Mitä kauppakamari tavoittelee kylvämällä pelkoa jengeistä?

Kuva: Peter James Hudson, CC BY-NC-SA 4.0.

Helsingin kauppakamari julkaisi 14.3.2023 selvityksen, jonka mukaan nuorten jengiytyminen on kovassa kasvussa etenkin pääkaupunkiseudulla. Selvityksen mukaan jengiytyminen ”häiritsee Helsingin seudun liiketoimintaa”. Kyse ei kuitenkaan ole lainkaan varteenotettavasta tutkimuksesta, vaan pelkästään yrittäjien omistä fiiliksistä. Kauppakamarin selvitys ei ole yhteiskunnallisen keskustelun avaus, vaan iljettävää mustamaalausta, joka tietoisesti kohdistetaan rodullistettuihin ja muihin heikompiosaisiin.

Kauppakamarin ”todistusaineisto” on tosiasiassa 73:n yrittäjän kyselytutkimus, jossa yrittäjät ilmoittivat, että heistä tuntuu, että liiketoiminta on vaikeutunut jengiytymisen seurauksena. Ei lainkaan empiiristä, varmennettavaa tietoa, vaan pelkästään nimeltä mainitsemattomien porvarien oma mielipide. Suurin osa suomalaisista mediataloista on lähtenyt levittämään tätä mutu-tuntumalta heitettyä väittettä täysin kritiikittä.

Selvityksessä ei määritellä, minkälaista häiriötä tai haittaa oletetut jengit ovat aiheuttaneet liiketoiminnalle. Selvitys mainitsee vain, että porvarit kokevat liiketoimintansa häiriintyneen. Mahdollisia muita syitä liikevaihdon laskemiseen ei mainita. Lama, inflaatio, työttömyys, sota, kaikki jäävät mainitsematta. Selvityksen on tarkoitus antaa ymmärtää, että nimenomaan jengit ja vain ja ainoastaan jengit ovat syypäitä yritysten huonontuneeseen tulokseen. Milloinka ei porvari etsisi syntipukkia pienentyneille voitoilleen?

Lisäksi selvityksessä käytetty jengien määritelmä on kestämätön ja vaarallinen. Se perustuu poliisin arvioon, jonka mukaan Suomessa toimisi n. 10 katujengiä. Kuitenkin poliisin oma määritelmä on sisäisesti ristiriitainen ja sitä sovelletaan mielivaltaisesti. Esimerkiksi Ylen jutussa haastateltu Helsingin rikospoliisin johtaja Markku Heinikari toteaa:

Kaikki jengiläiset eivät kuitenkaan automaattisesti ole rikollisryhmiä: osa porukasta voi olla mukana jengissä esimerkiksi musiikin ja kavereiden vuoksi, eivätkä he tee rikoksia.

Toisin sanottuna: mikä tahansa kaveriporukka, jossa yksikin tekee rikoksen, voi olla poliisin silmissä katujengi. Ja koska poliisi harjoittaa jatkuvasti etnistä profilointia, on selvää, että vain rodullistetut voivat olla poliisin silmissä jengiläisiä.

Jengiytymispuhe voidaan jäljittää suoraan Homma-foorumille ja arkkirasisti Jussi Halla-ahon puheisiin palavista ghetoista.

Poliisi ei tietenkään mainitse aidosti väkivaltaisia katujengejä, kuten Soldiers of Odinia, Kankaanpään terroristeja tai PVL:n lukuisia peiteosastoja – ei tietenkään, sillä suurin osa poliiseista on näitä kohtaan sympaattinen, ellei jopa jäsen.

Suomen vaarallisin jengi

On toki myönnettävä, että Suomessa toimii yksi äärimmäisen vaarallinen katujengi. Tämän jengin läsnäolo aiheuttaa etenkin itäisessä Helsingissä jatkuvasti vaaratilanteita ja turvattomuuden tunnetta.  Sen jäsenten rutiinitoimintaan kuuluvat etninen profilointi, jatkuvat törkeät pahoinpitelyt, seksuaalirikokset, ihmiskauppa,  huumekauppa (ylintä johtoa myöten) sekä tiivis yhteistyö äärioikeiston kanssa. Kyse on tietenkin Suomen poliisista.

Lisäksi Suomen poliisi murhaa vuosittain noin 20 ihmistä putkiin.


Nuorten pahoinvointi on aito ongelma, jonka juurisyyt ovat kapitalismissa ja patriarkaatissa. Lapsen kasvattamiseen tarvitaan koko kylä. Kapitalistinen tuotantotapa pirstaloi ihmisyhteisöt, kun vieraannumme työstä, työmme tuloksista ja toisistamme.

Meille uskotellaan, että nuorisorikollisuus olisi jokin ulkopuolelta saapunut vaara, joka uhkaa muutoin niin vakaata yhteiskuntaa. Rikollisuus on kuitenkin seurausta yhteiskunnan epäoikeudenmukaisuudesta, ei merkki yksilön moraalisesta epäkypsyydestä.

Rikollisuus on yhteiskunnallinen oire, joka kertoo eriarvoisuudesta ja siitä, että etenkin nuoret kokevat olevansa umpikujassa. Eikä mikään ihme: mitä tulevaisuusnäkymiä jo nyt syrjityllä nuorella on? Kilpailuyhteiskunnassa porvarit haluavat, että poljemme toinen toisiamme alas pyrkiessämme ylös kurjuuden kuopasta. Niin kauan kuin kapitalismi vallitsee, enemmistön osa on köyhyys ja palkkaorjuus – vain harva voi voittaa, ja se vaatii kanssaihmisten riistämistä. Ei siis mikään ihme, että nuoret eivät koe yhteiskuntaa omakseen. Eikä se sitä olekaan. Tämä ei ole meidän yhteiskuntamme, tämä on porvarien valtio, porvarien yhteiskunta.

Ratkaisu alkaa siitä, että rikollisuutta ei pidetä yksilön moraalisena ongelmana, vaan laajempana yhteiskunnallisena oireena. Kukaan ei valitse vapaaehtoisesti ryhtyvänsä rikolliseksi – siihen ajaudutaan sosiaalisen ja taloudellisen epäoikeudenmukaisuuden seurauksena.

Ratkaisu nuorten pahoinvointiin on inklusiivinen sosiaalityö sekä yhteiskunnan uudelleenjärjestäminen sosialismiin.

Yhteisomistus ja yhteinen työ paremman huomisen puolesta kasvattavat paljon terveempiä yksilöitä kuin nykyinen järjestelmä, jossa työläiset taistelevat kynsin ja hampain toimeentulostaan, lopulta vain rikastuttaakseen porvareita entisestään.

Ajatelkaa millaista olisi kasvaa yhteiskunnassa, jossa kaikki tekevät työtä yhteisen hyvän vuoksi? Ajatelkaa millaista olisi kasvaa tietäen, että oma työpanokseni hyödyttää koko yhteisöä sen sijaan että se rikastuttaisi muutamaa ahnetta ihmistä? Yhteiskunnassa, jossa rikollisuus nähdään koko yhteisön sosiaalisena ongelmana, ongelmanuoria pyritään parantamaan, auttamaan ja kasvattamaan – sen sijaan että heitä valvotaan, rangaistaan ja syyllistetään.

Porvarit nostavat aina esiin rikollisuutta ja nuorison pahoinvointia – myöntämättä, että heidän järjestelmänsä, kapitalismi, on sen syy. Riiston ja epäoikeudenmukaisuuden hedelmä on pahoinvointi, tyytymättömyys, rikollisuus.

Jengipuhe on yritys kääntää keskustelu pois oikeista yhteiskunnallisista ongelmista. Se on porvarien yritys vierittää syy kapitalismin epäkohdista niiden niskoille, jotka siitä eniten kärsivät. Lisäksi – tietysti juuri vaalien alla – Kauppakamari liioittelee nuorisorikollisuuden määrää saadakseen lisää ääniä kovaoikeistolaisille kurjistajille.

Kauppakamarin selvityksessä ja poliisin viestinnässä toistuu kaksi teemaa. Yhtäältä vaaditaan enemmän resursseja sosiaalihuoltoon. Nämä kaunopuheet ovat kuitenkin selviä valeita: onhan Kauppakamari taho, joka vuodesta toiseen vaatii leikkauksia julkiseen talouteen ja verohelpotuksia porvareille. Porvari ryöstää oikealla kädellä ja teeskentelee auttavansa uhrejaan vasemmalla pikkusormellaan.

Toinen teema, jota porvarit ja poliisi toistelevat, on poliisin resurssien lisääminen, rangaistusten koventaminen ja yleinen militarisointi. He haluavat Yhdysvaltain mallin, jossa poliisi on hampaisiin asti aseistettu lautamies, tuomari ja teloittaja.

Tämä tietysti onkin poliisin historiallinen tehtävä: olla porvariston ase työväenluokkaa ja vähemmistöjä vastaan. Poliisin tehtävä on ylläpitää yksityisomistusta ja hallitsevan luokan valtaa väkivalloin.

Porvarit ovat koko historiansa ajan pyrkineet leimaamaan työläiset ”likaiseksi rahvaaksi” ja ”sivistymättömäksi massaksi”. Tämän he tekevät vielä monin kerroin pahemmin rodullistettuja ja vähemmistöjä kohtaan. Kauppakamari on osa tätä iljettävää traditiota, jossa herrat katsovat olevansa muita ylempänä ja heidän sanansa – oli se miten tyhjää ilmaa hyvänsä – on laki.