Avainsana-arkisto: Suomi

Koronakriisin tuttu lääke: miljardeja yrityksille, heikennyksiä työläisille

 

c8fb3e8a-1b3b-6e90-422e-bdf26cb7c350
Kuva: Valtioneuvosto

Hallitus ilmoitti perjantaina 15 miljardin euron talouspaketista, jonka tarkoitus on auttaa yrityksiä ja (väitetysti) ihmisiä yli koronaviruksen aiheuttamista taloudellisista vaikeuksista.

Paketti koostuu neljästä eri osasta: ensinnäkin, Finnveran valtuuksia nostetaan reippaasti, 2 miljardista 12 miljardiin. Ideana on, että Finnvera takaa lainoja, ja valtio maksaa niitä vasta sitten, kun yritykset eivät myöhemmin selviä lainoistaan. Toiseksi, hallitus antaa yrityksille mahdollisuuden lykätä verojen ja työeläkemaksujen suorittamista kevään yli. Kolmanneksi, yksityisten työnantajien työeläkemaksuja alennetaan määräaikaisesti. Lopuksi, 0,2 miljardia annetaan suorina avustuksina yrityksille.

On aivan selvää, että hallituksen toimenpiteillä on luokkapuolueellinen luonne. Mikään näistä toimenpiteistä ei pyri helpottamaan työläisten tilannetta välittömästi, vaan päinvastoin, lomautuksia helpotetaan lyhentämällä lomautusilmoitusaika neljästätoista viiteen päivään. Käyttöön otetaan sama lääke kuin edellisessä talouskriisissä: yrityksille heitetään rahaa ja toivotaan niiden pysyvän pinnalla, samalla kuin duunarien oikeuksia uhrataan pääoman alttarilla. Hallitus jopa teki tietoisen päätöksen olla välittämättä EU:n säännöistä ja totesi, että huolet valtion velkaantumisesta ovat tällä hetkellä toissijaisia. On valitettavaa, että tällaista vaihtoehtoa ei koskaan edes mietitty, kun miljoonia työläisiä piti auttaa edellisen talouskriisin aikaan. Kaikki keinot ovat sallittuja ja kaikkia sääntöjä voidaan rikkoa, kun kyseessä on hädänalaisen porvariston pelastaminen. Tämä jos jokin paljastaa Suomen valtion porvarillisen luonteen, riippumatta siitä, kuka istuu hallituksessa.

Tämän paketin oikea hinta saadaan selville vasta myöhemmin, mutta voidaan jo ennakoida, että työläiset ja vähävaraiset joutuvat maksamaan laskun tulevina vuosina. Paketin aiheuttama reikä julkisessa taloudessa tulee todennäköisesti vaatimaan lisää leikkaus- ja talouskuripolitiikkaa. Jos työväenpuolueet sitoutuvat silloin tällaiseen politiikkaan, niiden kannatus laskee, mistä etenkin Perussuomalaiset hyötyvät.

Ei ole ollut puhettakaan työläisten tilanteen helpottamisesta, esimerkiksi irtisanomiskiellon avulla. Ay-liike on toivottanut paketin tervetulleeksi ja kehunut sitä suomalaisen sopimusyhteiskunnan voimannäytöksi, vaikka on samalla luonnehtinut pakettia ”raskaaksi”, ”merkittäväksi heikennykseksi” ja ”kiistatta epätasapainoiseksi yritysten eduksi”. Työväenluokan omaehtoisen järjestäytymisen sijaan kolmikantaiseen ”palkansaajien edunvalvontaan” keskittynyt ay-liike näkee tässäkin tilanteessa työläisten olevan riippuvaisia yrityksistä, eikä kykene minkäänlaisen vaihtoehtoisen yhteiskunnallisen ohjelman esittämiseen.

Vaikka tämä ratkaisumalli on yleinen kapitalistisissa maissa, jotkin uusliberaalit ja oikeistolaisetkin hallitukset ympäri Eurooppaa ovat ottaneet käyttöön radikaalimpia toimenpiteitä kuin meidän ”vihervasemmistolainen” hallituksemme. Irtisanomiskielto laitettiin toimeen Kreikassa. Ranskassa hallitus aikoo tarvittaessa kansallistaa yritykset. Molemmissa tapauksissa puhutaan oikeistolaisista hallituksista. On vaikea ymmärtää, mitä hyötyä työläisille on tästä ”kansanrintamasta” tai suomalaisen luokkayhteistyön perinteestä, kun tulokset ovat meillä samanlaisia tai huonompia kuin maissa, joissa oikeisto hallitsee yksin, mutta missä ay-liike ei osallistu työväen oikeuksien polkemiseen.

Totta puhuen, hallituksemme ei edes voisi vastata kriisiin muulla tavalla, ilman että se kyseenalaistaisi samalla kapitalistisia tuotanto- ja omistussuhteita. Valitettavasti meidän työväenpuolueemme eivät aio ylittää tätä talousjärjestelmää, vaan pyrkivät osoittamaan, että he osaavat hallita kapitalismia ja ylläpitää porvariston intressejä paremmin kuin porvaristo itse. Ne yrittävät tasapainottaa yhtäältä työväen intressit, ja toisaalta varmistaa, että pääoman kertyminen jatkuu entisellään, tai vähintäänkin ettei isku ole liian kova porvaristolle. Tämä on heijastus kapitalismin tuotantosuhteiden pääristiriidasta: tuotanto on yhteiskunnallista, mutta omistus on yksityistä.

Ainoa tapa selvitä tästä kriisistä työväen eduksi on katkoa kapitalistiset suhteet. Aito työväen hallitus mm. kieltäisi irtisanomiset ja lomautukset, kansallistaisi yritykset jotka pyrkivät irtisanomaan tai lomauttamaan työläisiä, kansallistaisi yksityisen terveydenhuollon, kansallistaisi pankkisektorin, ottaisi haltuun käyttämättömiä yksityisiä kiinteistöjä ja hotelleja hätämajoitukseksi, ja kohdistaisi miljardipaketit terveydenhuoltoon ja työpaikkojen luomiseen julkisella sektorilla. Lyhyemmin sanottuna, se ohjaisi meidän yhteiskuntaamme sosialistiseen suuntaan.

Valitettavasti, kumpikaan hallituksessa istuvista työväenpuolueista ei ole edes ehdottanut tällaisia rohkeita toimenpiteitä. Suomen työväenluokka kaipaa vielä puoluetta, joka taistelee sen intressien puolesta ja pyrkii ylittämään tämän tuhoisan talousjärjestelmän.

Merkitseekö Marin mitään muutosta?

Marinin hallitus
Marinin hallitus (Kuva: Valtioneuvosto)

Minulta kysyttiin, miten kommunistina suhtaudun Sanna Marinin astumiseen pääministeriksi. Mediahehkutus maailman nuorimman pääministerin ympärillä on ollut suurenmoista, mutta mitä Marinin valinta konkreettisesti merkitsee? Ensisilmäyksellä, kun valtaan astuu työväentaustainen, nuorvasemmistolainen demarinainen joka vastustaa Natoa ja puolustaa työpäivän pituuden lyhentämistä, on tosiaan selvää, että jotain edistystä on tapahtunut edelliseen hallitukseen verrattuna. Tästä huolimatta epäilen vahvasti, että edistys jää lähinnä symboliseksi. En halua pilata juhlaa viiden nuoren naisen johtaman hallituksen ympärillä, mutta tahdon optimismi on pidettävä aisoissa järjen pessimismillä.

Meidän pitää olla todella varovaisia, kun arvioimme poliittista suuntaa henkilökohtaisten atribuuttien kuten iän tai sukupuolen perusteella. Sillä, että hallitusta johtaa maailman nuorin pääministeri on merkitystä, ja se voi tietysti heijastaa jonkinlaista yhteiskunnallista edistys, mutta ei välttämättä. Ei olisi mitään juhlittavaa, jos Susanna Kosken kaltaisesta nuoresta naisesta tulisi pääministeri. Kulmuni ei myöskään edusta edistystä millään tavalla. Ratkaiseva tekijä on edelleen poliittinen ohjelma. Marinin mahdollisista henkilökohtaisista hyveistä huolimatta häntä ympäröivät rakenteet rajoittavat hänen toimintaansa, kun taas hänen politiikkansa ei tarkoita erontekoa näihin rakenteisiin.

Ei ole mitenkään yllättävää, että vasemmistoliberaalit ovat onnensa kukkuloilla, kun tappio tappion jälkeen heidän täytyy joskus keksiä myös joitakin voittoja. Kylmäverisen ja johdonmukaisen analyysin avulla kuitenkin pitäisi yrittää ymmärtää, mitä Marin merkitsee sekä häntä ympäröivien poliittisten rakenteiden (puolue, hallitus, valtio, jne.) että laajemman yhteiskunnan taloudellisten rakenteiden valossa. Kyllä, Marinilla on todella edistyksellisiä mielipiteitä, mutta näihin rakenteihin sidottuna ne jäävät juuri sellaisiksi: mielipiteiksi. Vaikka hän onkin täysin erilainen tapaus, voimme ehkä tehdä analogian Obama-ilmiöön: Yhdysvalloissa valittiin ensimmäistä kertaa afroamerikkalainen presidentti, mitä juhlittiin riemukkaasti. Loppupelissä, Obaman aikana mikään ei muuttunut rakenteellisesti, moni asia huontontui, ja edistys jäi pelkästään symboliseksi. Donald Trump hyötyi tyytymättömyydestä ja nousi valtaan.

Marinin hallitus jatkaa Rinteen neuvottelemalla hallitusohjelmalla. Kuten totesin muualla, kyseinen ohjelma on erittäin vaatimaton yhteiskunnallisten ja ympäristön tarpeisiin nähden. Marinin edistykselliset näkemykset, kuten Naton vastustaminen tai työpäivän pituuden lyhentäminen eivät ole toteutettavissa tällä hallituskaudella, ja ne jäävät edelleen henkilökohtaisiksi näkemyksiksi.

SDP ei varmaan pystyisi tarjoamaan ketään Marinia vasemmistolaisempaa tähän tehtävään, ja se on tietysti hyvä asia. Silti, Marin edustaa puoluetta, joka on itse luokkasovun määritelmä. Se ei tule muuttumaan mihinkään suuntaan. SDPn näennäinen “neutraalius” luokkapolitiikassa tulee maksamaan puoleelle kalliisti myrskyisten työmarkkinaneuvottelujen jatkuessa. Rinteen tapaus antoi jo esimakua tästä ilmiöstä. SDPn uskottavuuden menetys tulee jatkumaan, ja äärioikeisto voimistumaan.

Marinin vasemmistolaisuudesta huolimatta hänen johtamansa hallitus ei tule koskemaan yhteiskunnan rakenteisiin, ja juuri sitä tarvittaisiin, jotta voisimme ratkaista sekä yhteiskunnalliset että ympäristöongelmat. Tietenkin Marinin paikka saattaa onnistua edesauttamaan saamaan joitakin myönnytyksiä työväelle, mutta tilanne ei tule muuttumaan rakenteellisesti. Kapitalismi marssii päättäväisesti seuraavaan kriisiin, samalla kun demarit ja eduskuntavasemmisto eivät kykene tuomaan esiin sellaista mullistavaa taloudellis-yhteiskunnallista ohjelmaa, jonka tarvitsemme. Asiat tuskin muuttuvat Marinin kanssa, etenkin kun esim. valtiovarainministeriön pesti on keskustalla, ja jopa pahamaineinen Sirpa Paatero palasi hallitukseen.

Siitä huolimatta, että Marinin valitseminen pääministeriksi ei edusta mitään muuta kuin pinnallista muutosta, hänen johtamansa hallituksen olisi vastattava työnväenliikkeen välittömiin vaatimuksiin, joita ovat mm. Postin johdon irtisanominen, kiky-tuntien poistaminen, omistajaohjauksen tiukempi linja ja tes-shoppailun loppu. Marinin hallitus todennäköisesti jättää vastaamatta jopa näihin hyvin maltillisiin vaatimuksiin, ellei yhdistynyt työväenliike osoita taas voimaansa kuten se teki postilakon aikana, ja kuten se tekee nyt kun teollisuustyöläiset ryhtyvät työtaisteluun kiky-tuntien poistamisen puolesta. Nyt on hyvä mahdollisuus Marinille todistaa, että hän on duunarien puolella, ja käyttää valtiovaltaa häpeilemättömästi duunarien vaatimusten toteuttamiseksi.

Posti palautettava peruspalveluksi ilman voitontavoittelua

Posti Group Oyj:n vastuuttomat toimet ovat herättäneet laajaa vastustusta. Työehtoshoppailu, palkkojen polkeminen ja muut heikennysesitykset on tuomittu jyrkästi sekä järjestäytyneen työväenliikkeen taholta että yhteiskunnallisessa keskustelussa. Työntekijöitä vastaan jatkuvasti hyökkäävää, yhtiön tilasta valehtelevaa ja kovapalkkaista Postin johtoa vaaditaan irtisanottavaksi.

Nämä vaatimukset ovat tarpeellisia tällä hetkellä, mutta eivät ratkaise taustalla olevia rakenteellisia ongelmia. Postin julma nykylinja ei johdu ainoastaan erityisen pahantahtoisesta johdosta, vaan heijastelee syvälle juurtunutta ja pitkäjänteistä kehitystä Postin palveluissa.

Kuva: Sippo Kähmi

Postin alasajo alkoi jo 1990-luvulla, kun valtion virastosta tehtiin ensin liikelaitos ja myöhemmin osakeyhtiö. Sipilän hallitus puuhaili Postin listaamista pörssiin, ja nyt Rinteen hallituksen omistajaohjausministeri Sirpa Paatero (sd.) on väläyttänyt Postin pilkkomista kahdeksi eri yhtiöksi, joista mahdollisesti vain toinen olisi valtion omistuksessa. Julkisesta peruspalvelusta on siis asteittain tehty markkinaehtoista yritystoimintaa.

Vaikka Suomessa Posti on edelleen valtion omistuksessa, on se osakeyhtiö, jonka toimintalogiikkana on tehdä voittoa, ei palvella kansalaisia. Se, että tässä yhteydessä valtio itse on kapitalisti, ei muuta mitään. Posti on viimeisen neljän vuoden aikana tuottanut valtiolle osinkoa 140 miljoonaa euroa, mutta samaan aikaan sekä palvelun laatua että työläisten oikeuksia on heikennetty.

Vasemmiston ja työväenliikkeen on aika laatia kestävä linjaus Postin tulevaisuuden suhteen. Voittoa tavoittelevan yhtiön sijaan Posti on palautettava kokonaisuudessaan julkiseksi valtion laitokseksi, joka vastaa ensisijaisesti kaikille kuuluvien postipalvelujen laadukkaasta toteuttamisesta.

On syytä arvioida myös, voidaanko Postille palauttaa muita sen piiristä yksityistettyjä tärkeitä palveluita, kuten tietoliikenne- ja pankkitoiminta. Yhteiskunnalle välttämätön infrastruktuuri kuten posti- että telepalvelut on kansallistettava uudelleen ja säilytettävä yhteisenä omaisuutena, ei kenenkään rahasampona.

Kuva: Sippo Kähmi

Postin ja muiden peruspalvelujen palauttaminen täyteen julkiseen omistukseen olisi valtava edistysaskel suomalaisille työläisille, mutta se herättää myös kysymyksen siitä, ketä nämä palvelut suunnataan hyödyttämään eniten kapitalistisen valtion valvonnassa. Julkinen omistus ei yksistään riitä. Välttämättömien julkisten palvelujen ja keskeisien taloudenalojen tulisi olla niitä pyörittävien työntekijöiden ja laajemmin koko työväenluokan joukon hallinnassa.

Posti ei tarvitse toimitusjohtajaa ja hallitusta ohjaamaan sitä kohti maksimaalisia voittoja, se tarvitsee postityöntekijöiden itsensä asiantuntemusta ja ohjausta palvellakseen parhaiten myös käyttäjiä. Demokraattisesti hallinnoitu postipalvelu ei koskaan yrittäisi myydä sinulle ruohonleikkuripalveluita. 

  • Postin yhtiöittäminen purettava; ei pilkkomiselle ja yksityistämiselle; Posti takaisin valtion laitokseksi!
  • Ei työehtojen heikennyksille; loppu vuokratyövoiman ja nollatuntisopimusten käytölle Postissa; vakituiset työsopimukset pysyville työtehtäville.
  • Ei enää miljonäärijohtajia Postille, tilalle työntekijöiden demokraattinen johto!
  • Laajennetaan entisestään ammattiliittojen solidaarista lakkotoimintaa, tarvittaessa kohti yleislakkoa.