Avainsana-arkisto: lakko

Posti palautettava peruspalveluksi ilman voitontavoittelua

Posti Group Oyj:n vastuuttomat toimet ovat herättäneet laajaa vastustusta. Työehtoshoppailu, palkkojen polkeminen ja muut heikennysesitykset on tuomittu jyrkästi sekä järjestäytyneen työväenliikkeen taholta että yhteiskunnallisessa keskustelussa. Työntekijöitä vastaan jatkuvasti hyökkäävää, yhtiön tilasta valehtelevaa ja kovapalkkaista Postin johtoa vaaditaan irtisanottavaksi.

Nämä vaatimukset ovat tarpeellisia tällä hetkellä, mutta eivät ratkaise taustalla olevia rakenteellisia ongelmia. Postin julma nykylinja ei johdu ainoastaan erityisen pahantahtoisesta johdosta, vaan heijastelee syvälle juurtunutta ja pitkäjänteistä kehitystä Postin palveluissa.

Kuva: Sippo Kähmi

Postin alasajo alkoi jo 1990-luvulla, kun valtion virastosta tehtiin ensin liikelaitos ja myöhemmin osakeyhtiö. Sipilän hallitus puuhaili Postin listaamista pörssiin, ja nyt Rinteen hallituksen omistajaohjausministeri Sirpa Paatero (sd.) on väläyttänyt Postin pilkkomista kahdeksi eri yhtiöksi, joista mahdollisesti vain toinen olisi valtion omistuksessa. Julkisesta peruspalvelusta on siis asteittain tehty markkinaehtoista yritystoimintaa.

Vaikka Suomessa Posti on edelleen valtion omistuksessa, on se osakeyhtiö, jonka toimintalogiikkana on tehdä voittoa, ei palvella kansalaisia. Se, että tässä yhteydessä valtio itse on kapitalisti, ei muuta mitään. Posti on viimeisen neljän vuoden aikana tuottanut valtiolle osinkoa 140 miljoonaa euroa, mutta samaan aikaan sekä palvelun laatua että työläisten oikeuksia on heikennetty.

Vasemmiston ja työväenliikkeen on aika laatia kestävä linjaus Postin tulevaisuuden suhteen. Voittoa tavoittelevan yhtiön sijaan Posti on palautettava kokonaisuudessaan julkiseksi valtion laitokseksi, joka vastaa ensisijaisesti kaikille kuuluvien postipalvelujen laadukkaasta toteuttamisesta.

On syytä arvioida myös, voidaanko Postille palauttaa muita sen piiristä yksityistettyjä tärkeitä palveluita, kuten tietoliikenne- ja pankkitoiminta. Yhteiskunnalle välttämätön infrastruktuuri kuten posti- että telepalvelut on kansallistettava uudelleen ja säilytettävä yhteisenä omaisuutena, ei kenenkään rahasampona.

Kuva: Sippo Kähmi

Postin ja muiden peruspalvelujen palauttaminen täyteen julkiseen omistukseen olisi valtava edistysaskel suomalaisille työläisille, mutta se herättää myös kysymyksen siitä, ketä nämä palvelut suunnataan hyödyttämään eniten kapitalistisen valtion valvonnassa. Julkinen omistus ei yksistään riitä. Välttämättömien julkisten palvelujen ja keskeisien taloudenalojen tulisi olla niitä pyörittävien työntekijöiden ja laajemmin koko työväenluokan joukon hallinnassa.

Posti ei tarvitse toimitusjohtajaa ja hallitusta ohjaamaan sitä kohti maksimaalisia voittoja, se tarvitsee postityöntekijöiden itsensä asiantuntemusta ja ohjausta palvellakseen parhaiten myös käyttäjiä. Demokraattisesti hallinnoitu postipalvelu ei koskaan yrittäisi myydä sinulle ruohonleikkuripalveluita. 

  • Postin yhtiöittäminen purettava; ei pilkkomiselle ja yksityistämiselle; Posti takaisin valtion laitokseksi!
  • Ei työehtojen heikennyksille; loppu vuokratyövoiman ja nollatuntisopimusten käytölle Postissa; vakituiset työsopimukset pysyville työtehtäville.
  • Ei enää miljonäärijohtajia Postille, tilalle työntekijöiden demokraattinen johto!
  • Laajennetaan entisestään ammattiliittojen solidaarista lakkotoimintaa, tarvittaessa kohti yleislakkoa.

Sosialidemokraatit jarruttelemassa työväenliikettä

Taistelua on jatkettava!

Työläiset kokoontuivat tänään eduskuntatalon eteen osoittamaan mieltään Postin porvarillista politiikkaa vastaan, ja mielenosoittajien kylteissä näkyi vaatimus yleislakostakin. Moni liitto on lähtenyt tukilakkoon postilaisten eduksi, työläiset ovat pääsemässä vauhtiin. Suuntana tosiaan saattaa olla yleislakko, joka olisi valtava takaisku porvareille, se olisi ensimmäinen yleislakko sitten vuoden 1956.

Kuva mielenosoittajista ja heidän kylteistään. Yhdessä lukee "Yleislakko tulee, oletko valmis?". Kuvaaja Sippo Kähmi.
Kuva eduskuntatalon edustalta. Kuvaaja Sippo Kähmi.

Facebook: Mielenosoitus Postin työehtojen romuttamista vastaan

Ja tähän tilanteeseen sosialidemokraattinen pääministeri Antti Rinne sanoo, että työtaistelu on saatava loppumaan, kun työläiset ovat saamassa voimaa lyönteihinsä! Tähän väliin sosialidemokraatti haluaa riisua työläiset aseista ja saattaa työväen ja pääoman sopuun. Jo aikaisemmin Rinne kehotti työläisiä ottamaan vastaan pienen kertaluontoisen korvauksen lahjuksena, jotta Posti saisi toteuttaa mm. haluamansa työehtoshoppailun. Sellaista ”sopua” hän haluaa.

Helsingin sanomat: Postin palkan­alennukset koskisivatkin jopa 8 000:ta työn­tekijää – Pääministeri Rinne väläyttää ratkaisuksi ”tuntuvaa” kerta­korvausta työn­tekijöille

Sen sijaan, että sosialidemokraatti ottaisi työläisten puolen, hän sanoo, että ”tämän asian ratkaisu on nyt valtakunnansovittelijan käsissä”. Ei työläisten käsissä! Sosialidemokraattien maailmassa työläiset eivät tee politiikkaa kuin hyvin välillisesti kaikenlaisten sovittelijoiden ja pelkureiden kautta, jotka pyrkivät joka käänteessä saattamaan työväen taas uuteen ”sopuun”, joka taas heikentää työväen asemaa jonkin verran, ja nämä heikennykset esitetään voittoina, sillä ilman pelkureiden tuhoisaa väliintuloa olisi tullut vielä enempi takkiin.

Mikä puolue tämä SDP on, kun sen omistajaohjausministeri Sirpa Paatero ei tee mitään pysäyttääkseen Postin raakoja hyökkäyksiä sen työläisiä vastaan, vaikka nämä hyökkäykset ovat jatkuneet jo vuosia? Ehkä ministeri Paatero on asunut kiven alla vuosikaudet, kun hän vetoaa siihen, ettei hän tiennyt siirrosta toiseen työehtosopimukseen! Vuoden 2017 syksyllä siirsi Posti varhaisjakelijat eri työehtosopimukseen, ja Petteri Goltzin 30-vuotinen ura palkittiin palkan 60 % leikkaamisella. Kun MTV:n Huomenta Suomessa Paatero sanoi, että siirtäminen työehtosopimuksesta toiseen on ”yhtiön sisäinen asia”, hän pakoilee vastuutaan ja valtaansa omistajaohjausministerinä. Tämän lisäksi hän paljastaa kaksinaamaisuutensa, kun verrataan tätä puhetta ”yhtiön sisäisestä asiasta” syyskuisiin puheisiin siitä, kuinka hallitus ei hyväksy palkan alennuksia.

MTV Uutiset: Ministeri Sirpa Paatero tarkentaa tv-lähetyksessä antamaansa lausuntoa Postin työkiistaan liittyen: ”Olen tiennyt teemasta, mutta…”

Yle: Pääministeri Rinne Ykkösaamussa: Emme hyväksy Postin työntekijöiden palkanalennuksia

MTV: Huomenta Suomi – Klipit – Ministeri Paatero pysäytti postilakon (syyskuu 2019)

Hallitus sanoo olevansa työläisen puolella, ettei hyväksy palkkojen leikkaamista, mutta teoissa näkyy, mistä politiikasta todella on kyse.

Kuva kyltistä, jossa on nuotit omistajaohjausministeri Paateroa pilkkaavalle laululle.
Takinkääntäjien hallitus. Kuvaaja Sippo Kähmi.

Yle: Postin kiitos sanomalehdenjakajalle 33 vuoden työstä: palkasta pois 60 prosenttia

On totta, että joskus on aiheellista perääntyä. On totta, että joskus työläinen on niin pahasti lyöty, että hänen on parasta vetäytyä hyvässä järjestyksessä ja nuolla haavojaan, valmistautua seuraavaan otteluun. Mutta se aika ei ole nyt. Nyt on aika puskea eteenpäin ja lyödä päreiksi Postin yritykset leikata työläisten etuuksia ja palkkoja, ja enemmmänkin vielä olisi mahdollista saavuttaa, ei vain Postissa vaan koko suomalaisessa yhteiskunnassa. Samaan aikaan kun pääoma saa aina vain suurempia voittoja ja kuilu varakkaan porvarin ja köyhän työläisen välillä kasvaa, meitä yritetään huijata uskomaan, että palkkoja pitää leikata, että pääomalle pitää antaa aina vain suurempia verohelpotuksia!

Nyt on aika työläisen lyödä takaisin ja oppia, ketkä hänen todellisia tovereitaan ovat.

Helsingin sanomat: Pääministeri Rinne Postin umpisolmusta: ”Pitäisi saada loppumaan tuo työtaistelu”

Proletaarit: Poliittinen ilmastolakko ja luokkataistelu

Poliittinen ilmastolakko ja luokkataistelu

Ilmastolakosta yleislakko?

Ilmastolakko, johon on tähän asti osallistunut pääasiassa koululaisia, opiskelijoita ja ruokatauollaan käyviä työläisiä, pyrkii laajentumaan varsinaiseksi lakoksi ja jopa yleislakoksi syyskuun 27. päivä, jota edeltävän viikon ajan on odotettavissa tempauksia ja performansseja erilaisilta aktivistiryhmiltä. Ilmastolakko ei kuitenkaan omalla painollaan muutu yleislakoksi, vaan se on siihen tietoisesti ohjattava ja järjestettävä.

Taistelu ilmastonmuutosta vastaan on olennaista, lähestulkoon jokainen on tästä yhtä mieltä, ainakin julkisesti. Erimielisyydet  nousevat esiin siinä vaiheessa, kun kyseeseen tulee keinot, joilla ilmastonmuutosta vastaan taistellaan. Taistelu keinoista on yhtä olennaista kuin taistelu ilmastonmuutosta vastaan yleisesti, sillä ilman oikeita keinoja ei tule oikeaa lopputulosta. Tälläkin hetkellä käydään taistelua lakon merkityksestä, ja taistelun tulos tulee ratkaisemaan omalta osaltaan, kuinka vaikuttava tästä kaavaillusta yleislakosta tulee. Luokkataistelun osapuolet pyrkivät määrittämään lakon omaksi edukseen, työväki työväen eduksi ja porvaristo porvariston eduksi, eikä palveltu luokkaetu aina ilmene siitä, minkä luokkainen henkilö puhuu tai toimii: työläisen suusta voi tulla porvarin sanoja, hän voi toimia porvarillisen vallan sanelemilla keinoilla.

Suomen ammattiliittojen keskusjärjestö eli SAK on ilmoittanut jakavansa hernekeittoa ilmastolakossa, mutta se ei lähde lakkoja julistamaan, eikä puhettakaan ole sellaisesta. Vaikka vegaaninen hernekeitto uhkaa paatuneita setiä, joista monet vieroksuvat kaikkia vähäisiäkin yrityksiä torjua ilmastonmuutosta, se valitettavasti ei ole uhka porvarilliselle ylivallalle.

Politiikkaa ja paastoamista

Taistelua keinoista käyvät vastakkaiset porvarillinen ja työväen luokka, mutta eivät välittömästi ja kokonaisuuksina, vaan organisaatioidensa kautta. Porvarillisen luokan organisaatioista ratkaisevin on porvarillinen valtio, jonka yksi instituutioista on Suomen itsenäisyyden juhlarahasto eli Sitra. Ajatushautomon roolissa se on julkaissut Oras Tynkkysen kirjoittaman ohjeistuksen ilmastolakkoilijoille, ”8+1 tapaa osallistua ilmastolakkoon”. Tynkkynen ei ole vain Sitrassa vanhempi neuvonantaja, vaan on myös hallituspuolue Vihreän liiton pitkäaikainen jäsen. Mitä keinoja porvarillisen valtion ajatushautomo ja liberaalin vihreän liiton kokenut jäsen sitten tarjoavat ilmastolakkoilijoille? Workshoppaamista, paastoamista, vapaaehtoistyötä, ja niin edelleen, mutta ei lakkoilua. Syö hernekeittoa, älä syö hernekeittoa, miten vain, kunhan et lakkoile!

Sitran kehotuksia. Porvarillinen valtio suojelee kapitalistisia yhteiskuntasuhteita kehottamalla kaikkeen muuhun paitsi työväen vallankäyttöön, mutta tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö työpaikalla voisi ja pitäisi puhua ilmastonmuutoksesta, etteikö pitäisi opiskella.

Nimen perusteella voisi kuvitella, että ilmastolakkoon kuuluisi nimenomaan lakkoilu, siis työväen yhdessä sovittu töiden jättäminen, mutta kuten jo totesimme, keinoista käydään taistelua, eikä porvarillisen valtion instituutio ole halukas kehottamaan työläisiä käyttämään valtaansa, ei ilmastonmuutoksen kohdalla eikä minkään muunkaan ongelman. Oras Tynkkysen teksti kommentoikin lakkotyökalua seuraavin sanoin:

Lakko on järeä työkalu. Suomen kaltaisissa maissa sitä usein karsastetaan muussa käytössä kuin suoraan työntekijöiden välittömien etujen puolustamisessa. […] Onneksi tapoja osallistua on monia muitakin.

Kun ilmastonmuutos on erittäin vakava uhka, minkä kokoomuspresidentti Niinistökin myönsi puheessaan Yhdistyneiden kansakuntien 74. yleiskokouksessa, ja työväki voisi poliittisella lakolla painostaa pääomaa toimimaan eri tavalla, ja jopa vaatimattomasti pysäyttää saastuttavan toiminnan ainakin tämän yhden lakon ajaksi, niin työkalun järeys ei ole työväelle ongelma vaan päin vastoin se on työväelle etu, jonka käyttämättä jättäminen voi olla kohtalokasta, kun porvarillinen luokka vaikuttaa haluttomalta ja kyvyttömältä tekemään mitään vakavaa ilmastokatastrofin lieventämiseksi tai hallitsemiseksi. Sen sijaan porvarillinen valta kehottaa luottamaan markkinoiden tai teknologian voimaan, samalla kun vaivihkaa kapitalistit itse omalta osaltaan pohdiskelevat, voisivatko jatkaa elämäänsä luksusbunkkereissa tai ehkä ulkoavaruudessa.

Forbesin videossa alapuolella esitellään esimerkiksi sitä, kuinka maailmanlopunsuojaan varataan ennemmin tilaa miljardöörien hamstraamille taideteoksille kuin ihmisille.

Lakkotyökalun ”ongelma” ei ole järeys, ja vähiten se on ongelma ilmastonmuutoksen kaltaisen eksistentiaalisen uhan kohdalla, joka tuo mukanaan mieletöntä hävitystä ja tuhoa siinäkin tapauksessa, että se ei päätä ihmiseloa tyystin. Lakkotyökalun ”ongelma” on se, että käyttäessään tätä työkalua työväenluokka saattaa rohkaistua käyttämään sitä uudestaan, ja poliittisen lakon ollessa kyseessä voi mieleen juolahtaa käyttää sitä vaikka minkälaisten vaatimusten tekemiseen ja jopa niiden saavuttamiseen. Työväki saattaisi alkaa tekemään politiikkaa, eikä vain kuuntelemaan hurskasta höpinää paastoista tai viimeisintä konsulttilätinää tiekartoista. Tämä olisi ongelma porvaristolle, ei työväenluokalle. Vai miltä kuulostaisi se, että liitot menisivät lakkoon tukeakseen Teollisuusliitosta kuulunutta esitystä kieltää lailla yksipuolinen työehtosopimuksen vaihtaminen, tai se, että työläiset menisivät lakkoon, kunnes karkoitukset (mukaanlukien kaikki palautukset jne.) lopetettaisiin? Porvaristo mielellään välttäisi tällaisen työväenluokan poliittisen rohkeuden ja aloitekyvyn, ylipäätänsä työväenluokan itsenäisen politiikanteon. Työväen ”ongelma” järeän lakkoaseen kohdalla on lähinnä sen omat johtajat liitoissa ja puolueissa, jotka jarruttelevat ja peruuttavat lakkoja heti kun tarjoutuu tilaisuus päästä neuvottelupöytään, ja jotka pääasiassa pysyvät hiljaa, jos ei ole pakko jotain sanoa. He ovat välittömin ja vaarallisin este työväenluokan esiinastumiselle politiikan ja historian näyttämölle.

Työväenvallan uhka

Ilmastolakosta toivotaan vastakkainasettelun välttävää, kaikille yhteistä juhlaa ja performanssia, johon voi osallistua kuka tahansa yhdenvertaisena, jopa pahin saastuttaja, minkä jälkeen kaikki voivat jatkaa vanhaan tuttuun tapaan, ikään kuin katastrofi ei olisi jo täällä. Tässä valossa lakkotyökalu onkin aivan liian järeä, ja sen sijaan Sitra suosittelee esimerkiksi paastoamista tai somessa viestittelyä. Sama kaikille yhteisen juhlan tai performanssin asenne on todettavissa siinä, että Greta Thunbergin tulisiin puheisiin vastaavat Euroopan unionin eri maiden johtajat taputtamalla, ikään kuin he olisivat samalla asialla kuin Greta ja muut ilmastonmuutosta tosissaan vastustavat. Taputettuaan ja hymisteltyään he jatkavat ilmastotuhon toteuttamista, eivätkä he muuta voi. Heille ilmastonmuutosta vastustaviin tapahtumiin osallistuminen on mahdollisuus esiintyä ikään kuin he vastustaisivat ilmastonmuutosta. Ilmastolakkoon osallistuminen on porvarilliselle vallalle mahdollisuus piilottaa se, että ilmastokatastrofi on seurausta porvarillisesta luokkapolitiikasta, johon voi vastata vain työväenluokka omaa voimaansa käyttämällä. Ilmastolakkoon osallistuminen on porvarilliselle vallalle tilaisuus estää ilmastolakon muuttuminen ilmastolakoksi. Ostakaa sähköautoja ja kierrättäkää, mutta älkää lakkoilko, he sanovat. Pääoman etu on se, ettei voitontavoittelun ja kilpailun yhteyttä saastuttamiseen huomioida, ettei heidän omistukseensa kajota.

 

Lakkoilu on vaarallista porvarille siksi, että se kohdistuu heidän omaisuuteensa, jonka määrä riippuu heidän kyvystään käyttää hyväksi työläisten työvoimaa. Yksityinen omistus on olennaista porvarilliselle vallalle, ja samalla se on myös yksi keskeisistä esteistä ilmastonmuutokseen vastaamiselle, sillä yksityiset omistajat, omaa etuaan ajatellen, saavat aikaan valtaisaa yhteiskunnallista tuhoa, eivätkö he aio lopettaa oman etunsa ajamista, vaikka se tarkoittaisi pahimmillaan ihmiselon loppumista. Tätä on kapitalistinen rationaalisuus, tätä tarkoittaa yksityisen omaisuuden vapaus. Lakko on lupaus yhteiskunnallisesta vallasta ohjata pääomaa, kun tämä valta on toistaiseksi kapitalisteilla ja kapitalistien etua palvelevalla valtiolla. Lakko on työväen ylivallan varjo, jota porvari säikähtää, sillä hän tietää, ettei työväen demokratia lainkaan sietäisi saastuttamista ja ympäristön tuhoamista yksityisen voitontavoittelun nimessä, puhumattakaan muusta yhteiskunnallisesta haitasta, jota porvaristo on tuottanut repimällä voittonsa työväen selkänahoista esimerkiksi terveydenhoidossa. Sama julmuus, joka kohtaa hoitokodissa työväenluokkaista vanhusta ja hänen hoitajiaankin, kohtaa myös työväenluokkaa ilmastonmuutoksen hampaissa. Työväen ohjauksessa tuotannon ehdot määräisi tarve ja yhteiskunnallinen hyöty, ei pääoman voitto, ja se olisi kapitalismin ja sen julmuuden loppu. Työväenvalta kieltäisi tyystin yksityiselle pääomalle edulliset oikotiet, esimerkiksi saasteiden kaatamisen järviin ja meriin silloin, kun on mahdollista käsitellä ne saasteet jollain muulla tavalla, vaikka se jotain maksaisi. Se tekisi lopun järkyttävästä ökyilystä, ja samaan aikaan antaisi työväenluokan ohjaukseen ne varat, jotka työläiset aiemmin omalla raadannallaan ovat kapitalisteille luoneet.

”Yhteisen ongelman” erilaiset ratkaisut

Ongelma on näennäisesti yhteinen, sillä kyllähän se pahinkin saastuttaja tarvitsee happea hengittääkseen ja ruokaa syödäkseen, mutta hän ei suinkaan laita kaikkea peliin planeetan elinkelpoisuuden pelastamiseksi, vaan hän varautuu maailmanloppuun ja luksusbunkkerissa asumiseen. Porhot ovat asiantuntijoilta kyselleet, että miten parhaiten vältetään turvallisuushenkilöstön vallankaappaus bunkkeriin asettumisen jälkeen. Työväenluokka tarvitsee elinkelpoisen planeetan, mutta kapitalisti saattaa tyytyä joidenkin satojen neliömetrien elinkelpoiseen tilaan ja ehkä kohtuulliseen määrään sopivan kiitollisia palvelijoita. Meille hän varaa panssariovensa, vartijoidensa väkivallan, ja halveksuntansa. Tällä tavalla ongelmaa voidaan väittää yhteiseksi, mutta ratkaisut ovat täysin erilaisia, ja tämä kertoo myös siitä, mikä oikeastaan mielletään ongelmaksi ja kenelle.

Meille tehdään hurskaita lupauksia ”maailman kunnianhimoisimmasta ilmasto-ohjelmasta” ja mahtailevia julistuksia, tilastoja jotka osoittavat ihmiselämän olevan parempaa kuin koskaan aikaisemmin, ja näitä meille tarjotaan, kunnes bunkkerin panssaroitu ovi läimäistään kiinni, ja aseistetut vartijat käyvät asemiinsa. Tämä tapahtuu jo nyt paljon suuremmassa mittakaavassa, kun porvarillisen liberalismin juhlapuheet loppuvat ja piikkilanka-aidat pystytetään. Pakolaiset, jotka ovat jättäneet kotinsa kapitalismin sotien ja kapitalismin ilmastotuhon takia, esitetään uhkana yhtenäiselle valkoiselle sivilisaatiolle, jonka jakautumisen luokkiin porvaristo pyrkii piilottamaan, ja kaikkea tätäkin pahempaa on vielä luvassa. Porvarillinen valta pyrkii piilottamaan sen, että työväenluokan yhteinen etu ei riipu kansallisuudesta tai uskonnosta, että työväenluokan etu on vastakkainen porvarillisen edun kanssa. Meillä ei ole mitään yhteistä etua maailmanlopunbunkkeriinsa piiloutuvan kapitalistin kanssa, ei mitään yhteistä etua piikkilanka-aidat pystyttävän porvarin kanssa. He tarvitsevat meitä, tehtaisiinsa ja bunkkereihinsa, me emme tarvitse heitä mihinkään.

Kuva pakolaisia täynnä olevasta veneestä Välimerellä.
Euroopan unionin rajavalvontavirasto Frontex kuvaa lennokillaan uppoavia pakolaisveneitä.

Panokset ovat kovat ja taistelun tulos on kohtalokkaan tärkeä. Siksi työväenluokan on pyrittävä kollektiiviseen kamppailuun oman etunsa tähden, elinkelpoisen planeetan tähden, on taisteltava oikeudenmukaisen ilmastopolitiikan puolesta. On torjuttava ne, jotka pyrkivät ulkoistamaan saasteet, harhaanjohtamaan ja hajottamaan työväenluokkaa rasismilla. Liitoissa on käytävä kamppailua byrokraatteja vastaan, jotka eivät tohdi tehdä enempää kuin jakaa hernekeittoa tai muuten toteuttaa esimerkiksi Sitran listaa, ja samoin on käytävä myös niitä vastaan, jotka haluavat tyystin ohittaa työväenjärjestöt ja kehottavat yksittäisiä työläisiä lakkoilemaan yksinään. Työväenluokka on yhtä voimakas kuin se on järjestäytynyt ajamaan omaa asiaansa, ja sekä hajottajat että harhaanjohtajat on torjuttava. Nyt on pakko taistella, ja lakoista on hyvä aloittaa.

General Motorsin autotyöntekijät lakkoon Yhdysvalloissa

kuva
Kuva: UAW International Union

Lähes 50000 General Motorsin (GM) työläistä meni lakkoon viime maanantaina. Amerikan suurin autovalmistaja ei päässyt sopimukseen palkka- ja terveydenhuolto-olosuhteista United Auto Workers (UAW) ammattiliiton kanssa.

Liiton paikallisedustajat tapasivat viime sunnuntaina aamulla sen jälkeen, kun General Motorsin vuoden 2015 työehtosopimus päättyi lauantai-iltana. Ammattiliitto päätti ryhtyä työtaisteluun maanantaina. Työntekijöiden vaatimuksiin kuuluvat paremmat palkat, parempi ​​terveydenhuolto, osuus yrityksen voitoista ja työpaikkojen turvallisuus. Tämä on GM:n ensimmäinen merkittävä pysähdys vuoden 2007 jälkeen.

Lisäksi UAW on taistellut estääkseen GM:ää sulkemasta autojen kokoonpanotehtaita Ohiossa ja Michiganissa. Samana päivänä kun UAW:n edustajat päättivät ryhtyä lakkoon, 850 huoltotyöntekijää viidessä GM:n laitoksessa käveli protestina ulos työpaikastaan.

UAW:n varapuheenjohtaja Terry Dittesin mukaan ”samalla kun taistelemme parempien palkkojen, kohtuuhintaisen terveydenhuollon ja työpaikkojen turvaamisen puolesta, GM on viimeisten kolmen vuoden ajan kieltäytynyt asettamasta ahkerasti työskenteleviä amerikkalaisia ​​ennätyksellisten 35 miljardin dollarin voittojensa edelle. Olemme yhtenäisiä pyrkimyksissämme saada aikaan sopimus, jonka jäsenistömme ja heidän perheensä ansaitsevat. ”

Tämä osoittaa, kuinka työläisten mobilisoinnin oikeuksiensa puolesta on oltava pysyvää, jotta voimme paitsi puolustaa työpaikkojamme ja saavutettuja oikeuksiamme, myös vaatia parempia työoloja ja lisää oikeuksia työläisille. Meidän on taisteltava ei vain taantuman, vaan myös suhteellisen talouskasvun aikana.

Loppujen lopuksi tämä on taistelu oman työmme hedelmistä, ja ratkaisu tähän yhteiskunnalliseen perusristiriitaan on viime kädessä poliittinen. Yhdysvaltalaisilla työntekijöillä ei ole vallankumouksellisten sosialististen organisaatioidensa rakentamisessa sen helpompaa tehtävää kuin heidän eurooppalaisilla tovereillaankaan.