Avainsana-arkisto: antifasismi

Helsingin mielenosoituksista natseja vastaan

Itsenäisyyspäivänä, kuten niin monena vuonna aikaisemminkin, natsit marssivat kaduillamme. Samaten marssivat heidän vastustajansa, ”se toinen ääripää”, johon myös me kuulumme. Natsitunnuksia olemme nähneet aikaisemminkin, vaikka jotkut vasta nyt havahtuivat, vaikka jotkut vasta nyt joutuivat reagoimaan, kun hakaristilippu kaikessa kauheudessaan tuotiin julki. Me muistuttaisimme, että avoimesti natsistisen Pohjoismaisen ”vastarintaliikkeen” lippu on myös natsilippu, ja on ollut sitä kaikki nämä vuodet.

Osallistuimme Hakaniementorilla suhteellisen spontaaniin mielenosoitukseen, joka suhteellisen spontaanisti kokoontui vastustamaan natseja näiden ilmoitettua aikeistaan marssia Kallion läpi. Tämän jälkeen liityimme Helsinki ilman natseja -kulkueeseen, ja marssimme yhdessä Taivallahden kentälle.

Hakaniementorilla me hermostuneena odotimme ja katsoimme, kuinka moni lopulta tulisi osoittamaan mieltään natseja vastaan. Hieman ennen kolmea väkeä olikin jo sen verran, että ääntä lähti kunnolla, vaikka huudot eivät kaikki olleet yhtä inspiroivia. Väki tarttui kaikista mieluiten huutoon, jossa natseja käskettiin vittuun, ja samoin kelpasi myös buuaus. Myös meidän sydämiämme lämmittivät nämä kaksi eniten, sillä niissä vastamielenosoitus oli lähimpänä vastamielenosoitusta, aitoa vastakkaisuutta fasismin ja sen vastustajien välillä, ne olivat todellisen suhteen aitoa ilmaisua. Natsit pysyivät hiljaa, kun he marssivat ohitsemme. Riviemme edestä hiipi myös skriimaavia oikeistotrolleja, joiden joukossa myös Oulun kaupunginvaltuutettu ja natsien kanssa usein viihtyvä valetoimittaja Junes Lokka oli.

Natsien kuljettua ohitsemme, poliisin suojaamina, Hakaniementorin vastamielenosoitus hajaantui eri suuntiin vailla sen suurempaa koordinointia. Merkittävä osa jatkoi Kallion suuntaan, ja me omalta osaltamme lähdimme Helsinki ilman natseja -mielenosoitukseen. Osa meistä pääsi mukaan vasta Taivallahden kentälle, ja kontrasti Hakaniementorin kanssa oli hyvin selkeä, vaikka osallistujat olivatkin kaikki fasisteja vastaan aivan yhtä lailla. Luvassa oli jälleen kerran puheita ja musiikkia, jota moni ei jäänyt kuuntelemaan. Näiden jälkeen mielenosoitus loppui. Helsinki ilman natseja -mielenosoitus, jonka osallistujamääräksi arvioitiin järjestäjien suunnalta n. 2000, loppui ennen kuin 612-marssi oli edes alkanut. Sen sijaan, että tämä suurin mielenosoitus olisi suunnattu pysäyttämään arviolta 1300 hengen 612-marssia, se suunnattiin sekä ajassa että paikassa aivan muualle. Samaan aikaan yksittäiset sankarit ja pienryhmät häiritsivät natseja ja natsien ystäviä.

Mielenosoituksen loputtua, monien jo lähdettyä pois, kuului kutsu jälleen lähteä natseja vastaan. Tässä vaiheessa jotkut meistä olivat jo busseissa matkalla ulkopaikkakunnille, ja joka tapauksessa me olimme jo hajonneet.

Se, että näin paljon suurempi mielenosoitus ei pyrkinyt käyttämään voimaansa ja täysin laillista vapauttaan pysäyttääkseen natsien ja patrioottien marssin, oli virhe, ja tämän virheen osoittama suunta on vaarallinen. Samaan aikaan, kun järjestäjät ja heidän kanssaan samanmieliset yksityisissä keskusteluissa korostavat, kuinka tärkeää on yhtenäisyys, jopa niinkin tärkeää, että ei sovi ohjata mielenosoittajia natsien tielle, kun tämä vieraannuttaa, he kuitenkin hajottavat fasismin vastustajat valmiisiin radikaaleihin, jotka pystyvät ja haluavat toimia pienissäkin ryhmissä, ja isoihin ihmisjoukkoihin, jotka tieten tahtoen ohjataan aivan muualle.

Meidän tulisi kaikkien kohdata natsit yhdessä. Poliittisesti tietoisempien radikaalien velvollisuus on pyrkiä auttamaan vähemmän valmiita osallistumaan taisteluun fasismia vastaan. Meidän ei tule tyytyä siihen, että muutama yksittäinen ihminen kiinnostuu oman pienjärjestömme toiminnasta tarpeeksi liittyäkseen tai edes lukeakseen lentolehtisiämme.

Tarkoitus on päihittää fasistit, ja sen tekee työväenluokka, eivät poliisit tai porvarillinen valtio laajemmin. Tämän täytyy olla ohjaava periaate vasemmiston järjestämisessä ja järjestäytymisessä.

Mielenosoituksessa jakamamme lehtinen suomeksi ja englanniksi:

Suomeksi https://docdro.id/gHcCx1z
Englanniksi https://docdro.id/Dwi9lsX

Järjestäydytään fasismia vastaan

Suomen valtio ei auta meitä fasismia vastaan. Poliisi ja muut viranomaiset eivät noudata tai edes huomioi niitä lakeja, joita fasismia ja rasismia vastaan on suostuttu pitkin hampain säätämään. Anarkisteja ja muuta vasemmistoa vastaan poliisi kuitenkin hyökkäilee jatkuvasti.

  1. Kohti järjestäytynyttä antifasistista itsepuolustusta! ​​Yhdistetään voimamme, ei jakaannuta – virallisten mielenosoitusten, meidän kaikkien, pitäisi tähdätä fasistien blokkaamiseen. Tarvitsemme pysyviä, demokraattisia ja vastuunalaisia antifasistisia järjestöjä. Järjestäytymistä ei voi jättää huomiselle, sillä äärioikeisto partioi tänään, viimeksi Itäkeskuksessa. Sorretut ovat jo erityisessä vaarassa. Pakolaisilla, turvapaikanhakijoilla, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöillä ei ole aikaa odottaa viimeisen tolkuttajan heräämistä.

  2. Ammattiliitot antifasistiseen taisteluun! ​​Jokaisen työläisen tulisi kamppailla liittääkseen ammattiyhdistykset fasismia vastaan. Lakkoilevat työläiset voivat estää fasistien marssit. Virgin Atlantic ja Lufthansa-lentoyhtiöissä on kieltäydytty lentämästä karkotuksia ja palautuksia. Oikeistoa vastaan kollektiivisella voimalla, ei vain Aino Pennasen!

  3. Fasismin yhteiskunnallista perustaa murennettava!​​ Kaikille taattava työtä, asunto ja turvapaikka. Pakkopalautukset ja muu valtiollinen rasismi tulee lopettaa, sillä tämä laillinen rasismi rohkaisee äärioikeistoa, ja saman saa aikaan fjäderiläisittäin erillisten markkinoiden luominen ulkomaalaisille työläisille. Murentamistyön johtoon on astuttava solidaarisen työläisen ja opiskelijan, työssäkäyvän ja työttömän!