Kuva: Matt Hrkac, CC BY-SA 2.0.
Iranista on tullut suuri vankila naisille ja vähemmistöille. Mahsa Aminin murha Teheranissa ei ole ensimmäinen sortotoimi, eikä jää viimeiseksi islamilaisen tasavallan hallinnon alla. Iranin valtio suhtautuu vihamielisesti naisten, seksuaalivähemmistöjen, uskonnollisten vähemmistöjen sekä vähemmistökansojen oikeuksiin.
Mahsa Amini kuoli perjantai-iltana 16. syyskuuta ”moraalipoliisin” partion ankaran kidutuksen seurauksena. Moraalipartio oli pidättänyt Aminin ja pahoinpidellyt häntä rajusti. Syyksi ilmoitettiin, ettei Aminin hijab-huivi ollut moraalipartion mielestä tarpeeksi sovelias.
Sen jälkeen tuhannet ihmiset nousivat osoittamaan mieltään Iranin hallintoa ja sen julmuutta vastaan. Mielenosoitukset puhkesivat ensin pääkaupunki Teheranissa, jossa väkijoukko kokoontui Keshavarz-bulevardille. Videoilla mielenosoittajat huutavat ”Kuolema diktaattorille [Ali Khameneille]” ja ”Häpeä meille, kun presidenttimme on idiootti”. Poliisi hajotti mielenosoituksen ja sulki pääkatuja Teheranissa estääkseen ihmisten kokoontumisen. Mielenosoitukset levisivät nopeasti muualle Iraniin.
Saqqezissa, josta Amini oli kotoisin, poliisi hajotti mielenosoituksen kyynelkaasulla ja ampumalla väkijoukkoon. Ainakin kaksi ihmistä kuoli. Divandarrehin kaupungissa ainakin 15 ihmistä loukkaantui ja kaksi kuoli, kun poliisi hajotti mielenosoituksen väkivalloin.
Iran on islamilainen teokratia, joka syntyi vuoden 1979 vallankumouksen jälkeen. Se rakennettiin shaahin hallintoa vastaan nousseen spontaanin joukkoliikkeen päälle. Taantumuksellinen islamilainen hallinto suitsi vallankumoukselliset joukot. Tänäkin päivänä Iranin työväenluokka kärsii poliittisen johtajuuden ja vallankumouksellisen puolueen puutteesta.
Kun shiialainen liike otti vallan, palautti Ruhollah Khomeinin maanpaosta ja asetti tämän valtion päämieheksi, alkoi naisten, vähemmistöjen ja vasemmistolaisten sortaminen. 1980-luvulla Iranin hallinto vainosi vasemmistolaisia ja ay-aktiiveja Yhdysvaltain tiedustelupalvelu CIA:n tuella ja ohjauksella. Painopiste oli etenkin marxilaisen ja neuvostomyönteisen ajattelun kitkemisessä. Samalla Khomeini sai legitimiteettiä länsivaltojen silmissä kylmän sodan aikana.
Islamilainen hallinto sääti julmia taantumuksellisia lakeja naisten alistamiseksi. Hijab-huivin käytöstä tehtiin pakollista, ja pukeutumiskoodin rikkomisesta rankaistaan ankarasti, jopa kivittämällä kuoliaaksi. Sorto, erityisesti naisten sorto, on väline poliittisen vallan ja barbaarisen järjestelmän säilyttämiseksi.
Amerikkalaiset ja muut imperialistit asettavat ankaria taloudellisia ja poliittisia sanktioita Irania vastaan, ikään kuin tuomitakseen hallinnon. Tämä on kuitenkin tekopyhää teatteria, sillä pakotteet osuvat pääasiassa työväenluokan ja sorrettujen elämään eivätkä horjuta islamilaista hallintoa. Lisäksi Yhdysvaltain tiedustelupalvelu CIA on tehnyt vuosikymmeniä yhteistyötä Iranin hallinnon kanssa tukahduttaakseen kansannousuja ja järjestäytynyttä työväenluokkaa. Järjestelmää ylläpidetään pelon ja väkivallan avulla, tappamalla aika ajoin nimenomaan nuoria naisia, jotka vastustavat islamilaista hallintoa ja siveyslakeja.
On syytä huomata, että kun maailman johtajat, erityisesti länsimaisten imperialistimaiden johtajat, tulevat Iraniin valtiovierailuille, he myötäilevät islamilaista hallintoa ja pakottavat delegaation naiset pukeutumaan huiveihin. Tämä ei tietenkään liity uskonnon tai kulttuurin kunnioittamiseen, vaan Iranin hallinnon myötäilyyn yhteisten intressien toivossa. Samalla maailman johtajat antavat selkeän viestin Iranin työväenluokalle: olemme teidän sortajienne puolella, teitä vastaan!
Yhdysvaltain erikoislähettiläs Robert Malley totesi Twitterissä pitävänsä Mahsa Aminin kuolemaa kauhistuttavana ja toivovansa, että tämän kuolemasta vastuussa olevat ihmiset saatettaisiin oikeuteen.
Kuitenkin Malley on toistuvasti julistanut tukevansa Iranin nykyistä hallintoa ja toivovansa sen selviytymistä. Tämä osoittaa Malleyn petturuuden Iranin työväenluokkaa ja sorrettuja kohtaan. Hän, kuten Iranin hallintokin, haluaa vierittää syyn yksittäisten ihmisten niskoille brutaalin järjestelmän sijaan.
Emme voi luottaa pelkästään spontaaneihin joukkoliikkeisiin
Monet yksilöt ja ryhmät laulavat naisista ja ihmisoikeuksista ja osoittavat nyt myötätuntoaan Mahsa Aminille. Porvarillinen ideologia yrittää esittää taistelun naisten oikeuksista irrallisena kamppailuna, joka ei liity muuhun edistykselliseen toimintaan. He haluavat, että kansalaisoikeusliikkeet toimivat toisistaan erillisinä ja etenkin vailla kytköstä luokkataisteluun.
Naisiin kohdistuva väkivalta Iranissa, kuten muissakin kapitalistisissa valtioissa, on systemaattista. Kapitalismiin kuuluu sisäänrakennettuna patriarkaatti: työläistä sorretaan, mutta naispuolista työläistä sorretaan kaksinkertaisesti. Tämä sekä pitää uusintavan työn ja hoivan ilmaisena orjatyönä että rikkoo työväenluokan rivit, kun miehet asettuvat naisia vastaan.
Meidän on nähtävä taistelu kapitalismia ja patriarkaattia vastaan yhtenä taisteluna, taisteluna porvarivaltiota ja sen ideologisia rakenteita vastaan. Individualistinen, järjestäytyneestä joukkoliikkeestä ja muista kamppailuista eristetty taistelu on tuomittu häviämään.
Euroopan ja Amerikan porvarit esittävät olevansa surullisia Mahsa Aminin puolesta. He puhuvat tekopyhästi verenvuodatuksesta ja sorrosta, mutta eivät kuuna päivänä halua nähdä joukkoliikettä, joka käy taisteluun kaikkia sorron muotoja vastaan! Malleyn kaltaiset sumuttajat ovat pikkuporvarillisia loisia, jotka sanovat toisaalla tuntevansa myötätuntoa naisia kohtaan ja toisaalla tukevat äärimmäisen taantumuksellisia hallintoja, jotka elävät naisten sorrosta.
Siksi he korostavat kaikkia spontaaneja liikkeitä, mutta tuomitsevat ankarasti minkä tahansa järjestäytyneen vastarinnan. Katsokaa, mitä spontaaneille joukkoliikkeille tapahtui Egyptissä, Sudanissa, Jemenissä, Syyriassa, Libanonissa, Irakissa, Tunisiassa, Marokossa ja Algeriassa niin sanotun ”Arabikevään” jälkeen. Spontaanit, järjestäytymättömät joukkoliikkeet, joilla ei ollut luokkatietoisuutta tai poliittista näkemystä, joko kuihtuivat kasaan, muuttuivat taantumuksellisiksi tai otettiin haltuun ylhäältä käsin imperialistien toimesta.
Iranin vallankumous 1979 ei ollut todellinen vallankumous. Sen kutsuminen sellaiseksi olisi absurdia ja suorastaan luokkapetosta. Vallankaappaus 1979 ei kumonnut vallitsevia rakenteita ja luokkasortoa, vaan yksi hallitsevan luokan osa otti valtiokoneiston haltuunsa.
Vuoden 1979 tapahtumien esittäminen aitona vallankumouksena on osa porvarillista ideologiaa, jonka tarkoitus on vääristellä sorrettujen luokkien todellista taistelua ja saada heidät luopumaan luokkatietoisuudesta halvan nationalismin takia. Porvarilliset ideologit uskottelevat, että vuoden 1979 vallankaappaus olisi ollut askel kohti vapautumista, vaikka tosiasiassa islamilainen hallinto on äärimmäisen taantumuksellinen ja sortava.
Iranin marxilaisten on järjestäydyttävä yhtenäiseksi järjestöksi itsenäisellä työväenluokkaisella linjalla. Sellaisen järjestön johdolla kansannousu voi kehittyä vallankumoukselliseksi yhteisrintamaksi, joka pystyy kaatamaan nykyisen hirmuhallinnon ja vastustamaan kaikkia imperialistisia väliintuloja.
Proletaarit 