Avainsana-arkisto: Rinne

Sosialidemokraatit jarruttelemassa työväenliikettä

Taistelua on jatkettava!

Työläiset kokoontuivat tänään eduskuntatalon eteen osoittamaan mieltään Postin porvarillista politiikkaa vastaan, ja mielenosoittajien kylteissä näkyi vaatimus yleislakostakin. Moni liitto on lähtenyt tukilakkoon postilaisten eduksi, työläiset ovat pääsemässä vauhtiin. Suuntana tosiaan saattaa olla yleislakko, joka olisi valtava takaisku porvareille, se olisi ensimmäinen yleislakko sitten vuoden 1956.

Kuva mielenosoittajista ja heidän kylteistään. Yhdessä lukee "Yleislakko tulee, oletko valmis?". Kuvaaja Sippo Kähmi.
Kuva eduskuntatalon edustalta. Kuvaaja Sippo Kähmi.

Facebook: Mielenosoitus Postin työehtojen romuttamista vastaan

Ja tähän tilanteeseen sosialidemokraattinen pääministeri Antti Rinne sanoo, että työtaistelu on saatava loppumaan, kun työläiset ovat saamassa voimaa lyönteihinsä! Tähän väliin sosialidemokraatti haluaa riisua työläiset aseista ja saattaa työväen ja pääoman sopuun. Jo aikaisemmin Rinne kehotti työläisiä ottamaan vastaan pienen kertaluontoisen korvauksen lahjuksena, jotta Posti saisi toteuttaa mm. haluamansa työehtoshoppailun. Sellaista ”sopua” hän haluaa.

Helsingin sanomat: Postin palkan­alennukset koskisivatkin jopa 8 000:ta työn­tekijää – Pääministeri Rinne väläyttää ratkaisuksi ”tuntuvaa” kerta­korvausta työn­tekijöille

Sen sijaan, että sosialidemokraatti ottaisi työläisten puolen, hän sanoo, että ”tämän asian ratkaisu on nyt valtakunnansovittelijan käsissä”. Ei työläisten käsissä! Sosialidemokraattien maailmassa työläiset eivät tee politiikkaa kuin hyvin välillisesti kaikenlaisten sovittelijoiden ja pelkureiden kautta, jotka pyrkivät joka käänteessä saattamaan työväen taas uuteen ”sopuun”, joka taas heikentää työväen asemaa jonkin verran, ja nämä heikennykset esitetään voittoina, sillä ilman pelkureiden tuhoisaa väliintuloa olisi tullut vielä enempi takkiin.

Mikä puolue tämä SDP on, kun sen omistajaohjausministeri Sirpa Paatero ei tee mitään pysäyttääkseen Postin raakoja hyökkäyksiä sen työläisiä vastaan, vaikka nämä hyökkäykset ovat jatkuneet jo vuosia? Ehkä ministeri Paatero on asunut kiven alla vuosikaudet, kun hän vetoaa siihen, ettei hän tiennyt siirrosta toiseen työehtosopimukseen! Vuoden 2017 syksyllä siirsi Posti varhaisjakelijat eri työehtosopimukseen, ja Petteri Goltzin 30-vuotinen ura palkittiin palkan 60 % leikkaamisella. Kun MTV:n Huomenta Suomessa Paatero sanoi, että siirtäminen työehtosopimuksesta toiseen on ”yhtiön sisäinen asia”, hän pakoilee vastuutaan ja valtaansa omistajaohjausministerinä. Tämän lisäksi hän paljastaa kaksinaamaisuutensa, kun verrataan tätä puhetta ”yhtiön sisäisestä asiasta” syyskuisiin puheisiin siitä, kuinka hallitus ei hyväksy palkan alennuksia.

MTV Uutiset: Ministeri Sirpa Paatero tarkentaa tv-lähetyksessä antamaansa lausuntoa Postin työkiistaan liittyen: ”Olen tiennyt teemasta, mutta…”

Yle: Pääministeri Rinne Ykkösaamussa: Emme hyväksy Postin työntekijöiden palkanalennuksia

MTV: Huomenta Suomi – Klipit – Ministeri Paatero pysäytti postilakon (syyskuu 2019)

Hallitus sanoo olevansa työläisen puolella, ettei hyväksy palkkojen leikkaamista, mutta teoissa näkyy, mistä politiikasta todella on kyse.

Kuva kyltistä, jossa on nuotit omistajaohjausministeri Paateroa pilkkaavalle laululle.
Takinkääntäjien hallitus. Kuvaaja Sippo Kähmi.

Yle: Postin kiitos sanomalehdenjakajalle 33 vuoden työstä: palkasta pois 60 prosenttia

On totta, että joskus on aiheellista perääntyä. On totta, että joskus työläinen on niin pahasti lyöty, että hänen on parasta vetäytyä hyvässä järjestyksessä ja nuolla haavojaan, valmistautua seuraavaan otteluun. Mutta se aika ei ole nyt. Nyt on aika puskea eteenpäin ja lyödä päreiksi Postin yritykset leikata työläisten etuuksia ja palkkoja, ja enemmmänkin vielä olisi mahdollista saavuttaa, ei vain Postissa vaan koko suomalaisessa yhteiskunnassa. Samaan aikaan kun pääoma saa aina vain suurempia voittoja ja kuilu varakkaan porvarin ja köyhän työläisen välillä kasvaa, meitä yritetään huijata uskomaan, että palkkoja pitää leikata, että pääomalle pitää antaa aina vain suurempia verohelpotuksia!

Nyt on aika työläisen lyödä takaisin ja oppia, ketkä hänen todellisia tovereitaan ovat.

Helsingin sanomat: Pääministeri Rinne Postin umpisolmusta: ”Pitäisi saada loppumaan tuo työtaistelu”

Proletaarit: Poliittinen ilmastolakko ja luokkataistelu

Rinteen hallitus jäi kiinni itse rakentamaansa ansaan

1024px-finnish_council_presidency_priorities_debated_in_plenary_48308185896.jpg
CC-BY-4.0: © European Union 2019 – Source: EP

Kansainvälisen kapitalismin pysähtyneisyys hidastaa työpaikkojen syntymistä Suomessa. Rinteen lupaus saavuttaa 75 % työllisyysaste ei ole mahdollinen nykyisin ehdoin.

Jopa ne vähäiset ja vajavaiset uudistukset sekä edellisen hallituksen leikkauksien osittainen purkaminen, joita hallitus ehdotti ensimmäisessä budjettissaan, saivat aikaan varoituksen valtion tarkastusvirastolta (VTV). Viraston mukaan uudet menot saattavat rikkoa EU:n vakaus- ja kasvusopimusta. Sopimus edellyttää, että EU:n jäsenvaltiot pitävät alijäämän enintään 3 % BKT:stä ja julkisen velan enintään 60 % BKT:stä. 

Ilmeinen ratkaisu työpaikkojen kasvun hidastumiseen olisi talouden keskeisten alojen kansallistaminen ja julkisten työpaikkojen luominen. Sen sijaan hallitus pyrkii vähentämään velkaa myymällä valtion omaisuutta, ja kieltäytyy perumasta Sipilän hallituksen tekemiä yksityistämishankkeita.

Hallitus kutsuu itseään ”vasemmistolaiseksi”, mutta se viesti alusta asti aikomuksestaan jatkaa edellisen hallituksen epäonnistunutta talouspolitiikkaa nimittämällä keskustalaisia ministereitä valtiovarain- sekä työ- ja elinkeinoministeriöille. Entinen ay-pomo Antti Rinne edustaa nyt markkinoiden diktatuuria.

Talouspolitiikka, joka asettaa työläiset etusijalle, vaatii kansallistamisia ja enemmän julkisia menoja. Tämä tarkoittaa EU:n vakaus- ja kasvusopimuksen ehtojen hylkäämistä julkisen omistuksen laajentamisen osalta.

Mitä sitten? Ihmiset ovat tärkeämpiä kuin EU:n säännöt.

Euroopan unioni ei tietenkään ole samaa mieltä. Se rankaisi julmasti Kreikkaa julkisten menojen säilyttämisestä ja aiheutti maassa edelleen jatkuvan yhteiskunnallisen kriisin, joka on maksanut tuhansien ihmisten hengen. Osasyyllinen on myös Syriza, ”vasemmistopuolue”, joka lupasi vastustaa EU:ta, mutta käänsi selkänsä Kreikan työläisille pelastaakseen kapitalismin. Sama näytelmä pienemmässä mittakaavassa nähtiin Italiassa, jossa useat hallitukset ovat ehdottaneet sosiaalimenojen korotuksia, mutta ovat aina luopuneet aikomuksistaan EU:n rangaistusten uhatessa.

Suomi äänesti Kokoomuksen, Keskustan ja Perussuomalaisten uusliberaalin linjan torjumiseen puolesta. Suomen työläiset ansaitsevat sosialistisen puolueen, joka asettaa työväenluokan intressit etusijalle; puolueen, joka on tiukasti sidottu työväenluokkaan ruohonjuuritasolla; puolueen, joka on demokraattisesti sitoutunut edustamiinsa ihmisiin; puolueen, joka on selkeästi johdettu ja täsmällisesti järjestäytynyt pääoman hyökkäyksiä vastaan.

Suomi tarvitsee joukkopohjaisen, kommunistisen, internationalistisen työväenpuolueen. Vain sellainen järjestö voi saavuttaa niitä uudistuksia, joita sorretut tarvitsevat selviytyäkseen. Vain sellainen puolue kykenee taisteluun kapitalismin kaatumisen puolesta Suomessa ja koko maailmassa.

Turussa marssittiin Rojavan puolesta

rojava manif 19.10.2019
Kuva: Rojavan ystävät Turku

Viime lauantaina Turussa noin 350 ihmistä marssi protestiksi Turkin iskulle Rojavassa. Marssin lähtö- ja päättymispaikka oli Vanha Suurtori, jossa myös kuultiin puheita ja esityksiä. Marssin osallistujat vaativat mm. loppua Turkin miehitykselle Pohjois-Syyriassa, jo annettujen asevientilupien peruuttamista, diplomaattisten suhteiden katkaisemista Turkin kanssa sekä kauppasaarron asettamista Turkille.

Ennen marssia saimme kuulla opetusministeri Li Anderssonin puheen aiheesta. Andersson kertoi olevansa vihainen tämän tilanteen vuoksi. Hän puolusti Suomen hallituksen Turkin sotaretkeä vastaan esittämiä kannanottoja, jotka erottuvat huomattavasti edellisen hallituksen ulkopolitiikasta. Hän mainitsi, että asevientilupia Turkkiin ei myönnetä tästä lähtien, ja että katsotaan jos vanhoille luville on mahdollista tehdä jotain.

On tietysti hyvä asia, että maan hallituksen ministeri osoittaa soludarisuutta kurdien itsemääräämisoikeuden puolesta, ja on ilouutinen että meillä ei enää ole Timo Soinin kaltainen karikatyyri ulkoministerinä. Mutta, nykyisellä hallituksella on myös vastuunsa tässä asiassa: vaikka asevientiluvat Turkkiin nyt jäädytettiin, asebisnestä vanhoilla luvilla saa jatkaa vielä vuosia eteenpäin, eikä näkyvissä ole mitään, mikä antaisi ymmärtää, että meidän ”kansanrintamahallituksemme” tekisi jotain sen suhteen. Aselupien peruminen koskettaisi monien asekaupiaiden intressejä, ja luokkasopuun perustuva hallitus ei koske porvarien yksityisomistuksen etuihin – se on selvä asia. Toisaalta, Turkin poliittinen kehitys oikeistolaisempaan ja autoritaarisempaan suuntaan Erdoganin alla ei ole enää mitään uutta. Tämän mainitsi Andersson itsekin. Tässä valossa, miksi Rinteen hallitus myönsi asevientidiilin Turkkiin vielä viime kuussa?

Suomessa on porvareita, jotka tulevat rikastumaan seuraavina vuosina kurdien kansanmurhalla. Ja Rinteen hallituksella on vastuunsa tähän. Se on sanottava ääneen. Li Anderssonilla ja muilla vasemmistolaisilla ministereillä on osaltaan vastuu tässä kysymyksessä. Jos istutaan hallituksessa tai jos tuetaan sitä, ollaan vastuussa kyseisen hallituksen päätöksistä, sekä hyvistä että huonoista. Ministeri Andersson ei voi arkipäivänä istua hallituksen kokouksessa, jossa myönnetään asevientilupia Turkkiin tai siunataan yhteistyö Naton kanssa, ja lauantaina tulla valittamaan mielenosoitukseen, että Suomen myymät aseet tappavat ihmisiä. Sitä varten ne aseet on tehty ja myyty alunperinkin.

Kysymys nyt kuuluu: miten jatkaa tästä eteenpäin? Miten tätä mobilisaatiota voidaan jatkaa ja vastarintaa kasvattaa? Me emme voi odottaa, että hallitus tai EU tekevät jotain kurdien puolesta, paitsi tuomitsevat Turkin sotatoimet suullisesti (ja tekopyhästi). Olen edelleen sitä mieltä, että järjestäytynyt työväen liike on avain tässä asiassa, ja että vain järjestäytynyt työväenliike pystyy pysäyttämään aseviennin Turkkiin omalla toiminnallaan. Mutta siihen tarvitaan taistelevaa ja internationalistista ay-liikettä. Onko meillä sellaista Suomessa?