ja synnyttää uusia, kun jännitteet porvarivaltioiden välillä kiristyvät niiden turvatessa huoltovarmuutta ja kapitalistiluokan voittoja. Kun ruokapula pahenee, valtiot asettavat ensin vientirajoituksia, ja kun ne eivät riitä turvaamaan voittoja, tulevat kovemmat keinot käyttöön.

Nyt Ukrainan sota ja sitä seuranneet talouspakotteet supistavat markkinoita. Vaikka toistaiseksi sen enempää energia kuin viljakaan ei ole loppumassa, pelkkä puutteen ennakointi saa kapitalistit tarttumaan tilaisuuteen ja nostamaan hinnat pilviin. Tämä laajentaa sodan vaikutukset kauas sinne, missä pommien ääni ei enää kuulu.

Sodan lisäksi ilmastonmuutos aiheuttaa epävarmuutta ja vaihtelua niin energian kuin ruoan tuotannossakin. Äärimmäinen kuivuus ja tulvat haittaavat viljelyä ja energiantuotannosta erityisesti vesivoimaa. Kokonaisuudessaan korkeat lämpötilat lisäävät sähkönkulutusta. Viljelykelpoisin maa-ala siirtyy poispäin päiväntasaajasta, kohti napoja. Kasvava hiilidioksidin määrä ei käytännössä juuri helpota viljelemistä, sillä myös rikkakasvit ja muut häiriötekijät hyötyvät lämmöstä ja hiilidioksidin määrän kasvusta, ja toisaalta hiilidioksidin nopeasti kasvattamien kasvien ravintoarvot heikkenevät. Kalojen ja muiden merenelävien elinympäristöt siirtyvät myös poispäin lämpimästä. Hiilidioksidi happamoittaa meriä ja häiritsee niiden ekosysteemejä, varsinkin kalkkikuoristen simpukoiden kautta.

Kun helposti saatavat fossiiliset polttoaineet on käytetty loppuun – tai niiden käyttö vaikeutuu sotien ja ympäristökatastrofien takia – energiantarvetta tyydytetään yhä vähemmän kustannustehokkailla energiamuodoilla. Ukrainan sodan seurauksena Eurooppa on pyrkinyt luopumaan venäläisestä öljystä ja maakaasusta (huonoin tuloksin) mutta sitä korvataan yhdysvaltalaisella liuskeöljyllä ja -kaasulla. Liuskeöljyä hankitaan ympäristölle tuhoisalla vesisärötysmenetelmällä, jonka tuotanto vaatii itsessään suuria määriä energiaa. Mikä pahempaa, siirtyminen täysin uusiutuviin energianlähteisiin on mahdotonta kapitalismissa. Niin kauan kuin fossiilisilla polttoaineilla voi tehdä voittoa, niiden käyttö jatkuu. Laillistettu korruptio, siis lobbaus, pitää uusiutuvat energianlähteet poissa markkinoilta ja fossiilipolttoaineiden tuet korkealla.

Tämä pahentaa ympäristökriisiä, mikä tulee vaikeuttamaan ruoantuotantoa tulevaisuudessa, mikä aiheuttaa taas lisää kriisejä. Kapitalismi synnyttää noidankehiä, jotka syöksevät lopulta koko maailman elinkelvottomaksi.

Uuden vallankumouksen aika

Kapitalistinen tuotanto ja porvarillinen valtio edustivat vallankumouksellista muutosta Euroopassa satoja vuosia sitten, kun porvaristo nousi aatelisia maaherroja ja feodalismia vastaan, mutta sen kehityksen tien pää on löydetty ja potentiaali on kulutettu loppuun. Porvareiden ehdolla järjestetty tuotanto johtaa luonnonvarojen ja ihmistyön ja -elämien haaskaukseen, krääsävuoriin, ympäristötuhoon ja kiihtyvään ilmastonmuutokseen, puliin ja lamoihin. Porvareiden omaksi kuvaksi rakennettu maailmanjärjestys johtaa kansojen alistamiseen ja siirtomaiden ryöstämiseen, raakalaismaisuuteen ja sotiin. Kilpailu maailman markkinoista uhkaa sytyttää kolmannen maailmansodan.

Niin kuin kaikki aiemmat valtiot historiassa, nykyinen valtiovalta ja valtio palvelevat nykyisen hallitsevan luokan etuja. Kun voitontavoittelu, joka on porvarille ja pääomalle elinehto, asetetaan esimerkiksi ilmastonmuutoksen torjumista vastaan, porvarillinen valtio valitsee porvarin edun, se on sen jokaiseen soluun kirjattu. Porvarillinen valtio asettuu kehityksen esteeksi ei vahingossa, ei tietämättömyyttään, ei satunnaista ilkeyttään, vaan siksi, että se on kykenemätön toteuttamaan niitä välttämättömiä muutoksia, jotka ovat ristiriidassa kapitalismin ja pääoman kanssa.

On uuden vallankumouksen aika: työväenluokan on otettava valta pois porvarilliselta valtiota, ja ottamallaan vallalla järjestettävä tuotanto uudestaan. Tämä tarkoittaa pääoman ja tuotantovälineiden yhteisomistusta ja rationaalista suunnitelmataloutta. Uudella sosialistisella tuotannolla, joka alistetaan tarpeiden täyttämistä varten, korvataan markkinoiden anarkia ja vastataan ilmastonmuutoksen uhkiin. Uuden työväenvallan ja sosialistisen tuotannon pohjalta rakennetaan internationalistinen maailmanjärjestys, ja vuosisatojen kapitalistisen kilpailun, ryöstelyn ja alistamisen tilalle asetetaan yhteistyö. Teknologia ja teollisuus, jota on pitkään rakennettu siirtomaiden riistämisen varaan, jota edelleen kehitetään yksityisomistuksen vuoksi salaillen ja haaskaten, tulee jakaa varauksetta maailman kansojen kanssa, jos olemme välttääksemme sen, että kaikki maanosat teollistuvat pitkän ja saastuttavan kaavan kautta.

Vallankumous edellyttää työväenluokan järjestäytymistä itsenäiseksi poliittiseksi voimaksi, joka kykenee vastaamaan kaikkiin kapitalismin vääryyksiin ja haasteisiin, ja näin vetämään puoleensa kaikkia sorrettuja ja riistettyjä. Meidän kaikkien vapaa ja turvallinen tulevaisuus, ilman nälkää ja sotaa ja sortoa, ei voi toteutua vähemmällä.