Hallitus ilmoitti perjantaina 15 miljardin euron talouspaketista, jonka tarkoitus on auttaa yrityksiä ja (väitetysti) ihmisiä yli koronaviruksen aiheuttamista taloudellisista vaikeuksista.
Paketti koostuu neljästä eri osasta: ensinnäkin, Finnveran valtuuksia nostetaan reippaasti, 2 miljardista 12 miljardiin. Ideana on, että Finnvera takaa lainoja, ja valtio maksaa niitä vasta sitten, kun yritykset eivät myöhemmin selviä lainoistaan. Toiseksi, hallitus antaa yrityksille mahdollisuuden lykätä verojen ja työeläkemaksujen suorittamista kevään yli. Kolmanneksi, yksityisten työnantajien työeläkemaksuja alennetaan määräaikaisesti. Lopuksi, 0,2 miljardia annetaan suorina avustuksina yrityksille.
On aivan selvää, että hallituksen toimenpiteillä on luokkapuolueellinen luonne. Mikään näistä toimenpiteistä ei pyri helpottamaan työläisten tilannetta välittömästi, vaan päinvastoin, lomautuksia helpotetaan lyhentämällä lomautusilmoitusaika neljästätoista viiteen päivään. Käyttöön otetaan sama lääke kuin edellisessä talouskriisissä: yrityksille heitetään rahaa ja toivotaan niiden pysyvän pinnalla, samalla kuin duunarien oikeuksia uhrataan pääoman alttarilla. Hallitus jopa teki tietoisen päätöksen olla välittämättä EU:n säännöistä ja totesi, että huolet valtion velkaantumisesta ovat tällä hetkellä toissijaisia. On valitettavaa, että tällaista vaihtoehtoa ei koskaan edes mietitty, kun miljoonia työläisiä piti auttaa edellisen talouskriisin aikaan. Kaikki keinot ovat sallittuja ja kaikkia sääntöjä voidaan rikkoa, kun kyseessä on hädänalaisen porvariston pelastaminen. Tämä jos jokin paljastaa Suomen valtion porvarillisen luonteen, riippumatta siitä, kuka istuu hallituksessa.
Tämän paketin oikea hinta saadaan selville vasta myöhemmin, mutta voidaan jo ennakoida, että työläiset ja vähävaraiset joutuvat maksamaan laskun tulevina vuosina. Paketin aiheuttama reikä julkisessa taloudessa tulee todennäköisesti vaatimaan lisää leikkaus- ja talouskuripolitiikkaa. Jos työväenpuolueet sitoutuvat silloin tällaiseen politiikkaan, niiden kannatus laskee, mistä etenkin Perussuomalaiset hyötyvät.
Ei ole ollut puhettakaan työläisten tilanteen helpottamisesta, esimerkiksi irtisanomiskiellon avulla. Ay-liike on toivottanut paketin tervetulleeksi ja kehunut sitä suomalaisen sopimusyhteiskunnan voimannäytöksi, vaikka on samalla luonnehtinut pakettia ”raskaaksi”, ”merkittäväksi heikennykseksi” ja ”kiistatta epätasapainoiseksi yritysten eduksi”. Työväenluokan omaehtoisen järjestäytymisen sijaan kolmikantaiseen ”palkansaajien edunvalvontaan” keskittynyt ay-liike näkee tässäkin tilanteessa työläisten olevan riippuvaisia yrityksistä, eikä kykene minkäänlaisen vaihtoehtoisen yhteiskunnallisen ohjelman esittämiseen.
Vaikka tämä ratkaisumalli on yleinen kapitalistisissa maissa, jotkin uusliberaalit ja oikeistolaisetkin hallitukset ympäri Eurooppaa ovat ottaneet käyttöön radikaalimpia toimenpiteitä kuin meidän ”vihervasemmistolainen” hallituksemme. Irtisanomiskielto laitettiin toimeen Kreikassa. Ranskassa hallitus aikoo tarvittaessa kansallistaa yritykset. Molemmissa tapauksissa puhutaan oikeistolaisista hallituksista. On vaikea ymmärtää, mitä hyötyä työläisille on tästä ”kansanrintamasta” tai suomalaisen luokkayhteistyön perinteestä, kun tulokset ovat meillä samanlaisia tai huonompia kuin maissa, joissa oikeisto hallitsee yksin, mutta missä ay-liike ei osallistu työväen oikeuksien polkemiseen.
Totta puhuen, hallituksemme ei edes voisi vastata kriisiin muulla tavalla, ilman että se kyseenalaistaisi samalla kapitalistisia tuotanto- ja omistussuhteita. Valitettavasti meidän työväenpuolueemme eivät aio ylittää tätä talousjärjestelmää, vaan pyrkivät osoittamaan, että he osaavat hallita kapitalismia ja ylläpitää porvariston intressejä paremmin kuin porvaristo itse. Ne yrittävät tasapainottaa yhtäältä työväen intressit, ja toisaalta varmistaa, että pääoman kertyminen jatkuu entisellään, tai vähintäänkin ettei isku ole liian kova porvaristolle. Tämä on heijastus kapitalismin tuotantosuhteiden pääristiriidasta: tuotanto on yhteiskunnallista, mutta omistus on yksityistä.
Ainoa tapa selvitä tästä kriisistä työväen eduksi on katkoa kapitalistiset suhteet. Aito työväen hallitus mm. kieltäisi irtisanomiset ja lomautukset, kansallistaisi yritykset jotka pyrkivät irtisanomaan tai lomauttamaan työläisiä, kansallistaisi yksityisen terveydenhuollon, kansallistaisi pankkisektorin, ottaisi haltuun käyttämättömiä yksityisiä kiinteistöjä ja hotelleja hätämajoitukseksi, ja kohdistaisi miljardipaketit terveydenhuoltoon ja työpaikkojen luomiseen julkisella sektorilla. Lyhyemmin sanottuna, se ohjaisi meidän yhteiskuntaamme sosialistiseen suuntaan.
Valitettavasti, kumpikaan hallituksessa istuvista työväenpuolueista ei ole edes ehdottanut tällaisia rohkeita toimenpiteitä. Suomen työväenluokka kaipaa vielä puoluetta, joka taistelee sen intressien puolesta ja pyrkii ylittämään tämän tuhoisan talousjärjestelmän.
