Avainsana-arkisto: Portugali

MAL: Työnantajat käyttävät pandemiaa hyväkseen työehtojen heikennyksissä

Maailman ammattijärjestöjen liitto (MAL/WFTU) ilmaisee kansainvälistä solidaarisuutta ja tukea kaikkien pandemiassa kärsivien maiden työläisille ja kansoille.

– Jälleen kerran käy selväksi, että vaikeina aikoina, kuten luonnonkatastrofeissa, sodissa ja pandemioissa, työläiset ja köyhät ihmiset ovat vaaran eturintamassa. Työläisiä vaaditaan pandemian hinnan maksajiksi sekä terveydellään että oikeuksillaan, jotta suuryhtiöt ja ylikansalliset yritysryhmät voivat varmistaa kannattavuutensa.

MAL:n mukaan hallitukset ja työnantajat hyödyntävät nyt pandemiaa ottaakseen yleisesti käyttöön työväen vastaisia toimia ja taktiikoita.

– Kuun alusta lähtien on nähty tuhansia lomautuksia aloilla, joilla liikevaihto on laskenut pandemian seurauksena, kuten Kreikan esimerkki osoittaa: 41 000 lomautusta maaliskuun alkupuolella.

Yhdysvalloissa pelkästään New Yorkin osavaltiossa yhden päivän aikana on jätetty 21 000 työttömyyshakemusta, mikä on ennätyksellinen määrä.

Itävallassa maaliskuussa 74 000 työntekijää menetti työpaikkansa, Ruotsissa autoteollisuus ilmoitti 20 000 työntekijän työsuhteen keskeyttämisestä.

Sekä Euroopassa että Latinalaisessa Amerikassa yritykset ovat yleisesti ryhtyneet joustamaan työaikasäännösten noudattamisesta ja pakkolomauttaneet työntekijöitään, luetellaan MAL:n tiedotteessa.

Lentoyhtiöt, kuten jättimäiset Turkish Airlines, Imperia, Lufthansa ja Emirates, ovat pakottaneet kymmeniä tuhansia työntekijöitä palkattomille lomille irtisanomisen uhalla, kuten ovat tehneet matkatoimistot, hotellit ja matkailuyritykset yleensä.

Turvatoimia laiminlyödään työpaikoilla

Italiassa lakkoilevat työläiset ovat tuominneet monien yritysten päätöksen jatkaa toimintaansa normaalisti, ilman tarvittavia suojatoimenpiteitä koronaviruksen torjumiseksi.

Myös Perussa on käynyt ilmi, että kaivosyhtiöt pakottavat työläisiään töihin ilman turvaprotokollia. Serbiassa ja Turkissa liikenteen, metallin ja muiden alojen ammattiliitot vaativat terveys- ja turvallisuustoimenpiteiden toteuttamista työpaikoilla.

Yhdysvalloissa Pittsburghissa jätteidenkerääjät kieltäytyvät jatkamasta töitään puutteellisiin suojatoimiin vedoten ja vaativat vaarallisen työn lisää.

Portugalissa joitakin päiviä sitten Lissabonin sataman telakkatyöntekijät, jotka ryhtyivät lakkoon suojatoimenpiteiden puutteen vuoksi, määrättiin pakolla hallituksen taholta takaisin töihin.

– Toisaalta yrityksissä, joissa liikevaihto kasvaa voimakkaasti koronavirus-pandemian takia, kuten supermarketit jne., työntekijät pakotetaan tehostamaan työtään. Monet kärsivät uupumisesta, työtapaturmista ja sairauksista. Näissä olosuhteissa työturvallisuusviranomaiset eivät usein edes rekisteröi näitä ”onnettomuuksia”, puhumattakaan siitä että suorittaisivat tarkastuksia työpaikoilla, koska virastot on suljettu.

Työntekijöiltä myös evätään lomia ja vapaapäiviä, eikä työpaikalla ole tietoa COVID-19-tapauksista, sillä työnantajat piilottelevat tietoja henkilöstön sairastumisista.

Koronaviruksen torjunnan eturintamassa olevien työntekijöiden oikeuksia loukataan myös.

– Tarkoitamme lääkäreitä ja muuta terveydenhuollon henkilöstöä, jotka joutuvat tekemään työtä äärimmilleen tehostettuna julkisen terveydenhuollon aliresurssoinnin ja alipalkkauksen vuoksi. Heidän riskinsä altistua koronavirukselle on korkea, heidän on työskenneltävä, vaikka he ovat itsekin sairaita.

MAL:n mukaan maissa kuten Italia, joissa on noin 300 sairaalasänkyä 100 000 henkilöä kohden, terveydenhuollon työntekijöitä kehotetaan päättämään, mitkä potilaat pelastaa ja keille antaa käsky poistua ilman tarvittavaa lääketieteellistä hoitoa.

Köyhien maiden työläiset vaikeimmassa asemassa

Palestiinan kaltaisissa maissa viruksen takia suljettujen työpaikkojen työläisille on tarjolla ainoastaan surkeaa päivärahaa, kun taas Israelin joukot edelleen murhaavat palestiinalaisia ​​työläisiä ja rikkovat heidän oikeuksiaan.

Jordaniassa ja muualla kasvavaa huolta aiheuttavat epävirallisella sektorilla työskentelevät ihmiset, joille on todettu, että koska heillä ei ole tuloja, ei heillä ole oikeuta korvauksiinkaan. Sama ongelma on monien maiden pitkäaikaistyöttömillä työläisillä.

Intiassa ammattiliitot tuomitsevat hallituksen asenteen, joka jättää työläisten joukot hätään ilman taloudellista tukea. Samoin ovat tulleet selväksi Intian hallituksen traagiset puutteet koronaviruksen hoitoon tarvittavan materiaalin hankinnoissa, kuten sairaaloiden hengityslaitteiden.

Afrikassa COVID-19-tapaukset ovat lisääntymässä yhä useammissa mantereen maissa, ja työntekijät Etelä-Afrikassa, toiseksi eniten kärsineessä maassa, vaativat suojatoimenpiteitä haavoittuvimmille väestöryhmille ja jo niille, jo kärsivät muista sairauksista, kuten Aids ja tuberkuloosi.

Kaikki heikennykset peruttava ja työpaikat palautettava

Maailman ammattijärjestöjen liitto linjaa, että kriisin varjolla tehdyille heikennyksille ei saa antaa piiruakaan periksi.

– Tänään pandemian edessä ja suuryritysten saadessa jatkuvasti tukea, kun heille tarjotaan miljardeja eri maissa, kaikki kadonneet työpaikat on palautettava ja turvattava, ehdottomasti. Kaikki heikennykset työsuhteissa, jotka työnantajat ovat tehneet hallitusten kanssa, on vedettävä takaisin.

Järjestö painottaa, että hallitusten puhuessa ihmisten henkilökohtaisesta vastuusta koronaviruksen leviämisen estämiseksi ei samaan aikaan pidä unohtaa hallitusten omaa vastuuta kansanterveysjärjestelmien riittämättömyydestä.

– Julkisen terveydenhuollon puutteet johtuvat kaikkien hallitusten (sekä sosiaalidemokraattisten että uuskonservatiivisten) tarkoituksellisesta heikennyksistä.

Hallitusvallalle ympäri maailman MAL esittää kolme vaatimusta:

  • Hallituksilla on ensisijainen vastuu tarjota julkisia, ilmaisia, korkealaatuisia ja nykyaikaisia ​​terveyspalveluita.
  • Hallitusten vastuulla on lopettaa kapitalistien keinottelu.
  • Hallitusten velvollisuutena on kieltää irtisanomiset sekä palkkojen ja työoikeuksien leikkaaminen.

Maailman työläisten on autettava toisiaan

Viidellä mantereella toimiva MAL peräänkuuluttaa vaikeassa tilanteessa kansainvälisyyttä ja solidaarisuutta maailman työläisten välillä.

– Olemme tyytyväisiä Kuuban aloitteeseen lähettää 52 erikoistunutta lääkäriä Italiaan auttamaan pandemiaa.

– Onnittelemme työläisiä, jotka jatkavat näinä vaikeina aikoina elämän hammasrattaiden pyörittämistä, tuottaakseen ruokaa, lääkkeitä, kuljetusta, viestintää ja palveluita, jopa oman elämänsä vaarantaen.

– Kukaan ei saa tuntea olevansa yksin!

Portugali: jäikö talouskuripolitiikka ja uusliberalismi menneisyyteen?

1 - António_Costa,_European_Parliament_14-03-2018_european commissionpng
Portugalin pääministeri António Costa. Kuva: Euroopan komissio

Monet Euroopan vasemmistossa, joskus myös Suomessa, ovat kehuneet Portugalin hallitusratkaisua viimeisten neljän vuoden aikana. Maata johti sosialistisen puolueen (PS) hallitus, jolla oli parlamentissa vasemmistoblokin (BE) ja CDU-koalition (johon kuuluu kommunistinen puolue PCP ja vihreät PEV) tuki. Monet esittivät tämän ratkaisun vaihtoehtona talouskuripolitiikalle ja mallina muille Euroopan maille. Tämän tulkinnan mukaan PS:n voitto äskettäisissä 6. lokakuuta pidetyissä eduskuntavaaleissa voidaan katsoa tärkeäksi voitoksi vasemmistolle. Voitto on erityisen tärkeä nyt, kun vasemmisto kokee massiivisia tappioita muualla Euroopassa. Mutta onko tämä todella työväenluokan ja vasemmiston voitto? Entä päättyikö talouskuripolitiikka Portugalissa todella vuonna 2015 PS:n hallitukseen nousun myötä? Maan viimeaikaisen historian analyysi on tarpeen näiden vaalien todellisen merkityksen arvioimiseksi.

Troikan vuodet

Vuoden 2011 alussa Portugali oli lähellä konkurssia. Se oli kuluttanut miljardeja pelastaakseen raunioituneita pankkeja vuoden 2008 kriisin seuraukselta, sekä muita rahoituslaitoksia, jotka menivät konkurssiin mm. korruption ja rikollisuuden vuoksi. Tuolloinen PS:n hallitus neuvotteli lainasta ns. troikan kanssa (IMF, Euroopan komissio, Euroopan keskuspankki). Myöhemmin vuonna 2011 valittu hallitus, joka koostui oikeistopuolueista PSD:stä ja CDS-PP:stä, toimeenpani kyseisen lainasopimuksen talouspoliittiset ehdot seuraavien neljän vuoden ajan. Sopimus toi maalle neljä vuotta politiikkaa, jonka päätavoitteena oli köyhdyttää maata siirtämällä resursseja työväestöltä ja keskiluokilta maan velkojille.

Kuten yleensä tapahtuu EU:n ja IMF:n ”pelastussopimuksissa”, suunnitelmana oli leikata palkkoja, sosiaalietuuksia, eläkkeitä ja vapauttaa työmarkkinoita entisestään. Tavoitteena oli toteuttaa visio, joka EU:lla on ollut Portugalin taloudesta siitä lähtien, kun maa liittyi EY:hyn vuonna 1986. Visioon kuuluu rajoittaa Portugalin maataloustuotantoa ja ajaa maan teollisuus alas, ja sen sijaan tehdä sen taloudesta riippuvainen palvelusektorista mm. luomalla maasta iso lomakeskus pohjois- ja keskieurooppalaisille varakkaille turisteille ja eläkeläisille. Työväenluokka on pidettävä kesynä, ylityöllistettynä, kurjilla palkoilla elävänä, äärimmäisen epävarmoissa työsopimuksissa, aina työttömyyden Damokleen miekan alla. Sosiaalipalvelujärjestelmä, julkinen liike, energia, ym., olisi yksityistettävä (ellei niitä ollut jo yksityistetty). Maan taloudelliset resurssit oli tarkoitus tyhjentää julkisen velan mekanismin kautta.

2 - que se lixe a troika manif 2.3.2013
2011-2015 oli suurien joukkoliikehdintöjen aikaa. Kuvassa Que Se Lixe a Troika:n (”Troika hiiteen”) mielenosoitus 2.3.2013, johon osallistui yli miljoona ihmistä eri puolilla maata. Kuva: Jorge Humberto

Troikan aikana näimme myös joitain suurimmista ja taistelukelpoisimmista yhteiskunnallisista protestiliikkeistä vallankumouksellisten päivien 1974–1975 jälkeen. Vuodesta 2011 vuoteen 2015 meillä oli kaksi yleislakkoa, ja satoja tuhansia ihmisiä tulvi kaduilla marssimassa troikkaa vastaan kerta toisensa jälkeen. Sosiaalinen tyytymättömyys oli niin syvää, että ammattiliitojen lisäksi osittain spontaanit liikkeet kykenivät säännöllisesti kutsumaan koolle satatuhatpäisiä mielenosoituksia. Nämä mielenosoitukset puolestaan mobilisoivat yhteiskunnan sektoreita, joita on yleensä vaikeampaa mobilisoida, kuten prekaarista ja järjestäytymätöntä työväkeä, yhteiskunnan keskikerroksia jne. Keskiluokat radikalisoituivat niin, että aloimme melkein puhua hallintojärjestelmän kriisistä. Vasemmistolla oli erinomainen tilaisuus johtaa tuo valtava sosiaalinen voima kohti sosialistista ratkaisua työväenluokan johdolla.

António Costan ”härveli”

Vuonna 2015 saavutettiin jonkin verran edistystä: vaikka hallitsevalla oikeistopuolueella oli parhaat suhteelliset tulokset, António Costan johtama oppositiossa oleva PS pystyi tekemään sopimuksen vasemmistopuolueiden kanssa ja sai parlamentin enemmistön tukemaan hallitustaan. Kyseessä ei ollut koalitio sanan oikeassa merkityksessä, koska vasemmisto ei ollut muodollisesti hallituksessa, vaan oli vain sitoutunut tukemaan hallitusta parlamentissa. Tämä epätavallinen ratkaisu – etenkin Portugalissa, jossa ei ole epätavallista, että pääpuolueet saavat yksin itse ehdottoman enemmistön ilman koalitioita – sai julkisissa keskusteluissa nimen ”geringonça”, mikä tarkoittaa ”härveliä” tai ”vekotinta”.

3 - geringonca the economist
António Costan ”härveli”. Kuva: David Parkins/The Economist

Tuolloin tarvittiin jonkinlainen väliaikainen sopimus PS:n kanssa. Neljä vuotta kestäneen mitä ankarimman uusliberalistisen ohjelman jälkeen vasemmiston olisi vastuutonta jättää käyttämättä tämä mahdollisuus sysätä oikeisto hallituksesta. Mutta, oli tarpeellista tehdä selvä ero vasemmiston ja hallitusohjelman välillä, ja tästä erittäin poikkeuksellisesta sopimuksesta ei voisi koskaan tulla pysyvää sopimusta. PS ei koskaan lopettaisi uusliberalistista politiikkaa, vaikka voisi antaa sille ”inhimilliset” kasvot. Tilapäisen sopimuksen olisi pitänyt olla pelkästään jälleen yksi askel joukkojen mobilisoimiseksi: sen olisi pitänyt asettaa PS:n hallitukselle paineita ja paljastaa, kuinka PS väistämättä hakee tukea oikeistolta. Valitettavasti tapahtui päinvastoin: sopimuksesta tuli pysyvä, ja vasemmisto ketjutettiin käytännössä hallituksen tukijoiden rooliin. ”Härvelistä” tuli melkeinpä de facto hallituskoalitio.

Costan hallituksella oli hädin tuskin mitään tarjottavana vasemmistolle. Maailmanlaajuinen taloudellinen elpyminen on sallinut jonkin verran myönnytyksiä, kun minimipalkkaa nostettiin vähän (485 eurosta kuukaudessa vuonna 2014, 600 euroon kuukaudessa vuonna 2019), osa palkkojen ja eläkkeiden leikkausten troikan vuosilta peruutettiin, julkisen liikenteen hintoja ja köyhimpien perheiden sähkölaskuja laskettiin, tietyt yksityistämishankkeet perutettiin, jne.

Muilta osin ”härvelin” tulokset työväelle ovat huonot: miljardit ovat jatkaneet virtaamistaan julkisen velan korkoihin ja kaatuneiden pankkien rahoittamiseen, troikan vuosien työ- ja asuntolait on pidetty ennallaan, julkinen investointi on ollut vähäisempää kuin koskaan, ja julkiset palvelut ovat olleet vakavasti alirahoitettuja. Sanomattakin on selvää, että palkat ja eläkkeet ovat edelleen surkeat elinkustannuksiin nähden. Työsuhteiden epävarmuuden, työttömyyden ja käytännössä olemattoman perusturvan ongelmat jatkuvat, elleivät ne ole jopa pahentuneet. Julkinen terveysjärjestelmä on dramaattisessa alirahoituksen tilassa, julkisia investointeja työpaikkojen luomiseksi ei ole tehty, sosiaaliset perusoikeudet, kuten asuminen, ovat pysyvästi vaarassa kiinteistökeinottelun ja turismin kasvun takia, monien muiden maata ahdistavien sosiaalisten ongelmien lisäksi.

Ne helpotukset mitä työläiset kokivatkin viimeisen neljän vuoden aikana, johtuvat pikemminkin globaalin kapitalistisen talouden suhteellisesta noususta ja matkailun kasvusta kuin hallituksen päättäväisestä toiminnasta. Näiden vuosien talouskasvu on perustunut matkailuun, alhaisiin palkkoihin, prekaarityöhön, kiinteistökeinotteluun ja julkisten palvelujen avautumiseen yksityisille sijoituksille. Vaikka minimipalkkaa on nostettu, keskipalkka ei ole seurannut samaa suuntausta. Epävarmat työsuhteet, alhaiset palkat ja korkeat vuokrat kalvavat edelleen työläisten ja heidän perheidensä arjen hyvinvointia.

Vasemmisto kanavoi vuosien 2011-2015 kamppailujen aikana syntyneen valtavan sosiaalisen mobilisaation tukemaan porvarillista hallitusta, joka edustaa EU:n johtaman uusliberalismin ja talouskuripolitiikan jatkuvuutta. Sen sijaan, että tämä mobilisaatio olisi suunnattu kohti BE:n ja PCP:n johtamaa työväenhallitusta, nämä puolueet tyytyivät turvamaan Costan selustan parlamentissa. Sen sijaan, että nämä sosiaaliset voimat oltaisiin koottu työväenluokan johdon alle kohti aitoa välirikkoa uusliberalismin kanssa ja kohti sosialistista vaihtoehtoa, vasemmisto tyytyi palkkojen ja eläkkeiden kurjiin korotuksiin. Samalla kun sosiaalidemokraatit ympäri Eurooppaa paljastettiin Brysselin ja Berliinin kätyreiksi ja heidät sysättiin poliittisesti mitättömään asemaan (mistä Kreikan PASOK on hyvä esimerkki), vasemmisto pelasti Portugalin demarit, ja sai itse vastineeksi vähäisiä muruja. Vasemmiston ohjelmien keskeisistä kysymyksistä, kuten julkisesta velasta, finanssijärjestelmästä, eurosta ja EU:sta jne., yksinkertaisesti luovuttiin. Vasemmisto käytti vaikutusvaltaansa ammattiliitoissa, etenkin ammattiyhdistysten keskusliitossa CGTP:ssa, kasvavan tyytymättömyyden jarruttamiseen.

Vasemmistopuolueiden ja ay-liikebyrokratian jarruttamisesta huolimatta olemme nähneet parin viime vuoden aikana mm. autoteollisuuden työntekijöiden, sairaanhoitajien, satamatyöläisten ja kuorma-autokuljettajien tärkeitä lakkoja. Nämä taistelut ovat yleensä liittyneet työntekijöiden perusoikeuksiin, kuten työajan määrittelyyn, palkankorotuksiin ja ylityökorvauksiin. Jotkut näistä työtaisteluista ovat uhanneet tärkeitä talouden osia. PS:n hallituksen vastaus näihin lakkoihin on ollut julma, ja se on hyökännyt lakko-oikeutta vastaan tavalla, jota Portugalin porvarillisen demokratian historian aikana ei ole ennen nähty. Lakkopäiville asetettujen pakollisten palveluiden vähimmäistaso asetettiin 100 prosenttiin, poliisia ja armeijaa käytettiin lakkovahtien purkamiseen, rikkurityövoimaa käytettiin, uusia ammattiliittoja haastettiin oikeuteen, lakkolaisia vainottiin ja pidätettiin, jne. Se että työväenpuolueet olivat käytännössä liitossa hallituksen kanssa tarkoitti, että taistelevilla työläisillä ei ollut vaikuttavaa poliittista organisaatiota, joka puolustaisi heidän lakko-oikeuttaan. Mikä pahempaa, jotkut BE:n, PCP:n ja CGTP:n johtajat ovat julkisesti hyökänneet lakossa olevia työläisiä vastaan. Tunnettu BE:n johtaja ja entinen ay-aktiivi António Chora oli yksi kovimmista äänistä Volkswagenin tehtaan lakkoja vastaan, ja PCP:n ja CGTP:n johtohahmot hyökkäsivät kuorma-autojen kuljettajien ammattiliittoa vastaan. Useat näiden järjestöjen johtajat vastustivat oikeutta kerätä lakkovaroja sairaanhoitajien lakkojen aikana. Tämän seurauksena oikeistolaiset opportunistit ja jopa äärioikeistolaiset hahmot ilmestyivät joidenkin näiden kamppailujen ohjaajaksi yrittäen hyödyntää vasemmiston antautumista opportunistisesti tukemalla taistelussa olevia työntekijöitä.

4 - sérgio sousa
Ahtaajat ovat olleet yksi Portugalin työväenluokan taistelevimpia sektoreita. Kuva: Sérgio Sousa

Poliittinen kenttä muuttui lokakuun eduskuntavaaleissa

Juuri tässä valossa meidän on analysoitava 6. lokakuuta pidetyt parlamenttivaalit: suhteellinen enemmistö, kuten tavallisesti, pidättäytyi äänestämästä, mikä viittaa porvarillisen demokratian legitimiteetin rapautumiseen. Äänestysprosentti oli vain 54,5%, mikä oli 2,5% vähemmän kuin vuonna 2015. PS hyötyi vaaleissa talouden elpymisen mahdollistamista erittäin vähäisistä parannuksista. Sen kannatus nousi 4% edellisistä vaaleista 36,7 prosenttiin. Se ei silti pystynyt saavuttamaan absoluuttista enemmistöä, mikä oli puolueen päätavoite. BE:ta ja CDU:ta rangaistiin melkein kaikesta, mihin ei troikan lähdön jälkeen tehty muutosta. BE säilytti suhteellisen kannatuksensa (10%), mutta menetti yli 50 000 ääntä vuoden 2015 vaaleihin verrattuna. CDU:n kannatus puolestaan laski edellisistä vaaleista 2%, ja oli 8,2%. Puolue menetti viisi kansanedustajaa. Monet entiset vasemmiston äänestäjät jättivät tällä kertaa äänestämättä, samalla kun monet hävityt äänet todennäköisesti löysivät tiensä PS:lle ja myös muille pienemmille puolueille, kuten keskustavasemmistolaiselle ja EU-myönteiselle Livre-puolueelle, joka myös valittiin parlamenttiin ensimmäistä kertaa, sekä eläinoikeuksiin keskittyvälle PAN-puolueelle, jonka kannatus nousi yhdestä neljään kansanedustajaan.

Populistista äärioikeistoa edustava uusi Chega-puolue hyötyi todennäköisesti myös vasemmiston virheistä. Sen johtaja André Ventura valittiin parlamenttiin. Tämä on ensimmäinen kerta Portugalin demokratian historiassa, kun avoimesti perustuslain vastaisen äärioikeiston edustaja valitaan parlamenttiin. Silti ”trumpilaisen” tai ”bolsonarolaisen” äärioikeiston esiintyminen Portugalissa heijastaa todennäköisesti perinteisten porvarillisten puolueiden PSD:n ja CDS:n konkurssia. Troikan vuodet leimasivat puolueet pysyvästi, ja ne kärsivät suuren tappion. 27,9% äänistä meni PSD:lle ja 4,3% CDS:lle, mikä tarkoittaa, että puolueet menettivät valtavan määrän kansanedustajia ja ääniä. PSD:llä on 10 ja CDS:lla 13 kansanedustajaa vähemmän kuin vuonna 2015. CDS:n eli kristillisdemokraattien kannatuksen lasku oli vaalien dramaattisin: sen edustajamäärä laski kahdeksastatoista viiteen kansanedustajaan. Ääriliberalistisen IL-puolueen nousu eduskuntaan liittyy todennäköisesti myös perinteisen oikeiston konkurssiin. Puolue sai vaaleissa läpi yhden edustajan.

Jos BE:tä ja PCP:tä ei pidetty vaihtoehtoina hallitukselle ennen ”härveliä”, niitä ei varmasti nähdä sellaisina nyt. Erityisesti PCP:tä, jolla on perinteisesti ollut vahva rooli ammattiliitoissa, rangaistaan sen antamasta (äänettömästä tai avoimesta) tuesta Costan hallituksen toimille työväenliikettä vastaan. Tämä luokkatietoisuuden puute maksoi PCP:lle viisi kansanedustajaa.

Minne nyt?

Vaikka PS ei ole kerännyt kampanjassaan mitään intomielistä voimaa, se on kyennyt varmistamaan menestyksekkäästi hegemoniansa tärkeimpien sektoreiden, sekä porvariston että keskiluokan ja työväenluokan keskuudessa. Costan uusi hallitus tarvitsee tuekseen vain kymmenen kansanedustajaa muista puolueista saadakseen enemmistön parlamentissa. Varsinkin suurpääoma on tyytyväinen tähän ratkaisuun, koska Costan ”härveli” on ollut erittäin tehokas poliittinen väline turvaamaan kapitalismin vakauden Portugalissa, Brysselin ja Berliinin tiukassa ohjauksessa. Ei ole sattumaa, että EU:n johto on viimeisten neljän vuoden aikana osoittanut Costan hallitukselle kiitosta, hyläten perinteisen oikeiston eurooppalaisen suurpääoman edustajana maassa. Tällä kertaa Costa ja vasemmistopuolueet eivät ole kirjoittaneet sopimusta, mutta kaikki osoittaa, että vasemmistoreformistit jatkavat toimimistaan PS-hallituksen ehdoilla, PCP:n hiukan taistelevammasta retoriikasta huolimatta.

Tällä voi olla tuhoisia seurauksia. Jos yleinen talouden elpyminen on antanut PS:lle mahdollisuuden rakentaa riittävän vahva hegemonia hallitukselleen, tuleva talouskriisi tulee murskaamaan sen hegemonian nopeasti. Sen mukana tulee uusi porvarillisen poliittisen hallintojärjestelmän legitiimiyden ja koko kapitalistisen talousjärjestelmän kriisi. Jääkö vasemmisto Costan rinnalle, kun PS menettää yhteiskunnallisen vaikutusvaltansa? Tämä voi tarjota nouseville äärioikeistolaisille voimille mahdollisuuden hyödyntää sosiaalista tyytymättömyyttä ja toimia kapitalismin varaventtiilinä sosiaalisten levottomuuksien kanavoimisessa. Vai yhdistyykö vasemmisto yhtenäisen hallitusohjelman ympärille, joka tarjoaa sosialistisen ratkaisun kapitalistiseen kriisiin ja purkaa siten julkisen velan ja EU:n uusliberalismin kahleet? Marxilaisesta ja vallankumouksellisesta näkökulmasta jälkimmäinen skenaario on se, johon meidän pitäisi pyrkiä.