Väliaikakatsaus

Perjantai 24. helmikuuta merkitsi Venäjän ja Ukrainan välisen avoimen sodan yksivuotispäivää, ja sen rinnalla Yhdysvaltojen johtama Nato-sotilasliittouma on käynyt omaa sijaissotaansa (eng. proxy war) Ukrainan kautta. Miljardien eurojen edestä annetun materiaalisen avun lisäksi liittouma on tukenut Ukrainan sodankäyntiä myös suoremmin, esimerkiksi antamalla koordinaatteja tykistötulelle, ja liittouman edustajat ovat varoittaneet rauhan sopimista vastaan. Tuhannet siviilit ovat menettäneet henkensä, vielä useammat ovat joutuneet pakolaisiksi. Sotilaita on molemmin puolin haavoittunut ja kuollut jopa satoja tuhansia.

Taantumuksellinen sota

Tein vähän ennen Venäjän hyökkäystä väittämän, että se on – sotilaallisen välintulon luonteesta huolimatta – ”puolustussota” geopoliittisessa kontekstissaan. Venäjän valtion taantumuksellisuus Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen ei voi yksinään selittää tätä sotaa, vaan se johtuu myös Yhdysvaltain imperialismin laajentumisesta Venäjän rajoille asti. Tästä huolimatta kyse on taantumuksellisesta sodasta, joka ei ansaitse anti-imperialistien tukea. Tämä johtuu Venäjän valtion ja suurvenäläisyyden roolista alueellisena sortajana, joka pyrkii dominoimaan alueen pienempiä kansoja. Olemme sanoneet, että ainoa oikea kanta kommunisteille tässä sodassa on vallankumouksellinen defaitismi, eli kommunistien ja työväenluokan tulee tavoitella sekä Ukrainan että Venäjän valtioiden tappiota sodassa. Tämä tarkoittaisi ei vain hallitsevan luokan ja sen valtion otteen heikkenemistä, vaan muun muassa sitä, että Ukrainan täytyy luopua aikomuksistaan liittyä Natoon, ja tunnustaa Donbassin ja Krimin itsemääräämisoikeus. Venäjän täytyisi luopua alkuperäisistä aikomuksistaan vallata Kiova ja koko maa.

Proletaarit: Venäjän sota Ukrainaa vastaan ja Naton imperialistinen piiritys

Venäjän häviö on tavallaan toteutunut jo. Sota on ollut tuhoisa Venäjän näkökulmasta. On vaikeaa ymmärtää, miten Venäjän johto päätti lähteä avoimeen konfliktiin, jota se ei voi voittaa. On vaikeaa ymmärtää, miksi Venäjä yritti hyökätä suoraan Kiovaan sen sijaan, että se keskittyisi offensiiviin Donbassissa. Se oli tuhoisa, typerä päätös, jonka ansiosta Venäjä on sodassa, jota ei kykene voittamaan.

Ukrainan voitto ei myöskään ole näköpiirissä, jos voitolla tarkoitetaan Venäjän hallitsemien alueiden takaisin valloittamista. Juuri tämän takia porvarivallan ruokkima vallitseva mielipide, ettei Venäjän kanssa tule neuvotella, ja että Ukrainan pitää sotia siihen asti, että Venäjän voimat ajetaan pois koko Ukrainan alueelta, on suorastaan tekopyhä ja rikollinen. Se ei tarkoita mitään muuta kuin sodan pitkittymistä. Toivon, ettei Ukrainan voitto tulekaan näkyviin, sillä Donbass ansaitsee itsemääräämisoikeutensa niin kuin Ukraina itse. Enemmistö donbassilaisista ei halua elää Euromaidanin Ukrainassa. Heidän oikeuttaan ja pyrkimyksiään on kunnioitettava.

Proletaarit on hahmottanut Venäjän operaation taantumukselliseksi. Operaation laajat käytännölliset vaikutukset puhuvat tämän puolesta. Länsivaltojen imperialistinen blokki ei ole koskaan ollut näin yhtenäinen ja tiukasti Yhdysvaltain hegemonian alla. Vasemmisto ja työväenliike on jakautunut ja voimaton. Vielä pahempaa, se on antautunut militaristisen hurmoksen vietäväksi, kuten vasemmistoliiton tapauksessa Suomessa. Donbassin väestö elää vielä pahemmissa olosuhteissa kuin ennen Venäjän operaatiota, jatkuvien pommitusten armoilla. Oikeisto- ja imperialismimyönteinen hegemonia vahvistui entisestään viime vuonna Ukrainassa, eikä tällä hetkellä ole olemassa minkäänlaista virallista oppositiota Ukrainan hallitukselle.

Proletaarit: Ukrainan valtio tukahduttaa oppositiota – Kommunistinen puolue kielletty muiden ohella

Vallankumouksellisen vaihtoehdon heikkous

Jos kumpikaan puoli ei ole selkeästi häviämässä tässä sodassa, niin on ilmeistä, että kumpikaan puoli ei ole voittamassa. Tämä tilanne loisi muuten erittäin otollisia olosuhteisia vallankumoukselliseen kansannousuun sekä Venäjällä että Ukrainassa, mutta sellaista puoluetta, joka kykenisi sytyttämään ja johtamaan tätä kansannousua, ei valitettavasti ole olemassa. Ei ole olemassa itsenäistä, järjestäytynyttä työväenliikettä joka voisi osoittaa kummassakin maassa, että tämä on sota ”orjanomistajien välillä orjuuden säilyttämiseksi ja lujittamiseksi”, kuten Lenin kuvaili aikoinaan ensimmäistä maailmansotaa. Tämä ei ole mikään sota ”demokratian puolesta autokratiaa vastaan”, vaan se on sijaissota Naton/Yhdysvaltain ja Venäjän välillä. Työläisillä ei ole mitään voitettavaa tässä sodassa, toisin kun porvareilla, jotka keräävät miljardivoittoja asekaupan ja lainojen kautta, ja myöhemmin he tulevat ryöväämään vielä lisää Ukrainan kansaa jälleenrakentamisen yhteydessä, mihin tulee liittymään julkisen varallisuuden yksityistämistä porvarin taskuihin ja muuta karmivaa ”shokkihoitoa”.

Vaikka kommunistit ja työväenliike eivät ole vahvoilla Ukrainassa tai Venäjällä, tulee heidän silti tavoitella sotatoimien välitöntä lopettamista, aselepoa, ja rauhan solmimista Ukrainan ja Venäjän välille, vaan ei rauhaa millä tahansa ehdoilla. Taisteluiden lopettaminen olisi hyvä – mitä vähemmän Ukrainan joukot ja Venäjän joukot ampuvat toisiaan, seuraavat komentajiensa käskyä lähteä tappamaan ja lannistamaan ”vihollistaan”, sen parempi – mutta kommunistien ei pidä korostaa rosvovaltioiden keskinäisiä salaisia neuvotteluita työväenluokan ohitse. Me haluamme rauhaa työväenluokalle ja sorretuille, riistetyille suotuisilla ehdoilla. Nyt raivoava sota on epäoikeudenmukainen, ja oikeudenmukaisuutta tuskin on luvassa näiden kahden valtion sopiessa Naton myötävaikutuksella rauhasta. Mitä pikemmin Venäjän ja Ukrainan työläiset ja sotilaat tiedostavat tehtävänsä ja nousevat niiden tasolle, ja kääntävät huomionsa ”omia” hallituksiaan ja hallitsevia luokkia vastaan, sitä nopeammin ne pystyvät vaikuttamaan suotuisasti rauhan ehtoihin, jotka voivat kapitalismin puitteissa ja porvarivaltioiden alla olla vain iljettäviä.

Vaikka rauhansopimus allekirjoitettaisiin tänään, seuraava sota olisi vain ajan kysymys. Kapitalismissa sota ei ole poikkeus vaan sääntö.

Artikkelikuva: Kartta Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan 2022. Wikimedia Commons, CC BY-SA 4.0.