Vuonna 2019 muodostettu sosialidemokraattivetoinen ”vasemmistohallitus” on jatkanut purkutuomion alla toimivien hoitajien moukaroimista ja lakonmurtamista. Aiemmin Lindénin henkilökohtaiseksi projektiksi väitetty pakkolaki on nyt hitaimmallekin paljastunut koko hallituksen yhteiseksi hankkeeksi. Ei riitä, että porvarillisen valtion tuomioistuin on kieltänyt lakot, hoitajien hampaat halutaan repiä juurineen pois pakkolailla: ”työn antajalle” annetaan tulevassa laissa lupa evätä työläisiltä lailliset lepoajat, siirtää lomia mielivaltaisesti, ja määrätä irtisanoutunutkin töihin.
Mainittakoon myös, että Suomen lakien lisäksi pakkotyölaki rikkoo Suomen valtion ratifioimaa kansainvälisen työväenjärjestö ILO:n pakkotyön vastaista sopimusta, ja varmasti montaa muutakin. Rikottava sopimus on mainittava ei siksi, että olisi odotettavissa, että porvarit pakottamatta kumartaisivat papereita, vaan siksi, että työväen on opittava luottamaan ensisijaisesti omaan voimaansa, ei allekirjoituksiin. Voimattomat sopimukset ovat ensimmäinen asia, jonka porvari heittää ikkunasta, kun tositilanne koittaa.
Työväenliikkeen tulee hylätä turha nöyryys ja porvarillinen sovinnaisuus. Porvari kyllä turvautuu oman valtionsa voimaan ja sen pakkolakeihin, se neuvottelee vain ase kourassaan ja tekee sovun lyödyn työläisen kanssa.
Proletaarit 20.4.2022: Hallitus rikkoi hoitajien lakon pakkolain uhalla
Hallituksen rikkuripuolueiden edustajilla on vain hieman huhtikuusta päivitettyjä selityksiä ja oikeutuksia sille, miksi lakon murtavan pakkolain on annettu edetä, ja miksi se tullaan hyväksymään yhdessä tai toisessa muodossa. Alle upotetussa tweettauksessa vasemmistoliiton eduskuntaryhmän johtaja Jussi Saramo, joka on yksi puolueen johtohahmoista, tuo esiin yhdenlaisen ”oikeutuksen” pakkotyölaille: koska hoitajien työ on kirjaimellisesti elintärkeää, heidät täytyy pakottaa töihin ihmishenkien säästämiseksi. Sitä suuremmaksi muodostuu velvollisuus määrätä heidät töihin, mitä surkeampaan ahdinkoon terveydenhuolto on ajettu. Se, että hoitajat pakotetaan töihin, ei mukamas ole heidän lakkonsa rikkomista, vaan ”suojelutyön varmistamista”, ihmishenkien suojelua.
Kuka tahansa valveutunut ihminen (tai jopa eduskuntapoliitikko) voi huomauttaa tällaisista kituliaista vetoomuksista ihmishenkiin, että ihmishenkien suojelua olisi turvata hoitajille riittävän korkea palkkaus ja hoitajille riittävän hyvät työolot. Hetken punnittuaan tällainen pohdiskelija, jos hän ei ole omaa ahdasta etuaan ajatteleva parlamentaarikko, saattaisi päätyä siihen tulokseen, että hoitajat, jäädessään pois töistä toteuttaakseen lakkonsa, suojelevat ihmishenkiä tehokkaammin kuin orjatöihin suostuessaan ja valtion sorrolle alistuessaan. Joka tapauksessa he ovat suojelleet ihmishenkiä paremmin kuin pakkolakia hinkkaava ”vasemmistohallitus”.
Vaakakupissa ei paina vain hetkellisesti sairaat ja vammautuneet, vaan myös kaikki ne tulevaisuuden ihmiset, joiden hyvinvointi ja selviytyminen on erottamattomasti kytketty julkisesti rahoitetun ja järjestetyn sairaanhoidon kohtaloon. Yksin julkista sairaanhoitoa kannattelevien hoitajien tappio valtion ja hallituksen hyökkäysten edessä tarkoittaisi sitä, että useampi tulee kärsimään ja kuolemaan ennenaikaisesti tulevaisuudessa. Mikäli eduskunnassa olisi todella työväkeä edustavien puolueiden edustajia, vilpittömiä ja vakaumuksellisia, he anteeksipyytelemättä toisivat esille tämän puolen hoitajien taistelusta, ja varauksetta puolustaisivat hoitajien lakkoa, myös teho-osastoilla, ja vastustaisivat lakon rikkomista ehdoitta ja vimmatusti, eivätkä keksisi tekosyitä tai ”parantelisi” pakkotyölakia. Tällaisia edustajia ei eduskunnassa ole.
Vasemmistoliiton ministerit ovat jo hyväksyneet hallituksen esityksen pakkolaista sellaisenaan, mutta silti puolueen eduskuntaryhmä edellyttää joitakin muutoksia pakkolaille, ennen kuin he voivat sen hyväksyä eduskunnan käsittelyssä. Tärkein näistä lienee, että pakkolakia ei ole tarkoitettu murtamaan lakkoa, että sillä ei haluta rajoittaa lakko-oikeutta, ja tätä samaa puhetta kuultiin jo huhtikuussa, kun pakkolaki-Lindén väläytteli hallituksen puolesta pakkolakia, jonka uhalla hoitajat peruivat silloiset lakkonsa. Jos pakkolaki ja hoitajien lakon murtaminen vain on tarkoitettu hyväksi, se itse asiassa ei ole lakon murtamista, eikä varmaan pakkolaki ensinkään, kuten ei pohjoismaisen työnhaun mallikaan ole aktiivimalli. Lakkoilevien hoitajien pakottaminen töihin ilman, että se olisi lakon rikkomista, on melko hankala tavoite, mutta ehkä kansanedustajien hyvät tarkoitukset voivat tehdä tällaisia ihmeitä.
Sellainen lakko, jossa mennään töihin
Vasemmistoliitto, vaikka onkin suurin pettymys monille parempaa odottaneille, ei suinkaan ole ainoa puolue, jonka edustajat posket punoittaen valehtelevat pakkolain puolesta ja työläistä vastaan, ja eduskunnan pakkolain lähetekeskustelussa 14.9.2022 saimme kuulla kirjavan joukon juuri näitä puheita. Tässä on niistä vain muutama.
Sosialidemokraattien pitkäaikainen kansanedustaja Tarja Filatov pyöritteli totuutta esimerkillisesti kokeneissa käsissään. Huhtikuun pakkolaki olisi kieltänyt lakko-oikeuden, eli työläisen oikeuden pidättäytyä töistä, kun sen sijaan nyt käsittelyssä oleva pakkolaki ”varmistaa suojelutyön”, eli toisin sanottuna sen, että hoitajat saapuvat töihin lakon alla. Hän lisäsi, että aiemmin eivät hoitajat kieltäytyneet tekemästä suojelutyötä, eli tekemästä töitä lakon alla. Kun lakkoon ryhtyneet hoitajat eivät itse tulekaan töihin, heidät täytyy siihen pakottaa, mikä ei ole lakko-oikeuden kieltämistä. Näin erinomaisesta järkeilystä sopii hoitajienkin maksaa veroistaan edustaja Filatovin tuhansien eurojen kuukausikorvauksia.
Keskustapuolueen kansanedustaja Pasi Kivisaari samassa lähetekeskustelussa tiivisti taitavasti sitä epärehellisyyttä, joka tihkuu poliitikkojen puheista: ”Tietenkin me täällä salissa puolustamme hoitajien työtä ja heidän oikeuttaan työtaisteluun”. Sama mies ja eduskunta, joka pian äänestää hoitajat pakkotöihin, puolustaa hoitajien työtä ja oikeutta työtaisteluun! He puolustavat työtä, joka uuvuttaa ja repii. He puolustavat oikeutta sellaiseen työtaisteluun, joka ei uhkaa julkisen sairaanhoidon alasajoa ja hoitajien, työläisten alistamista. He antavat siunauksensa sellaiselle lakolle, jossa hoitajat menevät töihin.
Inka Hopsu, joka on Vihreän liiton kansanedustaja, aloitti puheensa korostamalla, kuinka vakavaa ja tärkeää työtä hoitajat tekevät. Hän teki näin vain käyttääkseen sitä oikeuttaakseen työtaistelun kukistamisen, sillä onhan hoitajien työ elintärkeää: heidän lakkonsa on estettävä. Puheensa hän päätti toivomalla, että työmarkkinajärjestöt löytäisivät neuvottelupöydästä toimivan ratkaisun hoitajapulaan. Neuvottelupöydässä voi hoitajilla olla mielenkiintoiset paikat, kun lähtökohtana on se, että työtaistelut on kielletty lailla, ja työnantajalle annettu huimaavat valtuudet hyppyyttää hoitajia. Vallan kovia totuuksia vastaan toivomukset hyvästä neuvottelutuloksesta eivät kauas kanna, mutta sitä helpommin näitä toivomuksia suodaan hoitajille.
Hoitajien perusoikeuksien riisto enteilee tulevaa
On mahdotonta löytää yhtäkään poliitikkoa, joka ei tunnustaisi puheiden tasolla, että ”hoitajat tekevät tärkeää työtä”, ja että ”ongelmat ovat todellisia!”. Yhtä lailla kiven alla ovat ne poliitikot, jotka todella ovat hoitajien puolella, jotka eivät mestauslavan tapaan ”tue” heidän taisteluaan. Vaikea on löytää niitä työväen liittoja, joiden johto todella käsittäisi solidaarisuuden merkityksen. Hoitajat on jätetty yksin, ja näennäisesti heidän edukseen pidetyt julkiset puheenvuorot miltei poikkeuksetta tähtäävät julkisen sairaanhoidon hautaamiseen ja hoitajien alistamiseen. Viimeistään siinä vaiheessa, kun hoitajien lakon todetaan johtavan kärsimykseen ja kuolemaan, raukkamainen poliitikko myöntää, että kyllä, lakko on nujerrettava. Kun on tällaisia ystäviä, kaipaako hoitaja vastustajia?
Ilman hoitajien työtä ihmiset kärsivät ja kuolevat, ja juuri sen vuoksi lakkoa on tuettava porvarillista valtiota (oikeuslaitosta, poliisia, yms.) ja hallitusta vastaan. Vain työväenluokka kykenee voittoisassa taistelussa turvaamaan myös julkisen sairaanhoidon tulevaisuuden, silläkin uhalla, että taistelussa itsessään voi tulla tappioita. Mikäli tämäkin lyönti julkista sairaanhoitoa ja hoitajia vastaan hyväksytään nöyrästi, tulevat sen seuraukset olemaan synkempiä kuin teho-osastojen lakkojen.
Työläisten on oltava hoitajien ja heidän lakkojensa puolella, ehdoitta, myös teho-osaston lakkojen. On tavoiteltava sitä, että hoitajat voittavat, ettei työväenluokka kärsi taas uutta karvasta tappiota, ja tietenkin, että jatkossa on ylipäätänsä olemassa julkista sairaanhoitoa. On hyväksyttävä ja käytettävä ne keinot, jotka johtavat tähän toivottuun lopputulokseen. Pakkolait, poliisien pamput, ja tuomioistuinten uhkasakot johtavat toiseen lopputulokseen, jossa työläisten on entistä vaikeampaa puolustaa etujaan ammattiliitoissa tai saada sairaanhoitoa, ja ne kauheudet, joiden suuntaan hoitajien perusoikeuksien vieminen osoittaa, saavat lisää lihaa luidensa päälle.
Varjot kasvavat.
Proletaarit 
2 kommenttia artikkeliin ”Analyysi: Pakkolain parantelijat ja oikeuttajat”
Kommentointi on suljettu.