Avainsana-arkisto: ay-liike

Sosialidemokraatit jarruttelemassa työväenliikettä

Taistelua on jatkettava!

Työläiset kokoontuivat tänään eduskuntatalon eteen osoittamaan mieltään Postin porvarillista politiikkaa vastaan, ja mielenosoittajien kylteissä näkyi vaatimus yleislakostakin. Moni liitto on lähtenyt tukilakkoon postilaisten eduksi, työläiset ovat pääsemässä vauhtiin. Suuntana tosiaan saattaa olla yleislakko, joka olisi valtava takaisku porvareille, se olisi ensimmäinen yleislakko sitten vuoden 1956.

Kuva mielenosoittajista ja heidän kylteistään. Yhdessä lukee "Yleislakko tulee, oletko valmis?". Kuvaaja Sippo Kähmi.
Kuva eduskuntatalon edustalta. Kuvaaja Sippo Kähmi.

Facebook: Mielenosoitus Postin työehtojen romuttamista vastaan

Ja tähän tilanteeseen sosialidemokraattinen pääministeri Antti Rinne sanoo, että työtaistelu on saatava loppumaan, kun työläiset ovat saamassa voimaa lyönteihinsä! Tähän väliin sosialidemokraatti haluaa riisua työläiset aseista ja saattaa työväen ja pääoman sopuun. Jo aikaisemmin Rinne kehotti työläisiä ottamaan vastaan pienen kertaluontoisen korvauksen lahjuksena, jotta Posti saisi toteuttaa mm. haluamansa työehtoshoppailun. Sellaista ”sopua” hän haluaa.

Helsingin sanomat: Postin palkan­alennukset koskisivatkin jopa 8 000:ta työn­tekijää – Pääministeri Rinne väläyttää ratkaisuksi ”tuntuvaa” kerta­korvausta työn­tekijöille

Sen sijaan, että sosialidemokraatti ottaisi työläisten puolen, hän sanoo, että ”tämän asian ratkaisu on nyt valtakunnansovittelijan käsissä”. Ei työläisten käsissä! Sosialidemokraattien maailmassa työläiset eivät tee politiikkaa kuin hyvin välillisesti kaikenlaisten sovittelijoiden ja pelkureiden kautta, jotka pyrkivät joka käänteessä saattamaan työväen taas uuteen ”sopuun”, joka taas heikentää työväen asemaa jonkin verran, ja nämä heikennykset esitetään voittoina, sillä ilman pelkureiden tuhoisaa väliintuloa olisi tullut vielä enempi takkiin.

Mikä puolue tämä SDP on, kun sen omistajaohjausministeri Sirpa Paatero ei tee mitään pysäyttääkseen Postin raakoja hyökkäyksiä sen työläisiä vastaan, vaikka nämä hyökkäykset ovat jatkuneet jo vuosia? Ehkä ministeri Paatero on asunut kiven alla vuosikaudet, kun hän vetoaa siihen, ettei hän tiennyt siirrosta toiseen työehtosopimukseen! Vuoden 2017 syksyllä siirsi Posti varhaisjakelijat eri työehtosopimukseen, ja Petteri Goltzin 30-vuotinen ura palkittiin palkan 60 % leikkaamisella. Kun MTV:n Huomenta Suomessa Paatero sanoi, että siirtäminen työehtosopimuksesta toiseen on ”yhtiön sisäinen asia”, hän pakoilee vastuutaan ja valtaansa omistajaohjausministerinä. Tämän lisäksi hän paljastaa kaksinaamaisuutensa, kun verrataan tätä puhetta ”yhtiön sisäisestä asiasta” syyskuisiin puheisiin siitä, kuinka hallitus ei hyväksy palkan alennuksia.

MTV Uutiset: Ministeri Sirpa Paatero tarkentaa tv-lähetyksessä antamaansa lausuntoa Postin työkiistaan liittyen: ”Olen tiennyt teemasta, mutta…”

Yle: Pääministeri Rinne Ykkösaamussa: Emme hyväksy Postin työntekijöiden palkanalennuksia

MTV: Huomenta Suomi – Klipit – Ministeri Paatero pysäytti postilakon (syyskuu 2019)

Hallitus sanoo olevansa työläisen puolella, ettei hyväksy palkkojen leikkaamista, mutta teoissa näkyy, mistä politiikasta todella on kyse.

Kuva kyltistä, jossa on nuotit omistajaohjausministeri Paateroa pilkkaavalle laululle.
Takinkääntäjien hallitus. Kuvaaja Sippo Kähmi.

Yle: Postin kiitos sanomalehdenjakajalle 33 vuoden työstä: palkasta pois 60 prosenttia

On totta, että joskus on aiheellista perääntyä. On totta, että joskus työläinen on niin pahasti lyöty, että hänen on parasta vetäytyä hyvässä järjestyksessä ja nuolla haavojaan, valmistautua seuraavaan otteluun. Mutta se aika ei ole nyt. Nyt on aika puskea eteenpäin ja lyödä päreiksi Postin yritykset leikata työläisten etuuksia ja palkkoja, ja enemmmänkin vielä olisi mahdollista saavuttaa, ei vain Postissa vaan koko suomalaisessa yhteiskunnassa. Samaan aikaan kun pääoma saa aina vain suurempia voittoja ja kuilu varakkaan porvarin ja köyhän työläisen välillä kasvaa, meitä yritetään huijata uskomaan, että palkkoja pitää leikata, että pääomalle pitää antaa aina vain suurempia verohelpotuksia!

Nyt on aika työläisen lyödä takaisin ja oppia, ketkä hänen todellisia tovereitaan ovat.

Helsingin sanomat: Pääministeri Rinne Postin umpisolmusta: ”Pitäisi saada loppumaan tuo työtaistelu”

Proletaarit: Poliittinen ilmastolakko ja luokkataistelu

Lakkolaisten terveiset Postin johdolle

Postin härskiin henkilöstöpolitiikkaan kyllästyneet lakkolaiset antoivat yhtiön johdolle erittäin tiukkaa palautetta postityöntekijöiden järjestämässä mielenosoituksessa.

Toimia vaadittiin myös maan hallitukselta. Jos valtionyhtiö ei peräänny työehtojen polkemisessaan, ensi viikolla me osoitamme mieltämme eduskuntatalolla, lupasivat lakkolaiset.

Portugali: jäikö talouskuripolitiikka ja uusliberalismi menneisyyteen?

1 - António_Costa,_European_Parliament_14-03-2018_european commissionpng
Portugalin pääministeri António Costa. Kuva: Euroopan komissio

Monet Euroopan vasemmistossa, joskus myös Suomessa, ovat kehuneet Portugalin hallitusratkaisua viimeisten neljän vuoden aikana. Maata johti sosialistisen puolueen (PS) hallitus, jolla oli parlamentissa vasemmistoblokin (BE) ja CDU-koalition (johon kuuluu kommunistinen puolue PCP ja vihreät PEV) tuki. Monet esittivät tämän ratkaisun vaihtoehtona talouskuripolitiikalle ja mallina muille Euroopan maille. Tämän tulkinnan mukaan PS:n voitto äskettäisissä 6. lokakuuta pidetyissä eduskuntavaaleissa voidaan katsoa tärkeäksi voitoksi vasemmistolle. Voitto on erityisen tärkeä nyt, kun vasemmisto kokee massiivisia tappioita muualla Euroopassa. Mutta onko tämä todella työväenluokan ja vasemmiston voitto? Entä päättyikö talouskuripolitiikka Portugalissa todella vuonna 2015 PS:n hallitukseen nousun myötä? Maan viimeaikaisen historian analyysi on tarpeen näiden vaalien todellisen merkityksen arvioimiseksi.

Troikan vuodet

Vuoden 2011 alussa Portugali oli lähellä konkurssia. Se oli kuluttanut miljardeja pelastaakseen raunioituneita pankkeja vuoden 2008 kriisin seuraukselta, sekä muita rahoituslaitoksia, jotka menivät konkurssiin mm. korruption ja rikollisuuden vuoksi. Tuolloinen PS:n hallitus neuvotteli lainasta ns. troikan kanssa (IMF, Euroopan komissio, Euroopan keskuspankki). Myöhemmin vuonna 2011 valittu hallitus, joka koostui oikeistopuolueista PSD:stä ja CDS-PP:stä, toimeenpani kyseisen lainasopimuksen talouspoliittiset ehdot seuraavien neljän vuoden ajan. Sopimus toi maalle neljä vuotta politiikkaa, jonka päätavoitteena oli köyhdyttää maata siirtämällä resursseja työväestöltä ja keskiluokilta maan velkojille.

Kuten yleensä tapahtuu EU:n ja IMF:n ”pelastussopimuksissa”, suunnitelmana oli leikata palkkoja, sosiaalietuuksia, eläkkeitä ja vapauttaa työmarkkinoita entisestään. Tavoitteena oli toteuttaa visio, joka EU:lla on ollut Portugalin taloudesta siitä lähtien, kun maa liittyi EY:hyn vuonna 1986. Visioon kuuluu rajoittaa Portugalin maataloustuotantoa ja ajaa maan teollisuus alas, ja sen sijaan tehdä sen taloudesta riippuvainen palvelusektorista mm. luomalla maasta iso lomakeskus pohjois- ja keskieurooppalaisille varakkaille turisteille ja eläkeläisille. Työväenluokka on pidettävä kesynä, ylityöllistettynä, kurjilla palkoilla elävänä, äärimmäisen epävarmoissa työsopimuksissa, aina työttömyyden Damokleen miekan alla. Sosiaalipalvelujärjestelmä, julkinen liike, energia, ym., olisi yksityistettävä (ellei niitä ollut jo yksityistetty). Maan taloudelliset resurssit oli tarkoitus tyhjentää julkisen velan mekanismin kautta.

2 - que se lixe a troika manif 2.3.2013
2011-2015 oli suurien joukkoliikehdintöjen aikaa. Kuvassa Que Se Lixe a Troika:n (”Troika hiiteen”) mielenosoitus 2.3.2013, johon osallistui yli miljoona ihmistä eri puolilla maata. Kuva: Jorge Humberto

Troikan aikana näimme myös joitain suurimmista ja taistelukelpoisimmista yhteiskunnallisista protestiliikkeistä vallankumouksellisten päivien 1974–1975 jälkeen. Vuodesta 2011 vuoteen 2015 meillä oli kaksi yleislakkoa, ja satoja tuhansia ihmisiä tulvi kaduilla marssimassa troikkaa vastaan kerta toisensa jälkeen. Sosiaalinen tyytymättömyys oli niin syvää, että ammattiliitojen lisäksi osittain spontaanit liikkeet kykenivät säännöllisesti kutsumaan koolle satatuhatpäisiä mielenosoituksia. Nämä mielenosoitukset puolestaan mobilisoivat yhteiskunnan sektoreita, joita on yleensä vaikeampaa mobilisoida, kuten prekaarista ja järjestäytymätöntä työväkeä, yhteiskunnan keskikerroksia jne. Keskiluokat radikalisoituivat niin, että aloimme melkein puhua hallintojärjestelmän kriisistä. Vasemmistolla oli erinomainen tilaisuus johtaa tuo valtava sosiaalinen voima kohti sosialistista ratkaisua työväenluokan johdolla.

António Costan ”härveli”

Vuonna 2015 saavutettiin jonkin verran edistystä: vaikka hallitsevalla oikeistopuolueella oli parhaat suhteelliset tulokset, António Costan johtama oppositiossa oleva PS pystyi tekemään sopimuksen vasemmistopuolueiden kanssa ja sai parlamentin enemmistön tukemaan hallitustaan. Kyseessä ei ollut koalitio sanan oikeassa merkityksessä, koska vasemmisto ei ollut muodollisesti hallituksessa, vaan oli vain sitoutunut tukemaan hallitusta parlamentissa. Tämä epätavallinen ratkaisu – etenkin Portugalissa, jossa ei ole epätavallista, että pääpuolueet saavat yksin itse ehdottoman enemmistön ilman koalitioita – sai julkisissa keskusteluissa nimen ”geringonça”, mikä tarkoittaa ”härveliä” tai ”vekotinta”.

3 - geringonca the economist
António Costan ”härveli”. Kuva: David Parkins/The Economist

Tuolloin tarvittiin jonkinlainen väliaikainen sopimus PS:n kanssa. Neljä vuotta kestäneen mitä ankarimman uusliberalistisen ohjelman jälkeen vasemmiston olisi vastuutonta jättää käyttämättä tämä mahdollisuus sysätä oikeisto hallituksesta. Mutta, oli tarpeellista tehdä selvä ero vasemmiston ja hallitusohjelman välillä, ja tästä erittäin poikkeuksellisesta sopimuksesta ei voisi koskaan tulla pysyvää sopimusta. PS ei koskaan lopettaisi uusliberalistista politiikkaa, vaikka voisi antaa sille ”inhimilliset” kasvot. Tilapäisen sopimuksen olisi pitänyt olla pelkästään jälleen yksi askel joukkojen mobilisoimiseksi: sen olisi pitänyt asettaa PS:n hallitukselle paineita ja paljastaa, kuinka PS väistämättä hakee tukea oikeistolta. Valitettavasti tapahtui päinvastoin: sopimuksesta tuli pysyvä, ja vasemmisto ketjutettiin käytännössä hallituksen tukijoiden rooliin. ”Härvelistä” tuli melkeinpä de facto hallituskoalitio.

Costan hallituksella oli hädin tuskin mitään tarjottavana vasemmistolle. Maailmanlaajuinen taloudellinen elpyminen on sallinut jonkin verran myönnytyksiä, kun minimipalkkaa nostettiin vähän (485 eurosta kuukaudessa vuonna 2014, 600 euroon kuukaudessa vuonna 2019), osa palkkojen ja eläkkeiden leikkausten troikan vuosilta peruutettiin, julkisen liikenteen hintoja ja köyhimpien perheiden sähkölaskuja laskettiin, tietyt yksityistämishankkeet perutettiin, jne.

Muilta osin ”härvelin” tulokset työväelle ovat huonot: miljardit ovat jatkaneet virtaamistaan julkisen velan korkoihin ja kaatuneiden pankkien rahoittamiseen, troikan vuosien työ- ja asuntolait on pidetty ennallaan, julkinen investointi on ollut vähäisempää kuin koskaan, ja julkiset palvelut ovat olleet vakavasti alirahoitettuja. Sanomattakin on selvää, että palkat ja eläkkeet ovat edelleen surkeat elinkustannuksiin nähden. Työsuhteiden epävarmuuden, työttömyyden ja käytännössä olemattoman perusturvan ongelmat jatkuvat, elleivät ne ole jopa pahentuneet. Julkinen terveysjärjestelmä on dramaattisessa alirahoituksen tilassa, julkisia investointeja työpaikkojen luomiseksi ei ole tehty, sosiaaliset perusoikeudet, kuten asuminen, ovat pysyvästi vaarassa kiinteistökeinottelun ja turismin kasvun takia, monien muiden maata ahdistavien sosiaalisten ongelmien lisäksi.

Ne helpotukset mitä työläiset kokivatkin viimeisen neljän vuoden aikana, johtuvat pikemminkin globaalin kapitalistisen talouden suhteellisesta noususta ja matkailun kasvusta kuin hallituksen päättäväisestä toiminnasta. Näiden vuosien talouskasvu on perustunut matkailuun, alhaisiin palkkoihin, prekaarityöhön, kiinteistökeinotteluun ja julkisten palvelujen avautumiseen yksityisille sijoituksille. Vaikka minimipalkkaa on nostettu, keskipalkka ei ole seurannut samaa suuntausta. Epävarmat työsuhteet, alhaiset palkat ja korkeat vuokrat kalvavat edelleen työläisten ja heidän perheidensä arjen hyvinvointia.

Vasemmisto kanavoi vuosien 2011-2015 kamppailujen aikana syntyneen valtavan sosiaalisen mobilisaation tukemaan porvarillista hallitusta, joka edustaa EU:n johtaman uusliberalismin ja talouskuripolitiikan jatkuvuutta. Sen sijaan, että tämä mobilisaatio olisi suunnattu kohti BE:n ja PCP:n johtamaa työväenhallitusta, nämä puolueet tyytyivät turvamaan Costan selustan parlamentissa. Sen sijaan, että nämä sosiaaliset voimat oltaisiin koottu työväenluokan johdon alle kohti aitoa välirikkoa uusliberalismin kanssa ja kohti sosialistista vaihtoehtoa, vasemmisto tyytyi palkkojen ja eläkkeiden kurjiin korotuksiin. Samalla kun sosiaalidemokraatit ympäri Eurooppaa paljastettiin Brysselin ja Berliinin kätyreiksi ja heidät sysättiin poliittisesti mitättömään asemaan (mistä Kreikan PASOK on hyvä esimerkki), vasemmisto pelasti Portugalin demarit, ja sai itse vastineeksi vähäisiä muruja. Vasemmiston ohjelmien keskeisistä kysymyksistä, kuten julkisesta velasta, finanssijärjestelmästä, eurosta ja EU:sta jne., yksinkertaisesti luovuttiin. Vasemmisto käytti vaikutusvaltaansa ammattiliitoissa, etenkin ammattiyhdistysten keskusliitossa CGTP:ssa, kasvavan tyytymättömyyden jarruttamiseen.

Vasemmistopuolueiden ja ay-liikebyrokratian jarruttamisesta huolimatta olemme nähneet parin viime vuoden aikana mm. autoteollisuuden työntekijöiden, sairaanhoitajien, satamatyöläisten ja kuorma-autokuljettajien tärkeitä lakkoja. Nämä taistelut ovat yleensä liittyneet työntekijöiden perusoikeuksiin, kuten työajan määrittelyyn, palkankorotuksiin ja ylityökorvauksiin. Jotkut näistä työtaisteluista ovat uhanneet tärkeitä talouden osia. PS:n hallituksen vastaus näihin lakkoihin on ollut julma, ja se on hyökännyt lakko-oikeutta vastaan tavalla, jota Portugalin porvarillisen demokratian historian aikana ei ole ennen nähty. Lakkopäiville asetettujen pakollisten palveluiden vähimmäistaso asetettiin 100 prosenttiin, poliisia ja armeijaa käytettiin lakkovahtien purkamiseen, rikkurityövoimaa käytettiin, uusia ammattiliittoja haastettiin oikeuteen, lakkolaisia vainottiin ja pidätettiin, jne. Se että työväenpuolueet olivat käytännössä liitossa hallituksen kanssa tarkoitti, että taistelevilla työläisillä ei ollut vaikuttavaa poliittista organisaatiota, joka puolustaisi heidän lakko-oikeuttaan. Mikä pahempaa, jotkut BE:n, PCP:n ja CGTP:n johtajat ovat julkisesti hyökänneet lakossa olevia työläisiä vastaan. Tunnettu BE:n johtaja ja entinen ay-aktiivi António Chora oli yksi kovimmista äänistä Volkswagenin tehtaan lakkoja vastaan, ja PCP:n ja CGTP:n johtohahmot hyökkäsivät kuorma-autojen kuljettajien ammattiliittoa vastaan. Useat näiden järjestöjen johtajat vastustivat oikeutta kerätä lakkovaroja sairaanhoitajien lakkojen aikana. Tämän seurauksena oikeistolaiset opportunistit ja jopa äärioikeistolaiset hahmot ilmestyivät joidenkin näiden kamppailujen ohjaajaksi yrittäen hyödyntää vasemmiston antautumista opportunistisesti tukemalla taistelussa olevia työntekijöitä.

4 - sérgio sousa
Ahtaajat ovat olleet yksi Portugalin työväenluokan taistelevimpia sektoreita. Kuva: Sérgio Sousa

Poliittinen kenttä muuttui lokakuun eduskuntavaaleissa

Juuri tässä valossa meidän on analysoitava 6. lokakuuta pidetyt parlamenttivaalit: suhteellinen enemmistö, kuten tavallisesti, pidättäytyi äänestämästä, mikä viittaa porvarillisen demokratian legitimiteetin rapautumiseen. Äänestysprosentti oli vain 54,5%, mikä oli 2,5% vähemmän kuin vuonna 2015. PS hyötyi vaaleissa talouden elpymisen mahdollistamista erittäin vähäisistä parannuksista. Sen kannatus nousi 4% edellisistä vaaleista 36,7 prosenttiin. Se ei silti pystynyt saavuttamaan absoluuttista enemmistöä, mikä oli puolueen päätavoite. BE:ta ja CDU:ta rangaistiin melkein kaikesta, mihin ei troikan lähdön jälkeen tehty muutosta. BE säilytti suhteellisen kannatuksensa (10%), mutta menetti yli 50 000 ääntä vuoden 2015 vaaleihin verrattuna. CDU:n kannatus puolestaan laski edellisistä vaaleista 2%, ja oli 8,2%. Puolue menetti viisi kansanedustajaa. Monet entiset vasemmiston äänestäjät jättivät tällä kertaa äänestämättä, samalla kun monet hävityt äänet todennäköisesti löysivät tiensä PS:lle ja myös muille pienemmille puolueille, kuten keskustavasemmistolaiselle ja EU-myönteiselle Livre-puolueelle, joka myös valittiin parlamenttiin ensimmäistä kertaa, sekä eläinoikeuksiin keskittyvälle PAN-puolueelle, jonka kannatus nousi yhdestä neljään kansanedustajaan.

Populistista äärioikeistoa edustava uusi Chega-puolue hyötyi todennäköisesti myös vasemmiston virheistä. Sen johtaja André Ventura valittiin parlamenttiin. Tämä on ensimmäinen kerta Portugalin demokratian historiassa, kun avoimesti perustuslain vastaisen äärioikeiston edustaja valitaan parlamenttiin. Silti ”trumpilaisen” tai ”bolsonarolaisen” äärioikeiston esiintyminen Portugalissa heijastaa todennäköisesti perinteisten porvarillisten puolueiden PSD:n ja CDS:n konkurssia. Troikan vuodet leimasivat puolueet pysyvästi, ja ne kärsivät suuren tappion. 27,9% äänistä meni PSD:lle ja 4,3% CDS:lle, mikä tarkoittaa, että puolueet menettivät valtavan määrän kansanedustajia ja ääniä. PSD:llä on 10 ja CDS:lla 13 kansanedustajaa vähemmän kuin vuonna 2015. CDS:n eli kristillisdemokraattien kannatuksen lasku oli vaalien dramaattisin: sen edustajamäärä laski kahdeksastatoista viiteen kansanedustajaan. Ääriliberalistisen IL-puolueen nousu eduskuntaan liittyy todennäköisesti myös perinteisen oikeiston konkurssiin. Puolue sai vaaleissa läpi yhden edustajan.

Jos BE:tä ja PCP:tä ei pidetty vaihtoehtoina hallitukselle ennen ”härveliä”, niitä ei varmasti nähdä sellaisina nyt. Erityisesti PCP:tä, jolla on perinteisesti ollut vahva rooli ammattiliitoissa, rangaistaan sen antamasta (äänettömästä tai avoimesta) tuesta Costan hallituksen toimille työväenliikettä vastaan. Tämä luokkatietoisuuden puute maksoi PCP:lle viisi kansanedustajaa.

Minne nyt?

Vaikka PS ei ole kerännyt kampanjassaan mitään intomielistä voimaa, se on kyennyt varmistamaan menestyksekkäästi hegemoniansa tärkeimpien sektoreiden, sekä porvariston että keskiluokan ja työväenluokan keskuudessa. Costan uusi hallitus tarvitsee tuekseen vain kymmenen kansanedustajaa muista puolueista saadakseen enemmistön parlamentissa. Varsinkin suurpääoma on tyytyväinen tähän ratkaisuun, koska Costan ”härveli” on ollut erittäin tehokas poliittinen väline turvaamaan kapitalismin vakauden Portugalissa, Brysselin ja Berliinin tiukassa ohjauksessa. Ei ole sattumaa, että EU:n johto on viimeisten neljän vuoden aikana osoittanut Costan hallitukselle kiitosta, hyläten perinteisen oikeiston eurooppalaisen suurpääoman edustajana maassa. Tällä kertaa Costa ja vasemmistopuolueet eivät ole kirjoittaneet sopimusta, mutta kaikki osoittaa, että vasemmistoreformistit jatkavat toimimistaan PS-hallituksen ehdoilla, PCP:n hiukan taistelevammasta retoriikasta huolimatta.

Tällä voi olla tuhoisia seurauksia. Jos yleinen talouden elpyminen on antanut PS:lle mahdollisuuden rakentaa riittävän vahva hegemonia hallitukselleen, tuleva talouskriisi tulee murskaamaan sen hegemonian nopeasti. Sen mukana tulee uusi porvarillisen poliittisen hallintojärjestelmän legitiimiyden ja koko kapitalistisen talousjärjestelmän kriisi. Jääkö vasemmisto Costan rinnalle, kun PS menettää yhteiskunnallisen vaikutusvaltansa? Tämä voi tarjota nouseville äärioikeistolaisille voimille mahdollisuuden hyödyntää sosiaalista tyytymättömyyttä ja toimia kapitalismin varaventtiilinä sosiaalisten levottomuuksien kanavoimisessa. Vai yhdistyykö vasemmisto yhtenäisen hallitusohjelman ympärille, joka tarjoaa sosialistisen ratkaisun kapitalistiseen kriisiin ja purkaa siten julkisen velan ja EU:n uusliberalismin kahleet? Marxilaisesta ja vallankumouksellisesta näkökulmasta jälkimmäinen skenaario on se, johon meidän pitäisi pyrkiä.

 

Turussa marssittiin Rojavan puolesta

rojava manif 19.10.2019
Kuva: Rojavan ystävät Turku

Viime lauantaina Turussa noin 350 ihmistä marssi protestiksi Turkin iskulle Rojavassa. Marssin lähtö- ja päättymispaikka oli Vanha Suurtori, jossa myös kuultiin puheita ja esityksiä. Marssin osallistujat vaativat mm. loppua Turkin miehitykselle Pohjois-Syyriassa, jo annettujen asevientilupien peruuttamista, diplomaattisten suhteiden katkaisemista Turkin kanssa sekä kauppasaarron asettamista Turkille.

Ennen marssia saimme kuulla opetusministeri Li Anderssonin puheen aiheesta. Andersson kertoi olevansa vihainen tämän tilanteen vuoksi. Hän puolusti Suomen hallituksen Turkin sotaretkeä vastaan esittämiä kannanottoja, jotka erottuvat huomattavasti edellisen hallituksen ulkopolitiikasta. Hän mainitsi, että asevientilupia Turkkiin ei myönnetä tästä lähtien, ja että katsotaan jos vanhoille luville on mahdollista tehdä jotain.

On tietysti hyvä asia, että maan hallituksen ministeri osoittaa soludarisuutta kurdien itsemääräämisoikeuden puolesta, ja on ilouutinen että meillä ei enää ole Timo Soinin kaltainen karikatyyri ulkoministerinä. Mutta, nykyisellä hallituksella on myös vastuunsa tässä asiassa: vaikka asevientiluvat Turkkiin nyt jäädytettiin, asebisnestä vanhoilla luvilla saa jatkaa vielä vuosia eteenpäin, eikä näkyvissä ole mitään, mikä antaisi ymmärtää, että meidän ”kansanrintamahallituksemme” tekisi jotain sen suhteen. Aselupien peruminen koskettaisi monien asekaupiaiden intressejä, ja luokkasopuun perustuva hallitus ei koske porvarien yksityisomistuksen etuihin – se on selvä asia. Toisaalta, Turkin poliittinen kehitys oikeistolaisempaan ja autoritaarisempaan suuntaan Erdoganin alla ei ole enää mitään uutta. Tämän mainitsi Andersson itsekin. Tässä valossa, miksi Rinteen hallitus myönsi asevientidiilin Turkkiin vielä viime kuussa?

Suomessa on porvareita, jotka tulevat rikastumaan seuraavina vuosina kurdien kansanmurhalla. Ja Rinteen hallituksella on vastuunsa tähän. Se on sanottava ääneen. Li Anderssonilla ja muilla vasemmistolaisilla ministereillä on osaltaan vastuu tässä kysymyksessä. Jos istutaan hallituksessa tai jos tuetaan sitä, ollaan vastuussa kyseisen hallituksen päätöksistä, sekä hyvistä että huonoista. Ministeri Andersson ei voi arkipäivänä istua hallituksen kokouksessa, jossa myönnetään asevientilupia Turkkiin tai siunataan yhteistyö Naton kanssa, ja lauantaina tulla valittamaan mielenosoitukseen, että Suomen myymät aseet tappavat ihmisiä. Sitä varten ne aseet on tehty ja myyty alunperinkin.

Kysymys nyt kuuluu: miten jatkaa tästä eteenpäin? Miten tätä mobilisaatiota voidaan jatkaa ja vastarintaa kasvattaa? Me emme voi odottaa, että hallitus tai EU tekevät jotain kurdien puolesta, paitsi tuomitsevat Turkin sotatoimet suullisesti (ja tekopyhästi). Olen edelleen sitä mieltä, että järjestäytynyt työväen liike on avain tässä asiassa, ja että vain järjestäytynyt työväenliike pystyy pysäyttämään aseviennin Turkkiin omalla toiminnallaan. Mutta siihen tarvitaan taistelevaa ja internationalistista ay-liikettä. Onko meillä sellaista Suomessa?

Postin on oltava julkinen palvelu, ei bisnestä

posti

Hiljattainen työtaistelu postissa on tuonut esiin tärkeän kysymyksen: mitä valtion omistus oikeasti tarkoittaa nykyisessä talousjärjestelmässä eli kapitalismissa? Postin työläiset ovat oppineet kantapään kautta, että valtion omistaman firman palkkalistalla oleminen ei tuo heille lisää turvallisuutta eikä hyvinvointia. Asiat ovat näin, koska Posti on käytännössä yksityinen firma. Se, että kapitalistina toimii valtio, ei tee riistosta vähemmän todellista.

Jotkut väittävät, että porvaristo pyrkii tietoisesti tuhoamaan Postin, jotta firmasta tulee halpa yksityistämisen kohde. Tämä on ehkä totta, mutta kyseinen yksityistämisen prosessi alkoi jo kauan sitten.

Postin alasajo alkoi jo 1990-luvulla, kun valtion budjetin alaisesta keskusvirastosta tehtiin ensin liikelaitos ja myöhemmin osakeyhtiö. Julkisen palvelun virastosta tehtiin siis asteittain kapitalistinen yritys. Kuten kaikissa kapitalistisissa yrityksissä, Postin päätavoite näinä päivinä ei ole palvella kansalaisia vaan tehdä voittoa. Kuten yllä on mainittu, se, että tässä yhteydessä valtio itse on kapitalisti, ei muuta mitään.

Postin päätarkoitus eli postin kuljettaminen ei ole erityisen kannattavaa bisnestä, etenkään haja-asutusalueilla, mitä valtaosa Suomesta on. Postipalvelujen yksityistämiskokeilut muissa maissa ovat osoittaneet juuri tämän. Vaikka Suomessa Posti on edelleen valtion omistuksessa, on se osakeyhtiö jonka tarkoitus, toiminta ja hallitseva logiikka ei erotu mitenkään yksityisomistuksessa olevista yrityksistä. Kun postipalvelu ei ole rahallisesti kannattavaa, täytyy keksiä kummallisia ratkaisuja voiton tavoittelemiseksi. Tyypillisin ratkaisu on sekä palvelun laadun että työläisten oikeuksien heikentäminen.

Vasemmiston ja työväenliikkeen tulisi nyt laatia radikaali linjaus Postin tulevaisuuden suhteen: on vaadittava, että Postista tehdään taas valtion budjetin alainen julkinen palvelu, ei bisnes. Postin on oltava taas valtion virasto joka hoitaa postipalvelut, ja johon voisi yhdistää myös teletoimintaa. Tämä oli tilanne ennen Telecom Finlandin yksityistämistä ja Postin yhtiöittämistä 1990-luvulla. Sekä posti- että telepalvelut on kansallistettava uudelleen, ja niiden tulee olla julkisia palveluita, ei kenenkään rahasampo.

13.57. Tekstistä korjattu virheelliset puheet Postista pörssiyhtiönä osakeyhtiön sijaan.

Työntekijät valtasivat Belfastin telakan ja suunnittelevat siellä uusiutuvan energian infrastruktuurien tuotantoa

69492820_2355585114555815_5281067129754353664_n
Kuva: Unite the Union, Ireland Region

Kesäkuun lopulla 130 laivanrakentajaa, terästeollisuuden työntekijää, hitsaajaa ja muuta Belfastin telakalla työskentelevää toveria valtasivat työpaikkansa. Melkein kuukautta myöhemmin he ovat siellä edelleen ja sanovat, että eivät lähde mihinkään ennen kuin telakka kansallistetaan ja sitä käytetään uusiutuvan energian infrastruktuurien tuottamiseen. Telakan sulkeminen oli ollut odotettavissa, sillä vaikeassa tilanteessa oleva norjalainen emoyritys, Dolphin Drilling, ei ollut löytänyt sille ostajaa. Sulkemispäätöksestä huolimatta telakan työläiset kieltäyivät luopumasta työpaikastaan ja esittävät nyt ratkaisuja, joiden avulla telakka pystyy toimimaan myös tulevaisuudessa.

Belfastin telakka oli aikoinaan Ison-Britannian teollisuusvoiman symboli, jossa oli yli 30 000 työntekijää ja jossa rakennettiin esimerkiksi kuuluisa Titanic-laiva vuonna 1909. Sen sulkeminen merkitsisi kaupungin vuosisatoja jatkuneen laivanrakennushistorian loppua. Nyt telakalla toimivan yrityksen, Harland & Wolffin, työntekijät vaativat, että pääministeri Boris Johnson kansallistaa telakan ja luo sinne uusia työpaikkoja uusiutuvan energian alalla.

Viime vuosina Harland & Wolffin työntekijät ovat rakentaneet osia tuuliturbiineille. Heidän mukaansa uusiutuvan energian työpaikat olisivat paitsi kestävä, myös käytännöllinen ratkaisu, sillä heillä on jo valmiiksi alalla tarvittavia taitoja. Terästeollisuuden työntekijät ovat estäneet konkurssipesän hoitajia pääsemästä telakalle, noin 20–30 työntekijän vartioidessa aluetta ympäri vuorokauden. Perjantaina 23.8. työläisten edustama ammattiliitto Unite järjesti telakalla joukkokokouksen, samaan aikaan kun liiton edustajat haastoivat kaupungintalolla järjestetyssä Belfast Manufacturing Forumin kokouksessa nykyisen Pohjois-Irlannin valtiosihteeri Julian Smithin hallituksen toimimattomuudesta telakan sulkemisuhan edessä.

Ammattiliittojen edustajat ovat olleet aktiivisia useilla rintamilla samanaikaisesti, ja painostavat Yhdistyneen kuningaskunnan hallitusta turvaamaan Belfastin telakan työntekijöiden tulevaisuuden. Unite:n alueellisen koordinaattorin Susan Fitzgeraldin mukaan ”voimme turvata tulevaisuuden, jossa raskas teollisuus voidaan tuoda takaisin Belfastiin. Pohjois-Irlannin työntekijöillä on paljon enemmän luottamusta tulevaisuuteen kuin poliittisilla edustajilla, jotka eivät ole esittäneet strategiaa tuotannon kasvattamiseksi”.

Skotlannin hallitus ilmoitti hiljattain olevansa valmis kansallistamaan Glasgow’n lähellä sijaitsevan telakan, jossa 350 työpaikkaa on vaarassa. Tämä voi olla lupaava merkki Belfastin Harland & Wolffin työntekijöille.

Belfastin telakan työläisten taistelu muistuttaa meitä siitä, että yhteiskunnan tulevaisuus ja ihmiskunnan jatkuvuus on työväenluokan käsissä. Talous voi toimia ilman loisivaa porvaristoa, mutta se ei voi toimia ilman työläisiä. Kapitalismissa yhteiskunnalliset tuotantovoimat ovat pysyvästi talousjärjestelmän logiikan kahleissa.  Kriisin koittaessa tai voittoprosentin heikentyessä kapitalistit ovat välittömästi valmiita purkamaan tuotantokeskuksia ja siten lähettämään tuhansia ihmisiä työttömyyteen. Yhteiskunnan tarpeet ovat porvaristolle merkityksettömiä, sillä vain voitontavoittelulla on väliä. Vain työväenvalta pystyy säilyttämään nykyiset tuotantovoimat ja kehittämään niitä edelleen yhteiskunnan tarpeiden mukaan.

Tämä tapaus osoittaa miten työväenluokalla on avain myös nykyisen ympäristökriisin ratkaisemiseen: siinä missä kapitalistinen tuotantojärjestelmä on tämän globaalin ympäristökriisin aiheuttaja, ja kyvytön ratkaisemaan sen aiheuttamia ongelmia, työväenliike näyttää miten maailma voidaan pelastaa jos meillä vain on rohkeutta etsiä radikaaleja ratkaisuja. Tarvitaan uusi maailmantalousjärjestelmä, jonka tarkoitus on yhteiskunnan ja ympäristön tarpeiden täyttäminen, voitontavoittelun sijaan. Sellaisella järjestelmällä on nimi: se on sosialismi, ja sen rakentajat ovat koko maailman työläiset.

Työläisten ja työttömien blokki #EiJatkoon-protestissa 30.3.2019

Joukkovoima hallituspolitiikkaa vastaan -verkosto järjestää asianmukaiset läksiäiset Sipilän ennätyssurkealle oikeistohallitukselle ja sen työväkeä kurittavalle politiikalle. Punaliput, -vaatteet, -liivit, -banderollit ja muu puoluetunnukseton punaväri on kaikki erittäin tervetullutta marssille!

Kokoonnumme Kansalaistorille klo 14, lähdemme marssimaan ympäri Helsingin klo 15, ja saavumme Eduskuntatalolle klo 16.

Työläisten ja työttömien blokki on mukana muistuttamassa, että aktiivimalli, kilpailukyykytys, pakkolait, ammattiyhdistysliikkeen uhkaileminen, lomarahojen leikkaukset, sunnuntailisän poistoyritys ja lukemattomat muut hyökkäykset työväkeä vastaan eivät ole unohtuneet. Vaalien lähestyessä haluamme sanoa tällaiselle politiikalle: EI JATKOON!

Olitpa sitten palkansaaja tai työtön, teollisuudessa tai palvelualalla, pätkätyöläinen, freelancer, ammattia opiskeleva, harjoittelija, kuntouttavassa työtoiminnassa tai tukityöllistetty, siirtotyöläinen, maahanmuuttaja, eläkeputkessa tai jo työurasi päättänyt duunari, olet osa työväenluokkaa.

Yksinämme olemme voimattomia, mutta yhdessä voimme saada aikaan mitä vain.

Blokin tiedot Facebookissa: https://www.facebook.com/events/3082009851824805/

Lisätiedot marssista ja mielenosoituksesta: www.joukkovoima.com

Järjestäydytään fasismia vastaan

Suomen valtio ei auta meitä fasismia vastaan. Poliisi ja muut viranomaiset eivät noudata tai edes huomioi niitä lakeja, joita fasismia ja rasismia vastaan on suostuttu pitkin hampain säätämään. Anarkisteja ja muuta vasemmistoa vastaan poliisi kuitenkin hyökkäilee jatkuvasti.

  1. Kohti järjestäytynyttä antifasistista itsepuolustusta! ​​Yhdistetään voimamme, ei jakaannuta – virallisten mielenosoitusten, meidän kaikkien, pitäisi tähdätä fasistien blokkaamiseen. Tarvitsemme pysyviä, demokraattisia ja vastuunalaisia antifasistisia järjestöjä. Järjestäytymistä ei voi jättää huomiselle, sillä äärioikeisto partioi tänään, viimeksi Itäkeskuksessa. Sorretut ovat jo erityisessä vaarassa. Pakolaisilla, turvapaikanhakijoilla, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöillä ei ole aikaa odottaa viimeisen tolkuttajan heräämistä.

  2. Ammattiliitot antifasistiseen taisteluun! ​​Jokaisen työläisen tulisi kamppailla liittääkseen ammattiyhdistykset fasismia vastaan. Lakkoilevat työläiset voivat estää fasistien marssit. Virgin Atlantic ja Lufthansa-lentoyhtiöissä on kieltäydytty lentämästä karkotuksia ja palautuksia. Oikeistoa vastaan kollektiivisella voimalla, ei vain Aino Pennasen!

  3. Fasismin yhteiskunnallista perustaa murennettava!​​ Kaikille taattava työtä, asunto ja turvapaikka. Pakkopalautukset ja muu valtiollinen rasismi tulee lopettaa, sillä tämä laillinen rasismi rohkaisee äärioikeistoa, ja saman saa aikaan fjäderiläisittäin erillisten markkinoiden luominen ulkomaalaisille työläisille. Murentamistyön johtoon on astuttava solidaarisen työläisen ja opiskelijan, työssäkäyvän ja työttömän!