Avainsana-arkisto: internationalismi

Proletaarit ottaa käyttöön uuden tunnuksen

Meillä on uusi graafinen tunnus! Sen kuvasto tuo tälle vuosisadalle vallankumouksellisen työväenliikkeen perinteisiä tunnuksia ja periaatteita.

INTERNATIONALISMI

Tunnuksen taustalla loistava punatähti edustaa työväenluokan kansainvälisyyttä – proletaarista internationalismia. Kapitalismi on globaali järjestelmä, joten riistävää pääomaa vastaan kohdistuvan työväen vastarinnan on myös oltava kansainvälistä. Toisaalta, sosialismi on rakennettava kansainvälisellä tasolla. Ei ole sellaista asiaa kuin ”sosialismi yhdessä maassa”, vaan vallankumouksen on oltava pysyvä ja kansainvälinen.

TYÖVÄENVALTA

Tunnuksen keskiössä hammasrattaaseen tarttuva nyrkki edustaa työväenvaltaa. Työväen itsevapautus on pääosin poliittinen taistelu. Työväenluokan tulee järjestäytyä puolueeksi ja käyttää puoluetta välineenä – myös eduskunnan ulkopuolella – valtiovallan ottamiseksi porvariston käsistä. Uutta työväenvaltiota on käytettävä entisten hallitsevien luokkien tukahduttamiseen ja yhteiskunnan uudelleen järjestämiseen sosialistisella pohjalla.

TUOTANTOVÄLINEIDEN YHTEISOMISTUS

Hammasratas edustaa tuotantovälineitä. Jotta yhteiskunta pystytään järjestämään uudelleen sosialistisella pohjalla, työväenvallan on tartuttava tuotannon välineisiin; sen on otettava tuotantovälineet haltuun porvaristolta. Talouden keskeisten alojen valtio-omistus on tarpeellista, jotta ylitetään kapitalismi ja sen tuotantosuhteet, ja voidaan siirtyä ensin sosialistiseen ja sitten kommunistiseen suuntaan. Päämääränä on riistosta vapaa ja luokaton yhteiskunta, jossa ihmiskunnan ja luonnon tarpeet ohjaavat taloutta sokean voittotavoittelun sijaan.

Tunnus kuvaa erittäin hyvin tavoitteitamme: vallankumous, työväenvalta, tuotantovälineiden yhteisomistus, sosialismi, kommunismi.

Proletaarit-komitea kiittää tunnuksen luonutta Tero Ojansivua, jonka taiteen voimin näitä tärkeitä asioita myös edistetään.

Turussa marssittiin Rojavan puolesta

rojava manif 19.10.2019
Kuva: Rojavan ystävät Turku

Viime lauantaina Turussa noin 350 ihmistä marssi protestiksi Turkin iskulle Rojavassa. Marssin lähtö- ja päättymispaikka oli Vanha Suurtori, jossa myös kuultiin puheita ja esityksiä. Marssin osallistujat vaativat mm. loppua Turkin miehitykselle Pohjois-Syyriassa, jo annettujen asevientilupien peruuttamista, diplomaattisten suhteiden katkaisemista Turkin kanssa sekä kauppasaarron asettamista Turkille.

Ennen marssia saimme kuulla opetusministeri Li Anderssonin puheen aiheesta. Andersson kertoi olevansa vihainen tämän tilanteen vuoksi. Hän puolusti Suomen hallituksen Turkin sotaretkeä vastaan esittämiä kannanottoja, jotka erottuvat huomattavasti edellisen hallituksen ulkopolitiikasta. Hän mainitsi, että asevientilupia Turkkiin ei myönnetä tästä lähtien, ja että katsotaan jos vanhoille luville on mahdollista tehdä jotain.

On tietysti hyvä asia, että maan hallituksen ministeri osoittaa soludarisuutta kurdien itsemääräämisoikeuden puolesta, ja on ilouutinen että meillä ei enää ole Timo Soinin kaltainen karikatyyri ulkoministerinä. Mutta, nykyisellä hallituksella on myös vastuunsa tässä asiassa: vaikka asevientiluvat Turkkiin nyt jäädytettiin, asebisnestä vanhoilla luvilla saa jatkaa vielä vuosia eteenpäin, eikä näkyvissä ole mitään, mikä antaisi ymmärtää, että meidän ”kansanrintamahallituksemme” tekisi jotain sen suhteen. Aselupien peruminen koskettaisi monien asekaupiaiden intressejä, ja luokkasopuun perustuva hallitus ei koske porvarien yksityisomistuksen etuihin – se on selvä asia. Toisaalta, Turkin poliittinen kehitys oikeistolaisempaan ja autoritaarisempaan suuntaan Erdoganin alla ei ole enää mitään uutta. Tämän mainitsi Andersson itsekin. Tässä valossa, miksi Rinteen hallitus myönsi asevientidiilin Turkkiin vielä viime kuussa?

Suomessa on porvareita, jotka tulevat rikastumaan seuraavina vuosina kurdien kansanmurhalla. Ja Rinteen hallituksella on vastuunsa tähän. Se on sanottava ääneen. Li Anderssonilla ja muilla vasemmistolaisilla ministereillä on osaltaan vastuu tässä kysymyksessä. Jos istutaan hallituksessa tai jos tuetaan sitä, ollaan vastuussa kyseisen hallituksen päätöksistä, sekä hyvistä että huonoista. Ministeri Andersson ei voi arkipäivänä istua hallituksen kokouksessa, jossa myönnetään asevientilupia Turkkiin tai siunataan yhteistyö Naton kanssa, ja lauantaina tulla valittamaan mielenosoitukseen, että Suomen myymät aseet tappavat ihmisiä. Sitä varten ne aseet on tehty ja myyty alunperinkin.

Kysymys nyt kuuluu: miten jatkaa tästä eteenpäin? Miten tätä mobilisaatiota voidaan jatkaa ja vastarintaa kasvattaa? Me emme voi odottaa, että hallitus tai EU tekevät jotain kurdien puolesta, paitsi tuomitsevat Turkin sotatoimet suullisesti (ja tekopyhästi). Olen edelleen sitä mieltä, että järjestäytynyt työväen liike on avain tässä asiassa, ja että vain järjestäytynyt työväenliike pystyy pysäyttämään aseviennin Turkkiin omalla toiminnallaan. Mutta siihen tarvitaan taistelevaa ja internationalistista ay-liikettä. Onko meillä sellaista Suomessa?

Työntekijät valtasivat Belfastin telakan ja suunnittelevat siellä uusiutuvan energian infrastruktuurien tuotantoa

69492820_2355585114555815_5281067129754353664_n
Kuva: Unite the Union, Ireland Region

Kesäkuun lopulla 130 laivanrakentajaa, terästeollisuuden työntekijää, hitsaajaa ja muuta Belfastin telakalla työskentelevää toveria valtasivat työpaikkansa. Melkein kuukautta myöhemmin he ovat siellä edelleen ja sanovat, että eivät lähde mihinkään ennen kuin telakka kansallistetaan ja sitä käytetään uusiutuvan energian infrastruktuurien tuottamiseen. Telakan sulkeminen oli ollut odotettavissa, sillä vaikeassa tilanteessa oleva norjalainen emoyritys, Dolphin Drilling, ei ollut löytänyt sille ostajaa. Sulkemispäätöksestä huolimatta telakan työläiset kieltäyivät luopumasta työpaikastaan ja esittävät nyt ratkaisuja, joiden avulla telakka pystyy toimimaan myös tulevaisuudessa.

Belfastin telakka oli aikoinaan Ison-Britannian teollisuusvoiman symboli, jossa oli yli 30 000 työntekijää ja jossa rakennettiin esimerkiksi kuuluisa Titanic-laiva vuonna 1909. Sen sulkeminen merkitsisi kaupungin vuosisatoja jatkuneen laivanrakennushistorian loppua. Nyt telakalla toimivan yrityksen, Harland & Wolffin, työntekijät vaativat, että pääministeri Boris Johnson kansallistaa telakan ja luo sinne uusia työpaikkoja uusiutuvan energian alalla.

Viime vuosina Harland & Wolffin työntekijät ovat rakentaneet osia tuuliturbiineille. Heidän mukaansa uusiutuvan energian työpaikat olisivat paitsi kestävä, myös käytännöllinen ratkaisu, sillä heillä on jo valmiiksi alalla tarvittavia taitoja. Terästeollisuuden työntekijät ovat estäneet konkurssipesän hoitajia pääsemästä telakalle, noin 20–30 työntekijän vartioidessa aluetta ympäri vuorokauden. Perjantaina 23.8. työläisten edustama ammattiliitto Unite järjesti telakalla joukkokokouksen, samaan aikaan kun liiton edustajat haastoivat kaupungintalolla järjestetyssä Belfast Manufacturing Forumin kokouksessa nykyisen Pohjois-Irlannin valtiosihteeri Julian Smithin hallituksen toimimattomuudesta telakan sulkemisuhan edessä.

Ammattiliittojen edustajat ovat olleet aktiivisia useilla rintamilla samanaikaisesti, ja painostavat Yhdistyneen kuningaskunnan hallitusta turvaamaan Belfastin telakan työntekijöiden tulevaisuuden. Unite:n alueellisen koordinaattorin Susan Fitzgeraldin mukaan ”voimme turvata tulevaisuuden, jossa raskas teollisuus voidaan tuoda takaisin Belfastiin. Pohjois-Irlannin työntekijöillä on paljon enemmän luottamusta tulevaisuuteen kuin poliittisilla edustajilla, jotka eivät ole esittäneet strategiaa tuotannon kasvattamiseksi”.

Skotlannin hallitus ilmoitti hiljattain olevansa valmis kansallistamaan Glasgow’n lähellä sijaitsevan telakan, jossa 350 työpaikkaa on vaarassa. Tämä voi olla lupaava merkki Belfastin Harland & Wolffin työntekijöille.

Belfastin telakan työläisten taistelu muistuttaa meitä siitä, että yhteiskunnan tulevaisuus ja ihmiskunnan jatkuvuus on työväenluokan käsissä. Talous voi toimia ilman loisivaa porvaristoa, mutta se ei voi toimia ilman työläisiä. Kapitalismissa yhteiskunnalliset tuotantovoimat ovat pysyvästi talousjärjestelmän logiikan kahleissa.  Kriisin koittaessa tai voittoprosentin heikentyessä kapitalistit ovat välittömästi valmiita purkamaan tuotantokeskuksia ja siten lähettämään tuhansia ihmisiä työttömyyteen. Yhteiskunnan tarpeet ovat porvaristolle merkityksettömiä, sillä vain voitontavoittelulla on väliä. Vain työväenvalta pystyy säilyttämään nykyiset tuotantovoimat ja kehittämään niitä edelleen yhteiskunnan tarpeiden mukaan.

Tämä tapaus osoittaa miten työväenluokalla on avain myös nykyisen ympäristökriisin ratkaisemiseen: siinä missä kapitalistinen tuotantojärjestelmä on tämän globaalin ympäristökriisin aiheuttaja, ja kyvytön ratkaisemaan sen aiheuttamia ongelmia, työväenliike näyttää miten maailma voidaan pelastaa jos meillä vain on rohkeutta etsiä radikaaleja ratkaisuja. Tarvitaan uusi maailmantalousjärjestelmä, jonka tarkoitus on yhteiskunnan ja ympäristön tarpeiden täyttäminen, voitontavoittelun sijaan. Sellaisella järjestelmällä on nimi: se on sosialismi, ja sen rakentajat ovat koko maailman työläiset.