Olen kokenut viime vuosina haastavaksi puhua lapsille tulevaisuudesta millään tavalla positiivisessa valossa. Mitä meillä, realistisesti, on odotettavaa huomiselta? Kapitalismi on tuhonnut jo nyt miljoonien ihmisarvoisen elämän edellytykset ja vaarantaa miljardien elämän ja hyvinvoinnin tulevaisuudessa. Ilmastokriisi, taloudelliset romahdukset ja uusliberalismin muuttuminen fasismiksi ovat nykypäivän todellisuutta, jotka tulevat vain pahentumaan ja syventymään lähitulevaisuudessa.

Mikä tällä hetkellä vastustaa tätä kehityssuuntaa? Eurooppalainen vasemmisto on omaksunut kapitalistisen realismin ja on ottanut strategiakseen myötäillä uusliberalismia sen haastamisen sijaan. Ilmastopolitiikka on yhtä hampaatonta ja pääoman sanelemaa. Talouden suhteen kapitalismi on voittanut niin täydellisesti, että valtaosa ihmisistä uskoo sen romahtamiseen kumoamisen sijasta.

Kun maailma palaa ja fasismin uusi aamu on valkenemassa, mitä minun tulisi kertoa lapsille, jotka kysyvät tulevaisuudesta? Että kaikki järjestyy kyllä? Vai tulisiko minun kehottaa heitä oppimaan ampumaan ja viljelemään, koska ne tulevat olemaan kaikista tärkeimmät taidot aikuisuudessa?

Irvokkaintahan on se, että vaihtoehtoja kyllä on. Työläiset voivat järjestäytyä radikaaliin luokkataisteluun ja kumota tämän järjestelmän, joka hyvin aktiivisesti ja konkreettisesti tappaa heitä. Järjestelmän, joka vie heidän lapsiltaan tulevaisuuden, joka pohjautuu sotaan ja riistoon. Työläiset voivat ottaa kohtalonsa ohjakset pääomalta ja palauttaa sen ihmiskunnalle. Työväenluokka voisi yhdessä kumota oman alisteisen asemansa ja tappaa omaa häntäänsä syövän käärmeen, joka uhkaa kuristaa koko ihmiskunnan hengiltä.

Valitettavasti propaganda on tehnyt tehtävänsä. Porvaristo on upottanut triljoonia mediaan ja opetuksen sisältöön vaikuttamiseen, jotta kaikki yritykset haastaa heidän valtaansa aiheuttavat ihmisissä Pavlovin koirien kaltaisia inhoreaktioita. Heidän ei tarvitse tietää marxilaisuudesta tai kommunismista mitään muuta kuin epämääräisiä, uhkaavia mielikuvia. Kaikista parhaiten tämä tulee ilmi, kun puhun työläisten kanssa käyttämättä ns. ideologisia termejä. He saattavat olla hyvinkin pitkälle samaa mieltä kanssani, jopa radikaalin luokkataistelun asteelle, mutta muuttavat heti mieltään, jos sanon sen olevan marxilaisuuden tai kommunismin kanssa yhteneväistä.

Elämme synkkiä aikoja. On hyvin mahdollista, että lapsemme tulevat elämään seuraavat vuosikymmenet jatkuvassa kriisissä sotien yleistyessä ja elämisen hinnan kasvaessa. Ukrainan sota on vasta alkua; sota on kapitalismissa vääjäämätön. Sata vuotta sitten Euroopassa oli sentään suuri, moniääninen poliittinen liike joka vastusti kapitalismia ja uskoi vaihtoehtoon. Nykyään kapitalismin vastustajat ovat marginaalissa: valtavirtavasemmistokin marssii häviöstä häviöön ja myy periaatteidensa rippeitä saadakseen murusia. Naurattaisi, jos ei itkettäisi.

Tulevien sukupolvien turvaamiseksi tarvitsemme yhtenäisen, kansainvälisen työväenliikkeen, joka olisi valmis kaatamaan kapitalismin ja hyvin kirjaimellisesti pelastamaan ihmiskunnan pääoman ikeestä. Sellaisen muodostumisen tielle on kasattu niin paljon esteitä, että niiden purkaminen tulee olemaan suuri tehtävä. Moraalinen ja poliittinen velvollisuutemme on yrittää viimeiseen asti – olemme velkaa sen tuleville sukupolville.